Pölyimurikauppias oli Laihialla kiertämässä myyntibisnestään harjoittaen, kun tunsi tarvetta ns. keventää itseään. Kun muutakaan paikkaa ei osunut kohdalle, niin kurvasi erään maalaistalon pihaan, josko sieltä löytyisi vessa.
Jo pihaan ajaessaan hän näki merkillisen näyn. Pihalla tepasteli sika, jolla ei ollut kuin kolme jalkaa ja neljäs oli puujalka.
Kaupparatsu nousikin autosta ja otti siasta kuvan ja sanoi paikalle astelevalle talon isännälle
- Onpas erinomainen sika. Onkos se ollut jossain onnettomuudessa vai mistä tuo puujalka?
Isäntä vaan totesi alta kulmain
- Soon sillä tavalla, notta ei meillä yhren joulukinkun takia aleta koko sikkaa tärveleen.
Tästä kaupparatsu hämmentyi hetkeksi, mutta muisti sitten varsinaisen asiansa ja sai kakisteltua:
- Sopiskos isännälle, jos minä käyttäisin talon wc:tä
- Ei meillä ole semmosia nykyajan kotkotuksia, mutta puusee on tuolla navetan takana, notta sitä sopii käyttää.
Kaupparatsu kiitteli, meni sinne navetan taakse ja löysi puuseenkin, mikä tapahtuikin viime hetkellä sillä hätä oli jo suuri.
Hän veti housut kinttuun, istuutui reiän päälle ja alkoi vasta sitten vetää puuseen ovea kiinni huomatakseen vain, ettei ovea ollut. No kaipa tämä käy näinkin kaupparatsu ajatteli, mutta hetken päästä siihen puuseen lähimaastoon alkoi kerääntyä uteliasta väkeä katteleen ja kyttäilemään. Kaupparatsu vaivaantui, mutta ei auttanut kuin hoitaa toimitus loppuun.
Palattuaan pihan puolelle kaupparatsu ei malttanut olla mainitsemasta ovesta ja siitä, että oli hieman hankala asioida, kun koko kylä kerääntyi siihen ympärille vahtaamaan, johon isäntä:
- Ei siellä ole ollut ovvee kahteenkymmeneen vuoteen, mutta kun ei sieltä ole koskaan mittään varastettu.
Kaupparatsu totesi itsekseen, että nyt on kyllä niin nuuka isäntä, ettei tähän taloon kannata mitään edes yrittää kaupata, käveli autolleen, istui sisään, käynnisti auton ja ajoi talon kukon yli.
Nyt tuli isäntäänkin liikettä. Kauhean mesoamisen kanssa isäntä tuli paikalla ja höpötti.
- Mitä minä nyt teen? Kanalassa on 200 kanaa vartoomassa ja talon ainoa kukko on hengiltä.
Kaupparatsu yritti rauhoitella.
- Ei tässä mitään. Kyllä minä korvaan! Kyllä minä korvaan!
Isäntä katseli hetken kaupparatsua pää kallellaan ja totesi.
- No kyllä se passaa. Kanala on tuossa 150:adanviidenkymmenen metrin päässä.