Kauden aikana ei ihan mahdottomasti tullut käytyä penkalla kun omat ajelut, kartturointi keikat ja testihommat rajoittivat reissujen määrää. Kausi tuli aloitettua perinteisesti Piippolasta ja yhteensä talvella kisoja penkalla kertyi neljä, joista yksi oli sprintti. Kesäkaudella penkalle ehti useammin ja kisoja taisi tulla plakkariin yhdeksän kappaletta, joista yksi oli Ruotsissa ajettu Em-ralli. Tapahtumia ei loppujen lopuksi mahdottomasti osunut kohdalle, sillä oikeastaan kaikissa tapahtumarikkaimmissa kisoissa tuli aina oltua joko itse ajamassa tai kyydissä. Kauden saldo taisi olla jotain 7+15.
Samaan rahaan voin raportoida tapahtumista kabiinin sisäpuolelta. Omien ajeluiden ja kartturointien osalta tämän kauden teema oli tekniset ongelmat, jotka painottuivat oikeastaan pelkästään niihin kertoihin kun olin ajovuorossa. Tänä vuonna ei tullut kierrettyä mitään sarjaa vaan satunnaisia Hamun ja Akk:n kisoja, sekä Vetomiehet ensimmäistä kertaa kuskin paikalta. Talvella ajoin kaksi kisaa, joista kummatkin jäivät kesken. Ensimmäisenä vuorossa oli elämäni eka sprintti tai oikeastaan rallispecial jos tarkemmin miettii. Kartturin jakkaralle nappasin aikaisemmin pelkästään nimimiesten kyydissä olleen foorumisti Cesarin, mutta valitettavasti kovin pitkälle ei päästy. Ekalla vedolla auton peräpäästä alkoi kuulua ylimääräistä ääntä, joten oli pakko himmailla loppuosuuden ajan. Autosta ei kuitenkaan tutkimusten jälkeen löytynyt mitään näkyvää ongelmaa, joten ei muuta kuin ajamaan toista vetoa. Se kestikin sitten siihen asti kunnes sai kolmosvaihteen päälle. Samat tutut äänet ekalta vedolta palasivat, mutta entistä voimakkaampana, joten ihan hissuksiin vain maaliin ja kotia. Syy äänille paljastui rikkoutuneesta peränvälityksestä. Sprintin/Specialin oli tarkoitus toimia testinä viikon päässä olevaa Toivakka rallia varten, mutta paljoa en päässyt ajamaan. Toivakkaan saatiin auto kuitenkin kuntoon ja siellä oltiinkin hyvässä vauhdissa. Kolmen pätkän jälkeen tauolla luokkajohdossa ja kiinni palkintorahoissa, mutta sinnehän ne ajot sitten tauolle päättyi nuottiluokassa ajaneen kuskin onnettomuuden takia.
Kesäkausi aloitettiin Hankasalmen cupista ja sielläkin oltiin tauolla luokkajohdossa, sekä kategorian yleiskilpailussa viiden sakissa. Kuitenkin jarruongelmat ja moottorin korvan irronnut pultti aiheuttivat ylimääräistä ohjelmaa huoltotauolla, jonka johdosta AT pinnoja kertyi minuutin verran, joten ykköspytyille sai heittää hyvästit. Maaliin kuitenkin päästiin luokan kakkosina. Autostakin hajosi sopivasti startti heti maaliin tulon jälkeen kilpailukeskuksen pihaan. Täällä saatiin myös ensimmäiset maistiaiset kesäkautta värittäneistä iskari ongelmista, sillä Myhinpään jälkeen kuskin puolen etuiskari toimi yhtä hyvin kuin rautakanki.
Kun kesäkauden päätavoite oli Vetomiehet, joka luonnollisesti on kallis kilpailu, ei ylimääräisiä kisoja otettu ennen sitä kalenteriin mukaan. Testiä koitettiin kuitenkin hieman ajaa, mutta niistä ei oikein tahtonut tulla mitään kun vuoroin sekä etu- ja takaiskareiden kanssa oli ongelmia. Milloin oli reboundin säädöt rikki tai sitten vääränlaiset öljyt, jotka ylikuumenivat ajon aikana. Joka tapauksessa vaikeuksia oli riittävästi. Takaiskaritkin saatiin huollosta vasta kisaviikon tiistaina. Itse kisassa nuotteja ei tehty ollenkaan vaan koitettiin ajaa ulkomuistista ja ainoastaan selkeimmät sekä pahimmat kivet koitettiin merkata ylös. Tämähän toimii tosi hyvin varsinkin jos pätkällä on mittaa vajaa 15km. Eka nuotti saattoi olla kahden kilometrin kohdalla ja toinen sitten 11km paikkeilla. Ei oikein meinannut osua "nuotti" kohdilleen tällä taktiikalla. No, kiviin ei kuitenkaan osuttu, pois lukien Saarikkaan pikkutietä, jossa ei voinut oikein muuhun osuakaan kuin kiviin. Perjantain pätkistä Myhinpää tuli ajollisesti ja ajallisesti parhaiten. Sinänsä omituista kun tämä pätkä jaksettiin nuotittaa vain kerran. Olisi pitänyt varmaan ajaa muutkin pätkät vain kertaalleen läpi, niin ajat olisivat olleet parempia. Ruuhimäen kohdalla meinasi sattua pieni kämmi, kun kartturi unohtui Lievestuoreen Shellille syömään jäätelöä. Tämän johdosta meinattiin myöhästyä omalta minuutilta. Juuri ja juuri kuitenkin kerettiin paikalle ajallaan. Pätkäkin tuli yllättävän hyvin siihen nähden, että jouduttiin starttaamaan huuruisella lasilla ja kylmillä jarruilla. Perjantain jälkeen oltiin yleiskilpailussa kympin sakissa, joten ihan hyvin oli tähän asti mennyt.
Lauantai ei oikein käynnistynyt hyvin, kun Parkkolan pikkutiellä tuli varottua liikaa kiviä, jotka ei kuitenkaan olleetkaan niin pahoja kuin saattoi olettaa. Ennen Parkkolaa autoa käynnistäessä kuuntelin, että käynnistyypä auto huonosti. No, Parkkolan jälkeen Jämsän Shellin pihaan tankkauspaikalle se startti sitten hajosikin. Onneksi paikalla oli riittävästi työntöapua, joten päästiin liikkeelle. Loppupäivän ajan saikin sitten miettiä missä auton sammuttaa. Västilä ja Päijälä tuli ihan kivasti, pois lukien Päijälän lopun pikkutien lenkki, jossa tuli taas varottua liikaa. Tässä vaiheessa sijoituskin oli noussut jo lähestulkoon satumaisesti viiden sakkiin. Jäljellä enää yksi pätkä eli Leustu ja luvassa tiukka taistelu sijoituksista. Pätkähän tuli melkein maaliin asti hyvin, kunnes joku laittoi kallionreunan eteen viimeisellä tieosuudella. Tähän päiväänkään mennessä ei ole vielä täysin selvinnyt mikä ulosajon aiheutti. Tie oli kylläkin liukas, mutta näillä ajokilometreillä ei enää pitäisi sortua ulosajoon suoralla tiellä niin kuin nyt kävi. Aluksi ulosajon syynä täytyi vain pitää omaa ajovirhettä, mutta myöhemmin vahinkoja läpikäydessä selvisi, että kuskin puolen etuiskari oli täysin sökö. Oliko se tai sitten jotain muuta hajonnut 100 metriä aikaisemmin olleessa hypyssä, josta tultiin rysähtämällä puoliksi ojanpohjalle alas. Ulosajon lopullinen syy jäi mysteeriksi, mutta kisa keskeytyi joka tapauksessa aivan kalkkiviivoilla. Jos jotain positiivista täytyy hakea, niin vauhtiin voin olla tyytyväinen, kun ilman nuottia pystyy ajelemaan edellä mainituilla sijoituksilla.
Onneksi ulosajossa ei sentään koko auto tuhoutunut, joten syksyllä oli vielä mahdollista hakea balsamia haavoille Jari-Pekka rallin muodossa. Tällä kertaa eteen laitettiin toisen valmistajan iskarit, joista ei itsellä ollut kokemuksia. Jari-Pekassa ykkönen oli tuttu pätkä, joten sinne oli heti mahdollista hyökätä kunnolla. Lähdön jälkeen heti vitonen tupaan ja ensimmäinen loiva oikea alas, jonka tiesin hyvin. Mutkaan kääntäessä sitten huomasikin, että eipä taida ihan iskarin säädöt olla kohdillaan. Keula oli sen verta tunnoton, että koko ajan olin myöhässä mutkiin sisään kääntäessä. No, maaliin selvittiin ekaa kertaa kauden aikana ongelmitta ja jollakin ilveellä vielä luokan kakkosena.
Omat kartturoimat kisat sentään sujuivat kaikki ongelmitta ja näitä kisoja kertyi kauden aikana viisi kappaletta. Kotia päästiin monesti niin pitkien kuin vähän lyhyempienkin pyttyjen kanssa.
Uusia naamoja täältä foorumilta tuli myös tavattua ensimmäistä kertaa kauden aikana, kuten esimerkiksi Ojarumpu. Ruotsin reissun aikana tuli myös juteltua lyhyesti Fiestan kanssa vaikka en sitä silloin tiennytkään, mutta se selvisi myöhemmin. En tiedä muistaako Fiesta tätä keskustelua tai paikkaa sille
Niin pienien pähkäilyjen jälkeen päädyttiin nelosen hakkuu vasen-oikeaan. Ehkä tuo mutka olisi kaivannut sen huomion, nimittäin jos tuonne monttuun olisi joku ajanut, olisi jälki ollut aika rumaa. Mutta läheltäpiti tilanteita kummempaa ei sattunut. Silti hieno paikka. 
Katsotaan jos tähän tulee päivitettävää kun Historicit saadaan alta pois ja yrkkää tulee lisää 
