Matxi sanoi:
Ja tämän jutun pointti oli? Kahdeksas kertako tuo nyt oli ja kerran menty jatkoon, helvetin heikosti se on, sama miten sitä vääntää. Turha niitä on selitellä millään edellisillä sarjoilla. Kaikki siellä on pelannut ennen välieriä.
Vuoden 1993 sarjaohjelma oli laadittu niin että viidenteen peliin Semifinaaleissa joutuneella joukkueella oli aikaa 24 tuntia palautua rasituksista varsinaiseen finaaliin.
Televisioinin vuoksi, ottelu oli alkanut vasta kello 19.00. Jos finaalien ohjelma olisi laadittu järkevästi, niin aikaa palautumiseen olisi ollut viikko, nyt sitä oli vajaa päivä.
HPK oli kokenut välierissä kaksi todella pitkää ottelua, viimneisen ja kolmannen pelin. Viimeinen peli päättyi Torstaina 25.3.1993 vasta 21.30. Tepsi oli jo finaalipaikansa varmistanut kaadettuan Ässät suoraan 3-0. Lisäksi kerholla oli takanaan Neljännesvälierissä pitkä peli Raumalla.
Lisäksi Kerhon johto eli käytännössä Harri Lintumäki ja Jari Koskinen tekivät elämänsä virheen, vaihtamalla hätiköidysti valmentajavelho Hannu Jortikan, Juha Hietaseen juuri finaalien alla. Jortsu olisi ollut se tarvittava ase jolla Kanada-malja olisi ollut mahdollista kaapata Hämeenlinnaan.
Onhan se teitysti huono tilasto, Pelitapa on ollut väärä keväästä 1993, lähtien. Silloin Jortikka-Juha Hietanen akselin kehittämä Kilpikonnapuolustus toimi.
Nyt puolivälierät sujuivat hyvin, mutta välierissä tuli taas vanha painajainen mieliin. 3-0 pataan, ja pronssipeliin yhdeksännen kerran seuran historiassa. , Samalla tulee kuitenkin olla kiitollinen Harri Lintumäelle, mies on tehnyt tolkuttomasti työtä pitääkseen HPK:n liigassa mukana vuodesta toiseen. Kun muistetaan, että
HPK:n Edustusjääkiekko RY:n olemassa oloa on yli kymmenen vuoden ajan uhannut synkä luuranko. "Kummila Oy:n ja K-Betonin konkurssi."
Kevät 1993 oli menestyksen lisäksi seurajohdolle todellinen painajainen tapahtui jotain, mihin ei oltu varauduttu, pääsponsori rakennusliike Kummila kaatui rajuun konkurssiin.
Samalla oli kaatua koko HPK:n-Edustusjääkiekko RY, koska se oli suoraan taloudellisesti ratkaisevasti riippuvainen Kummilasta ja K-beoni Oy:stä jotka molemmat menivät konkurssiin. Samalla työnsä menetti yli 500 ihmistä.
Seuravaana kesänä lähes koko jedelliskauden hopeajoukkueen runko lähti pois Hämeenlinnasta, vain Tommi Varjonen Petri Vilen, Jari Haapamäki,Mika Kannisto ja Tony Virta ja nelosketjun juniorit jäivät. Suuret tähdet Juha Ylönen, Janne Laukkanen, Jarkko Varvio ja molemmat tsekit Toupal ja Kapusta houkuteltiin muihin maisemiin.
Harri Lintumäen siviili virka myös kieltää toimimasta osakeyhtiössä, Harri on siviiliviraltaan Hämeenlinnan käräjäoikeuden käräjätuomari, ja samalla myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Siksi HPK ei voi ryhtyä osakeyhtiöksi ennenkuin Kummilan ja K-Betonin velat on maksettu. 1997 HPK oli parempi kuin yksikään sitä seurannut ryhmä, jos vaan taustat olisivat olleet kunnossaan niin tiedä miten olisi käynyt.
Hankinnoissa on lähdetty hinnalla millä hyvänsä linjalle, ei Vladimir Vujltek ollut tällä kaudella kuin keskenkuntoinen haitta. Kuharcik taas oli varjo viimekautisestaan, ja muutenkin joukkue oli vielä käymis tilassa.
Kyllä se mestaruus olisi tuolla pelitavalla jota nyt esitettiin, pitänyt kahtena edellisvuonna taistella Hämeenlinnaan, mutta ei auta ensi vuonna uusi joukkue ja uudet kujeet.
Esimerkiksi Rautaruukki maksoi osan kovapalkkaisen Tony Virran palkasta tältä kaudelta ja Marko Tuulolan palkasta kolmellta kaudelta maksoi Huhtamäki-Van Leer konserni varmasti jonkin verran. HPK on yleisesti ottaen vielä pitkän tien päässä Suomen Mestaruudesta.
Eihän TPS:kään juhlinut ennen vuotta 1989 kuin kerran SM-Liigan historiassa, vaikka se oli finaaleissa. viisi kertaa häviten neljä kertaa. Pronsseja kaksi, hävittyjä pronssipelejä viisi. Kevät 1985, on yhä varmasi katkerin muisto turkulaisten mielissä. Silloin Turkulaisten varmana pitämä Kulta lipui lopulta Tampereelle ja Ilvekselle.
Finaalisarjassa jota yhä pidetään kaikkien aikojen suurimpana yllätyksenä SM-finaalien historiassa. Kun nuori ja nälkäinen Ilves tyrehdytti 21..3.1985 mestaruuteen tuudittautunen TPS:n 8-1 alkoivat finaalit alusta, ja viisi päivää myöhemmin.
Ilveksen Kapteeni paitaa numero 5 kantanut Matti Kaario kohotti Kanada-Maljan Kupittaalla päänsä päälle. Turkulaiset oli ensin tyrmätty, järkytetty ja sen jälkeen Risto Jalon uroteon jälkeen lopullisesti lyöty.
Tepsin konkarit Timo Nummeliin, Reijo "Pärre" Leppänen, Jorma Valtonen ja Rauli Tammeliin olivat kaikkein pettyneempiä he olivat johtaneet korkeasti tepastellutta armeijaa kolmanteen finaaliin Ville Sirénin ja Matti Kaarion editse.
Hävitty kevään 1985 finaali sai uusintansa vasta viisi vuotta myöhemmin. "Kuningas Midas" oli vuotta aiemmin palauttanut Kanada-maljan kotiin. Silloin Tepsi oli 4-2 voitoin Ilvestä parempi, vaikka Ilves oli johtanut viidettä peliä Kupittaalla toisessa erässä jo 0-3. Kulta ja Pojan paluu kotiin kaatui silloin Risto "Parrunpätkä" Siltasen loukkaantumiseen
Eikä TPS:lläkään ole rahaa aina ollut yleettömästi. "Viimeiset kaksi kautta Kupiittaalla tuottivat paremmin kuin kolme ensimäistä Elyseellä pelattua." Sanaili Jyrki Santala Kesällä 1993.
Velkaakin oli kesällä 1999 Veikkaajan kysyessä uusi Toimitusjohtja Jouko Narvanmaa paljasti "Kolme Miljoonaa markkaa."
Jursinovin koulu oli loppujen lopuksi loistava kehitysalusta nuorillle, mutta taloudellinen riski siinä oli huomattava. Lisäksi näihin aikoihin Verovirastot ympäri maata alkoivat tutkia urheiluseurojen taloudenpitoa Ruotsissa paljastuneiden skandaalien vuoksi.