Jos Schumia ei oteta lukuun, niin kisa oli vauhdikas, jännittävä ja ennenkaikkea kilvanajoa aivan viimeisille kierroksille asti.
Täytyy kyllä sanoa, että on sillä Schumilla onnea aivan pirusti aina matkassa. Ne kaksi kuljettajaa jotka olisivat voineet tänään hänet ihan oikeasti haastaa, kärsivät epäonnesta jossain vaiheessa viikonloppua. Kimi ihan väärään aikaan ja Button jo perjantaina. Jos Button olisi päässyt starttaamaan kolmannesta ruudusta, niin voitto"taistelu" olisi saanut aivan toisenlaisen luonteen. Se olisi ensinnäkin voinut olla olemassa.
Toinen hyvän onnen osoitus oli se, että tunnetusti hyvän lähdön omaava Alonso pääsi startissa Kimin ja Schumin väliin ja oli sitten ratkaisevasti hitaampi ollen tulppana kisan alkukierrokset. Kimi pääsi oivalla ohituksella vielä kisaan mukaan, mutta vain vähäksi aikaa, tunnetuin seurauksin. McLarenin vauhti on jo onneksi aivan jotain muuta kuin alkukaudesta, mutta luotettavuus ei ole parantunut samaa tahtia. Töitä pojat, tehkää töitä siellä Paragonissa...
Webber, Sato, Trulli, Button ja Alonso näyttivät mitä formula ykkönen oikeastaan on, siitä voisi kuusinkertainen mestarikin ottaa oppia. Sijoituksia vaihdettiin välillä kuin RR:ssä ikään.
Tulee väkisinkin mieleen, että ne jotka kaudella '98 sanoivat Mikaa tyhjän radan prinssiksi, eivät tienneet vielä mitään. Tai sitten Schumia voidaan jo sanoa tyhjän radan kuninkaaksi. Eihän sitä paalulta lähtiessä tarvitse ketään ohitellakaan, mutta kun ei ohita radalla edes silloin kun lähtee taaempaa. Voisi käydä kysymässä muutaman vinkin edellä mainituilta kavereilta siitä, miten kisasta saadaan muutakin kuin unilääkettä.