Kyllä, kommenttini oli ilmeisen epäonnistunut, koska joudun sitä selittelemään.
Suvaitsevaisuus on minusta hassu juttu. Varsinkin arvopohjana, koska yleensä jokaisella tulee jossain se suvaitsevaisuuden raja vastaan, olipa se sitten naapurin känniöykkäröinti lauantaiyönä tai pedofilia tai mikä vaan siltä väliltä. Argumenttia "kaikkea ei tarvitse suvaita" käyttävät yhtälailla sekä itsensä tosisuvaitsevaisiksi mieltävät henkilöt kuin äärikonservatiivikristityt. Melko paradoksaalista.
Maailmankuvan rakentuminen suvaitsevaisuuden kaltaisille mielipideperusteille ("suvaitsen homoja, mutta en lestadiolaisia") on minusta vain melko kyseenalaista. Suvaitsevaisuus tuntuu olevan aina kovin suhteellista. Näen, että eheä maailmankuva voi rakentua vain arvoille, ja relativistinen arvo ei ole oikein arvo ollenkaan.
Voisin jatkaa tästä pidempäänkin, mutta pitää lähteä neukkariin workshoppailemaan koko loppupäiväksi. Mutta ei se minunkaan maisema ihan eheä ole, vaan joidenkin palojen sovittaminen suuren kuvaan on kovin haasteellista. En kuitenkaan usko yhteen ainoaan kultaiseen totuuteen, en edes siihen, että omani olisi sellainen. (Tästä taisinkin tehdä joskus pollinkin.)
Sujuvasti muuten meni kaikilta ohi se mun ekan postauksen maininta siitä, että täälläkin kiusaaminen tuomitaan, mutta silti kiusataan.
