Saatko mielihyvää ihmisten satuttamisesta?

[Mangelo]

Pollataanpas tällaista ajankohtaista aihetta.

 

[Mehe Rienarsuo]

En saa. Jos väittää muuta, niin vedän turpaan.

 

[Lancer]

En. En ole kertakaikkiaan sellaista tyyppiä.

 

[Ode]

Se vähän riippuu siitä ketä satuttaa. Jos jotain todella vastenmielistä tyyppiä kerran suutuksissaan tirvaisee opetukseksi (been there, done that) niin ehkä sitten vähän hymyilyttää. Mutta en todellakaan ole lyömässä ketä tahansa ihmistä. Panttaan vielä vastaustani.

 

[toleranssisiipi]

Pääasiassa en, mutta jos oikein vittumaista ihmistä pääsee joskus rokottamaan vähän, niin turha on kenenkään väittää, etteikö se jollain tasolla tuottas mielihyvää. Ajatusta vois tietty jatkaa niin, että jollei se tuottais mielihyvää, sitä ei tarkoituksella tekiskään. Ja kääntäen, jos tekee sen tarkoituksella, on turha väittää etteikö se aiheuttais mielihyvää. Jne...

Mutta tää siis vaan puhetasolla. Lyöminen ei oo kivaa.

 

[Bobakki]

Yleisesti ottaen en, mutten voi kiistää, etteikö jonkun mut sekoamaan saaneen tanopään tölväisy tekisi hitusen onnellisemmaksi.

 

[PekPoy]

Yleisesti ottaen en, mutten voi kiistää, etteikö jonkun mut sekoamaan saaneen tanopään tölväisy tekisi hitusen onnellisemmaksi.

Sama.

Tosin, sanatasolla pysytään. Kenenkään fyysisestä kurittamisesta en voisi kuvitella nauttivani yhtään. Henkinenkin satuttaminen antaa tyydytystä yllämainitussa tilanteessa vain tovin, sen jälkeen painaa päälle paha mieli toiminnastaan.

 

[Andy]

Yleisesti ottaen en, mutten voi kiistää, etteikö jonkun mut sekoamaan saaneen tanopään tölväisy tekisi hitusen onnellisemmaksi.

Kyllähän ihmisluonne on sellainen, että jos saa vähän jotakuta itseään loukannutta ihmiselle tölväistyä takaisin, niin hyvä mieli tulee ainakin hetkeksi. Koskaan kenenkään fyysinen tirvaisu ei ole tosin minulle tuottanut mielihyvää

 

[Makkonen]

Kyllä pienehkö s/m-sessio sillointällöin tuntuu hyvältä, vaikka hivenen sattuukin.

 

[Mangelo]

Jossain tilanteessa koen suurta mielihyvää, vaikken itse tuottaisi sitä kärsimystä. Esim. iloitsen jos Hamilton tai Massa pyörähtää, enkä murehdi voi voi miten kävi. Joskus myös pyrin luonnostani painamaan vastaväittäjää suohon.

Pollin vaihtoehdot on ehkä muotoiltu vähän huonosti.

 

[Juskanen]

Olen liian kiltti satuttaakseni toisia pahasti. Mutta tietysti saan nautintoa, jos pääsen näpäyttään jotain ikävää ihmistä.

Fyysisesti en oikeasti halua satuttaa ketään. Elokuvien väkivaltakohtauksissa pidän silmät kiinni. Mutta tykkään katsoa nyrkkeilyä! En osaa selittää miksi. Lady D hommiin en nyt julkisesti kehtaa ottaa mitään kantaa

 

[kouvotsvoni]

Lady D hommiin en nyt julkisesti kehtaa ottaa mitään kantaa

No ihan privana sitten vaan

 

[|EdU|]

En saa.

 

[Vellu]

Ehkä ihan vähän, tilanteesta ja henkilöstä riippuen. En kuitenkaan fyysisesti.

 

[sooda]

En.

 

[sooda]

Olen liian kiltti satuttaakseni toisia pahasti. Mutta tietysti saan nautintoa, jos pääsen näpäyttään jotain ikävää ihmistä.

Jos ihminen on pelkästään ikävä, onko sitä oikeus näpäyttää? Jotain paskiaista vois tietenkin jossain tilanteessa vähän. Ei paljon.

 

[Juskanen]

Jos ihminen on pelkästään ikävä, onko sitä oikeus näpäyttää? Jotain paskiaista vois tietenkin jossain tilanteessa vähän. Ei paljon.

Käytin ikävää synonyymina inhottavalle eli paskiaiselle, en tylsälle.

 

[WebSlave]

Pääasiassa en, mutta jos oikein vittumaista ihmistä pääsee joskus rokottamaan vähän, niin turha on kenenkään väittää, etteikö se jollain tasolla tuottas mielihyvää.

Jahas, taas joku haluaa omia totuuden.

Ajatusta vois tietty jatkaa niin, että jollei se tuottais mielihyvää, sitä ei tarkoituksella tekiskään. Ja kääntäen, jos tekee sen tarkoituksella, on turha väittää etteikö se aiheuttais mielihyvää. Jne...

Se, että sanoo pahasti päästäkseen itselleen epämiellyttävästä tilanteesta ei ainakaan minulle tuota mielihyvää. Mielummin pääsisin siitä tilanteesta satuttamatta. Usein lähden muualle, mutta aina silloin tällöin joku ääliö seuraa perässä, eikä jätä rauhaan.

Tuo on ainut tilannetyyppi, jossa satutan toista tarkoituksella.