Ralli.netissä oli niin asiallisen oloinen kirjoitus, että piti ihan kopioida tänne:
Kilpailun voittaja oli varmasti yllätys. Kaikki tietää, että taidokkuudeltaan ja ajovarmuudeltaan Loeb on maailman ykkönen, varsinkin asfaltilla ajamisen estetiikka alkaa muistuttaa taidetta. Mutta lumi oli pieni kysymysmerkki, varsinkin (jälleen) huonon lähtöpaikan myötä. Loeb ajoi kuitenkin järkevästi puhtaalla linjalla vähän kuin asfaltilla. Olipa mielenkiintoista nähdä miten hän kykenee sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin ja muuttamaan ajotyyliään sen mukaan. Nyt hän seurasi puhdasta uraa määrätietoisesti ja virheittä, tuloksena täysin ansaittu voitto, vaikkei nopein mies ollutkaan!
307 menee kuin pulkka, puskee rajusti ja sitten kun painava perä lähtee se piirtää laveat linjat ja penkkaa siirtyy! Ei hyvä! Auton painonjakauma on huonompi kuin 206:ssa (suurempi polar moment of inertia), vaihdelaatikon asettelu, varapyörä pitkällä perälaatikossa, klassinen vasaranheittoefekti oli nähtävissä jatkuvasti. Taaskaan ei voi kuin ihmetellä Bossen vauhtia tollasella autolla! Loix lipsutteli näyttävästi, mutta enemmänkin kävi sääliksi, kun haluja tuntui olevan, mutta homma meni show-ajoksi. Pitkä perä liukui koko ajan pehmeällä.
Märtin ja Tuohino ajavat täsmälleen samalla ajotyylillä, mutkaan mennään myöhään sisään ja isossa kulmassa, todella esteettistä ajamista! Mielenkiintoista oli verrata esim. Märtinin ja Loebin ajotyylejä, jotka olivat aikalailla toistensa vastakohtia, Loeb lasketteli puhtaalla linjalla jouheasti ja Märtin toi Fordia pitkää latia rohkeilla linjoilla. Näissä olosuhteissa ensin mainittu tapa tuntui olevan pitkässä juoksussa toimivampi, joskaan ei nopeampi.
Solbergin ajossa tuntui yliyritystä ja hermostuneisuutta, Hirvonen tuli meidän paikat hienosti, ehkä hiukan varovasti, vaikka sitten suistuikin... Tärkeintä oli, että pääsi maaliin...
Sainz ei ollut ajollisesti parhaimmillaan ainakaan meidän paikoissa, moneen paikkaan Sainz tuli aika kurkkimalla ja sitten odotteli kaasulle tuloa pidempään kuin muut. Yhden pirunpitkän putoavan oikean Sainz kyllä veti nappiin, rohkealla linjalla isolla vaihteella sisään ja määrätietoisesti kaasu pohjassa pitkä mutka läpi kevyellä penkkakosketuksella... Ja sitten taisi suistua yhessä vanhassa paikassa, vanha mies!
Ja lopuksi: Mitsu katastrofi kaikilla osa-alueilla!
Ännässä kaksi sensaatiota, PG Andersson ja Mattias Ekström. Heihin pätee aivan sama vertailu kuin Loebiin ja Märtiniin ja tuloskin oli samankaltainen. Ekström tuliu huomaamattomasti keula edellä puhdasta linjaa noudattaen, mutta ihan silmällä näki että todella kovaa, paikoin melkein noustiin jo nostamaan, mutta nojailuilla selvisi virheittä maaliin. Pieni kysymys nousi renkaista, näytti siltä kuin pitoa olisi ollut enemmän kuin muilla. Ekström totesi toistuvasti keskusteluissa, että kuluneella renkaalla ajaminen saa hänet hyvin epävarmaksi ja varovaiseksi ja näin ratatausta näkyy kyllä.
Andersson taas toi Mitsua aivan ehdottomasti kilpailun yleisöystävällisimmillä linjoilla, paikoin yleisö yltyi jopa spontaaneihin aplodeihin PG:n nappisuoritusten jälkeen. Andersson vei autoa rajuissa sladeissa, ja kahdessa paikassa, joissa oltiin katsomassa takakulmapenkkanojaus käänsi auton keula edellä hankeen huolimatta vastaohjauksesta, josta sokkona vedättämällä auto nousi vielä takaisin tielle molemmissa tapauksissa, kunnes Harassa suistui 8 minuutiksi.
Itse pidän kuitenkin Anderssonia lupaavampana ruotsalaiskuljettajana, tällä kertaa rännimäiset olosuhteet suosivat Ekströmin virkamiesajoa, mutta epäilen vahvasti, että esimerkiksi Jyskälässä voimasuhteet kääntyvät.