Nopeatempoisessa asiakaspalvelussa ja kaupankäynnissä tapahtuu erilaisia erehdyksiä ja virheitä, joiden vuoksi kassassa olevat rahat eivät ehkä täsmää, vaan puuttuu rahaa. Toisinaan työnantajat ovat saattaneet vaatia kaikkia työvuorossa olleita työntekijöitä korvaamaan puuttuvan rahasumman tai ovat tehneet yllätyskuittauksen palkasta. Jutussa selvitetään juridisesti sitä, millainen on työntekijän vastuu kun kassassa ilmenee vajeita. Jos rahaa puuttuu kaupan tai ravintolan kassasta, kuka on korvausvelvollinen? Onko mahdollista, että työntekijät määrätään vastaamaan kassavaroista yhteisvastuullisesti, kun samassa työpisteessä työskentelee useita työntekijöitä? Millaiseen kassavastuuseen työntekijä voi pätevästi työsopimuksessa sitoutua? Esimiehellä on puolestaan valvontavastuu puuttua kassavajeisiin.
Kassavajeen syitä
Kassaeron syitä voivat esimerkiksi olla:
■
annetaan asiakkaalle väärin (liikaa) takaisin rahasta
■
näppäilyvirhe, jonka seurauksena liikaa myyntiä kassaan
■
rahanvaihtovirheet
■
anastus (ulkoinen tai sisäinen)
■
korjausten/hävikin lyönnin unohtuminen
■
luotto- tai pankkikortin käsittelyssä tapahtunut virhe.
Sovellettavat säännökset
Työsopimuslain säännöksen (12:1.3) mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta johtuvia velvollisuuksia tai aiheuttaa työssään työnantajalle vahinkoa, on korvattava vahinko vahingonkorvauslaissa säädettyjen perusteiden mukaan. Vahingonkorvauslain mukaan (4:1) vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve, sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava.
Kassavastuun edellytykset
Jotta joku työntekijöistä voisi olla vastuussa kassavajauksesta, on vastuun syntymiseksi tiettyjen edellytysten täytyttävä. Kaupan- tai hotelli- ja ravintola-alalla kassavastuusta on aina sovittava työsopimuksessa tai muuten selvästi eikä pelkästään työpaikan käytäntö riitä tekemään kenestäkään kassavastuullista.
Kaikkia virheitä ei havaita välittömästi ja myöhemmin voi olla vaikeaa määritellä tapahtumisaika ja vastuuhenkilö. Jos kassalla toimii useita työntekijöitä, ei heitä voi kuitenkaan velvoittaa yhteisvastuullisesti korvaamaan kassavajausta. Kassavastuu voi olla vain henkilökohtainen vastuu. Saman työvuoron aikana kenelläkään muulla kuin kassavastuullisella ei saa olla mahdollisuutta käyttää kassaa. Esimerkiksi ruokatuntien ja kahvitaukojen aikana kukaan muu ei saa päästä käyttämään kassaa. Jos näin käy, vahingon aiheuttajaa ei voida varmasti selvittää. Näissä tilanteissa työntekijöillä ei voi olla ns. kollektiivista korvausvastuuta vahingosta. Työnantaja ei siis voi velvoittaa työntekijöitä korvaamaan vahinkoa yhteisvastuullisesti, vaan vajauksesta vastuussa oleva työntekijä on voitava luotettavasti selvittää.
Työnantajan on pidettävä huoli siitä, että työntekijälle on annettu riittävää opastusta mm. kassan käytöstä, rahojen tilityksistä sekä erilaisten maksuvälineiden ja –laitteiden käytöstä. Jos työnantaja laiminlyö nämä velvoitteet, voidaan helposti katsoa, että työntekijällä ei ole kassavastuuta.
Sopimusvastuussa rajoituksia
Työsopimuksessa voi olla sovittu siitä, että työntekijällä on kassavastuu. Työntekijän vastuu ei kuitenkaan ratkea pelkästään sopimuksen perusteella, sillä työntekijän vastuuta työnantajalleen aiheuttamistaan vahingoista on rajoitettu työsopimuslain 12:1.3 §:n ja vahingonkorvauslain 4:1 §:n säännösten perusteella. Tehdystä sopimuksesta huolimatta kassavastuun johdosta syntynyttä vahinkoa voidaan sovitella tai jos työntekijä on aiheuttanut vahingon lievällä tuottamuksellaan, hänellä ei ole korvausvastuuta lainkaan. Työsopimuksessa ei voida sopia laajemmasta korvausvastuusta esimerkiksi, että työntekijällä olisi aina velvollisuus maksaa työvuoronsa aikana syntynyt kassavajaus. Työnantaja ei voi myöskään määräyksellään tai sopimuksella siirtää työntekijälle omaa vastuutaan hankkia sellaiset välineet ja tilat, jotka ovat tarpeellisia omaisuuden suojelemiseksi. Kaikki tällaiset sopimusehdot kassavastuusta ovat mitättömiä.
Turun HO 18.6.2003 S 02/2778. Kysymys lukitussa linja-autossa olleen rahastuslaukun katoamisesta. Hovioikeus katsoi, että työnantaja on velvollinen hankkimaan työntekijälle omalla kustannuksellaan sellaiset välineet, joita työnantaja pitää tarpeellisina oman omaisuutensa suojelemiseksi. Työnantaja ei voi yksipuolisella määräyksellä tai edes sopimalla asiasta työntekijöiden edustajan kanssa siirtää tätä velvollisuuttaan työntekijälle siten, että yksittäinen työntekijä kärsisi haitallisen seuraamuksen työnantajan laiminlyönnistä. Tapauksessa työnantaja oli laiminlyönyt huolehtia, että kuljettajalla on turvallinen lukittu säilytystila, minne rahastuslaukun voi jättää. Jättämällä laukun lukittuun autoon, josta se oli kadonnut, työntekijä oli tilanteessa syyllistynyt ainoastaan lievään huolimattomuuteen eikä hän ollut vastuussa kadonneista rahoista.
Lievä tuottamus
Työntekijällä voi olla rajoitettu korvausvastuu aiheutuneesta vahingosta tai joissakin tapauksissa hän ei ole lainkaan vastuussa. Työntekijä ei ole lainkaan velvollinen korvaamaan työnantajalle aiheutunutta vahinkoa, jos hän on aiheuttanut vahingon lievällä tuottamuksella. Lievään tuottamukseen voi johtaa esimerkiksi se, että kassavajaus (vahinko) on syntynyt huomattavan työpaineen ja kiireen seurauksena. Tällaisessa tilanteessa työntekijä voi esimerkiksi antaa asiakkaalle takaisin liikaa rahaa. Tuottamus voi olla lievää myös siinä tapauksessa, että työntekijä ei ole saanut riittävän tehokasta ohjeistusta ja opastusta kassavastuuseen kuuluvista seikoista ja työsuorituksesta.
Lievää törkeämpi menettely
Vahingonkorvausvastuussa yhden portaan muodostaa se, että työntekijän tuottamuksen ei voida katsoa olevan lievää, vaan hän on aiheuttanut työnantajalleen vahinkoa lievää törkeämmällä tuottamuksella. Tällaista menettelyä voi olla esimerkiksi huolimattomuus tai kassavastuusta annettujen ohjeiden noudattamatta jättäminen. Tällaisessa tapauksessa työntekijän vahingonkorvausvastuu määräytyy sovittelun pohjalta, jolloin työntekijä joutuu korvaamaan osan aiheutuneesta vahingosta. Korvausvastuun sovittelussa otetaan huomioon muun muassa vahingon suuruus, työntekijän toiminnan laatu, työntekijän asema sekä vahingonkärsijän tarve.
Tahallaan aiheutettu vahinko
Edellä sanotun perusteella työntekijän täysi korvausvastuu ei siis ole pääsääntö eikä työnantaja voi automaattisesti lähteä perimään kassavajausta takaisin kokonaisuudessaan. Työntekijällä on kuitenkin aina velvollisuus korvata täysimääräisesti sellainen vahinko, jonka hän on tahallaan tai törkeällä laiminlyönnillään aiheuttanut työnantajalle. Jos esimerkiksi kassa jätetään asiakastiloissa ilman valvontaa ja lukitsematta pitkäksi aikaa, voi työntekijällä olla täysi korvausvastuu. Aikaisemmin voimassa ollutta työsopimuslakia tulkittiin siten, että työntekijällä oli velvollisuus osoittaa, että hän ei ollut aiheuttanut vahinkoa työnantajalle tahallaan. Välttämättä tämän seikan osoittaminen ei ollut helppoa. Nykyistä työsopimuslakia voitaneen työntekijän rajoitetun korvausvastuun periaatteen vuoksi tulkita niin, että työnantajan tulee osoittaa, että työntekijä on menetellyt lievää törkeämmällä tuottamuksella (näin myös Saarinen, Työsuhdeasioiden käsikirja (2003) s. 904. Tiitinen ja Kröger ”Työsopimuslaki” - kirjassaan eivät jostain syystä lainkaan käsittele tätä käytännön elämässä keskeistä asiaa).
Riitaisuudet
S-ryhmän esimiesten työehtosopimuksen samoin kuin myyjiä koskevan kaupan työehtosopimuksenkin mukaan kassavajetapauksissa tulee työnantajan ja työntekijän selvittää keskenään asiaan liittyvät tekijät ennen mahdollisen vahingonkorvauksen perimistä. Määräyksen tarkoituksena on estää sellaisten tilanteiden syntyminen, joissa työnantaja ryhtyy perimään väitettyä kassavajetta työntekijän palkasta perustelematta tai yksilöimättä syitä. Määräys estää ns. ”yllätyskuittaukset”. Ennen kuin työnantaja voi tehdä kuittauksen työntekijän palkasta tai periä vahingon työntekijältä on tehtävä selvitys. Työnantajan ja työntekijän välillä selvitettäviä seikkoja ovat muun muassa vahingon määrä, tapahtumishetken olosuhteet ja mahdolliset lieventävät asianhaarat kuten työkiire.
Asian jäädessä työnantajan ja työntekijän välillä erimieliseksi noudatetaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä. Erimielisyystapauksissa laaditaan työpaikalla erimielisyysmuistio ja asia siirretään liittojen välillä neuvoteltavaksi ja mahdollisesti sovittavaksi. Työtuomioistuimen tulkintaratkaisusta TT 1988-142 voidaan kuitenkin päätellä, että työnantaja voi työehtosopimusta rikkomatta tehdä kuittauksen tai periä muuten työntekijältä vahingon sen jälkeen, kun hän on täyttänyt selvitysvelvollisuutensa työntekijän kanssa. Työnantajan ei tarvitse jäädä odottamaan mahdollista liittojen ratkaisua asiaan. Jos myöhemmin todetaan, että työnantaja on perinyt kassavajeen palkasta väärin perustein tai liian suurena, joutuu hän luonnollisesti maksamaan sen työntekijälle takaisin korkoineen.
