NÄKÖKULMA
Ohjattua innostusta
Profeetta Muhammedin maineen puolustamiseen liitetty Tanskan suurlähetystön hävittäminen Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa hämmentää ja herättää monia kysymyksiä.
Ensiksikin kansanjoukkojen omaehtoinen ja ylenpalttinen riehunta Damaskoksessa on äärimmäisen harvinainen ellei peräti mahdoton tapahtuma.
Syyria on ollut jo yli kolme vuosikymmentä Assadin suvun johtaman Baath-puolueen rautaisessa otteessa; niskurointi ja spontaanit mielenilmaisut on tukahdutettu heti alkuunsa kaikkialle ulottuvan urkkijain verkoston ja kovaotteisten turvallisuusjoukkojen toimesta. Viimeksi tämän järjestelmän tehokkuuden ovat saaneet tuntea nahoissaan Syyrian itäosassa mieltään osoittaneet kurdit.
Toiseksi Assadin sukudynastia tai Baath-puolue eivät ole koskaan kunnostautuneet uskonnollisten arvojen esitaistelijoina. Baath on arabisosialistinen puolue, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaikka baath tarkoittaakin arabiaksi ylösnousemusta. Arabisosialistinen liike sai alkunsa 1945, Syyriassa se nousi ensimmäisen kerran valtaan 1963.
Murhaava todistus Baathin suhtautumisesta uskontoon saatiin 1982, kun presidentti Hafiz al-Assad päätti tuhota nopeasti voimistuneen Muslimiveljeskunnan syyrialaisen haaran. Haman kaupunkiin keskittyneessä massiivisessa tuhokampanjassa surmattiin ainakin 20 000 ja mahdollisesti jopa 40 000 ihmistä.
Jos Damaskoksen mellakointi oli ohjattua, toiminnalle on helppo löytää perusteluja presidentti Bashar al-Assadin hallinnon ahdingosta. Mikä onkaan parempi tapa kääntää huomio pois omista ongelmista?
Esimerkiksi kukaan ei tällä erää puhu Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn vuoden takaisesta murhasta ja Syyrian todennäköisestä osallisuudesta siihen. Helpotus tosin jäänee lyhytaikaiseksi, sillä YK:n tutkijaryhmän selvitysten mukaan verijäljet johtavat selvästi syyrialaisen sylttytehtaan suuntaan.
Tällaisessa tilanteessa Assadin hallinnolla ei ole juuri menetettävää, mitä maan kansainväliseen maineeseen tulee. Kuluneen vuoden aikana maine on mennyt ja Syyriasta on tullut hylkiövaltio, jolla on toimivat suhteet vain Iranin kanssa.
Toisaalta riehunta minkä tahansa asian puolesta saattaa päästää ilmoille vaarallisia paineita pakkovaltaan tyytymättömien kansalaisten keskuudessa.