Steiner-koulujen tuntemus taitaa olla vähäistä teillä, kun ette ole edes ottaneet koskaan asiasta selvää. Voin kertoa enemmän, koska juuri käyn toiseksi viimeistä luokkaa Helsingin Rudolf Steiner-koulun lukiossa.
Steiner kouluissa lapsi lähtee jo liikkeelle 6-vuotiaana esikoulusta, jossa hän saa tutustua leikkien ja askartelun kautta tulevista vuosista. Ruokailu pyritään monissa Steiner-kouluissa pitämään kasvispuoleisena ja biodynaamisesti viljeltynä käyttämättä mitään lannoitteita tai tuholaismyrkkyjä. Ensimmäisenä viitenä oppivuotena yksi ja sama opettaja pitää lähes kaikki aineet paitsi liikunnan, musiikin ja erityisen eurytmian.
Hän toimii johtavana opettaja nykyisin 9-luokalle saakka, jolloin luokioon siirrytään jo uuteen luokanvalvojaan ja perusluokiokursseihin sekä toimintatapoihin.
Ensimmäisinä kuutena vuotena ei ole ensimmäistäkään koetta mistään aineesta, vaan muutamassa aineessa tietty kuulustelu. Peruskoulun ajan monet asiat tehdään omalla tavallansa. Luokalta ei koskaan tiputa tai jätetä vaan pyritään viemään kehityskaari loppuun saakka vaikka oppilas ei olisikaan saanut tarvittavaa tietopohjaa. Steiner-pedagogiikka perustuu 7-vuoden kausiin, ensimmäiset vuodet menevät leikkiessä ja aisteihin tutustuessa, toisessa opitaan perustiedot sekä luodaan sosiaallisuus, kolmannella pyritään saattamaan tekemällä ja ajattelemalla valmiin ihmisen mailmaan. Erot muihin kouluihin tulevat ilmi heti alusta. Ensimmäisellä luokalla ei nimittäin käytetä ollenkaan pulpettejä vaan penkeillä tehdään piiri jonka keskellä opettaja seisoo. Etenkin piirustukset ja maalaukset kuuluvat huomattavalla tavalla joka aineeseen. Steinernismissä tunnutaan painottavat suuresti erillaisiin väreihin ja niitten sävyihin, eri luokat ovat erivärisiä.
Eurytmia on ainut oppiaine, jota ei muissa kouluissa harjoiteta, se on tietynlaista taideliikuntaa, jossa opettajan johdolla liikutaan piirissä. Siinä käytetään kehoa erillaisiin muotoihin ja välineitä kuten sauvoja liikesarjoihin. Eurytmiassa on mukana pienonsoittaja joka musiikin temmossa ohjaa toimintaa. Eurytmiassa käytetään aluksi erityistä silkkiasua jota ei tarvita käyttää enää 6-luokalta eteenpäin, myöskin tossut ovat erityisesti tehty eurytmiaa varten.
Sadut ja mytologiat ovat voimakkaammin esillä perusopetuksessa. Eri jaksoilla tehdään luokkatila erillaiseksi mukautuen jakson teemaan. Musiikissa erityisesti huilujen soitto monena vuonna kaikilla musiikkitunneilla on yhtenä keskittymisharjoituksena, joita edustavat myöskin eurytmia ja maalaus. Kaikki vihkot pyritään täyttämään väreillä sekä piirustuksilla, vaikka kyseessä olisikin matematiikkaa. Käsitöitä ja kuvataitoa on selvästi enemmän kuin muissa kouluissa koska kädentöitä arvostetaan pedagogiigassa. Lapset tekevät saksan kielen yhteydessä oman nuken, jolle annetaan saksalainen nimi ja sitä käytetään tunneilla. Käsitöissä on mukana kehruuta.
Matematiikka sekä etenkin englanninkieli ovat aineita, joita opetetaan muita kouluja vähemmän. Perusopetuksessa kieliä aletaan opettamaan ensimäisellä luokkalla saksalla ja ruotsilla, vasta seitsemännellä luokkalla englantia aletaan lukemaan, mikä on itsenikin mielestä hämmästystyttävää. Steiner-pedagogiikan osuus opetuksen keinona kuitenkin laskee, sitä mukaan mitä ylemmäksi luokka nousee. Lukiossa jäljellä ovat enää kuitenkin eurytmia pakollisena sekä tietyt leirit, joita ovat esim. maatalous-leiri, jossa tutustutaan maatalouteen ja biodynaamiseen viljelyyn ja lapinleiri jossa käydään tutustumassa lapinluontoon viikonajan syksynruskassa, joka innoitti kovasti Rudolf Steineria.
Ympäristökasvatusta on mukana sen verran, että annetaan ymmärtää ihmisen kosketus luontoon ja sen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Aamuisin lausutaan Steiner-runo ja ruokailua edeltää ruokarukous, jossa korostetaan luonnon hyvinvoinnin tärkeyttä luomakunnalle. Koulussa pidetään kaikenlaisia pieniä asioita enemmän kuin muissa kuten näytelmiä, juhlia (Mikael-juhla joka kertoo Mikael hahmon tarinan ja elonkorjuusta) ja reissuja luontoon.