Nyt kun olen jonkin aikaa aiheeseen tarkemmin tutustunut, niin on tullut vähän ymmärrystä että ei se ole ihan vaan paperilla suoraviivaista laskemista että paljonko ukkoja ja
paljonko kalustoa ja kellä on enemmän, se voittaa.
Ekaksi täytyy miettiä että mikä on se uhkakuva jota vastaan lähdetään puolustusta rakentamaan.
Tällä hetkellä se perustuu siihen että puolustussuunta on itä. Minkään muun maan hyökkäykseen ei kukaan järkevä ihminen usko tai aleta puolustusvoimien strategioita edes miettimään. Tämä lienee selvä juttu.
Toiseksi täytyy miettiä mikä on sellainen tilanne, jossa Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi?
Tämän hetkinen puolustusstrategia perustuu siihen että laajamittainen Venäjän hyökkäys vain ja ainoastaan Suomea kohtaan ei ole mitenkään todennäköinen skenaario, vaan se olisi "pelkkä" strateginen isku tilanteessa, jossa
Naton/EU:n ja Venäjän välillä olisi konflikti päällä jossain muulla suunnalla. Suomen ei siis lasketa olevan tässä tilanteessa yksin, koska siinä ei olisi mitään logiikkaa että EU -maana Suomi jätettäisiin yksin ja se ei ole myös Ruotsinkaan intresseissä, kuten lehdissäkin on viime päivinä ollut.
Mitään "Talvisota II" tilannetta ei siis oleteta tulevan (jossa Suomi on totaalisen yksin), koska ei siihen ole mitään järkevää syytä. Suomen ja Venäjän välillä ei ole rajakiistoja ja välit ovat hyvät.
Lisäksi sellaisen tilanteen kehittyminen veisi pitkän aikaa ja vaatisi sitten helkutinmoisen ase- ja miesarsenaalin raijaamisen tuonne rajalla ensiksi. Ja mikä olisi tosiaan se edeltävä poliittinen konflikti joka siihen johtaisi? Niinpä, en keksi minäkään
Siinä mielessä Suomen tämänhetkinen puolustuskyky vastaa
todellista Venäjän uhkaa, ei siis mitään Esson miesten kahvipöytäkeskustelujen kuvitelmaa että tänne hyökättäisiin koko naapurin kalustolla tosta vaan yks kaks yllättäen.
Tämä tarkoittaa sitä että ensinnäkin konfliktitilanteessa Venäjän joukkoja olisi sidottu jo muutenkin idässä (Kiinan varalta, niitä ei voitaisi käyttää) sekä pääosa vapaista joukoista eli Eteläisen ja Läntisen sotilaspiirin joukot olisi siellä varsinaisella konfliktialueella. Näin ollen Suomea vastaan ei yksinkertaisesti olisi tarjolla sellaista mies- ja kalustomäärää etteikö sitä pystyttäisi torjumaan
juuri ja juuri nykyisellä materia- ja ukkomäärällä. Mutta näiden määrien alle ei tällä uhkakuvalla voida enää mennä. Mutta se on sitten eri juttu eikä siitä sen enempää.
En lähde tässä erittelemään prikaatien ja eri sotakoneiden määriä eri maissa, mutta fakta on se että Naton ja EU:n yhteenlasketut joukot ovat ylivoimaisia Venäjään verrattuna niin mies- kuin kalustonkin määärältä. Jo Suomen ja Ruotsin ilmavoimien yhteenlaskettu määrä (n. 250 konetta) auttaa pitämään ilmaherruuden alueella. Suomi pystyy vanhaan kunnon aluepuolustukseen perustuen, käyttäen tätä paljon mainostettua uutta taistelutapaa hyödyntäen pysäyttämään hyökkäyksen, toki tappioita tulee, sekä pistämään hanttiin sen aikaa että muilta mailta saadaan tukea. Ensiksi ilmatukea ja sen jälkeen materiaalia sekä joukkoja.
Olen lueskellut tässä pari viikkoa hissukseen ja ajatuksen kanssa Arto Nokkalan "Kyky ja Tahto" nimistä kirjaa, ja siellä on sitten eksakteja lukuja ja arvioita sotavoimien kunnosta ja kehityssuunnista eri maiden osalta ja täytyy sanoa että se tietopläjäys hiukan helpotti omaa "huolta" Suomen puolustusvoimien tilasta sekä turvallisuustilanteesta yleensä tällä suunnalla.
Näitä juttuja siis toki voi arvailla ihan mutu-tuntumalla, mutta pelkäänpä että metsään menee arvailut. Kyseessä on niin iso ja laaja asia, että useisiin yksityiskohtiin pitää tutustua että saa yleiskuvan tilanteesta ja sen perusteella pystyy muodostamaan mielipiteen missä kunnossa Suomen puolustus on nyt ja mikä se on joskus tulevaisuudessa. Ja asiantuntijoihinhan tässä on kuitenkin loppuviimeksi luotettava, ei näitä asioita voi kotona yksin arvailla