Kun ajatellaan HPK:n tilannetta vuoden 1993 hopean jälkeen voidaan olla kiitollisia että ollaan yleensä hengissä, syvä kumarrus Harri Lintumäen suuntaan. Pyytettömästä työstä jonka Harri on tehnyt kerhon hyväksi. Ritarihalli on hänen rakkainpaikkansa Hämeenlinnassa, ja tavallaan myös toinen koti.
Kerhon pelasti Kaksi miestä joilla on ollut iso osa koko Hämeenlinnan jääkiekkoelämässä. he tekivät yleensä olemassa olon mahdolliseksi, silloinen HPK:n hopearyhmä joka on paras minkä seura on koskaan koonnut oli kallis ja raskas taloudellisesti. HPK:lla oli velkaa vuoden 1993 maaliskuun 26.päivänä kun finaalipaikka vahvistui 5,9 miljoonaa markkaa ja muutenkin tulevaisuus oli todella epävarma. Tuossa tilanteessa kaksikko Harri Lintumäki ja Jorma Hassinen päättivät toimia. Tuohon loppui "Matkalla huipulle" oltiin perillä, ja samoihin aikoihin alkoi voimakas panostaminen omiin pelaajiin. Seuraavan seitsemän vuoden aikana Virta vei pois Hämeenlinnasta enemmän kuin Virta toi Hämeenlinnaan, kalliita miehiä. Halpoja pelaajia siirtyi Kerhoon yleensä halvalla.
Seurassa ei ole edelleenkään päätetty lähteä hinnalla-millä hyvänsä linjalle, seuraan tulleet pelaajat ovat kehittyneet Rinkelinmäellä aina matkallaan isompiin ympyröihin. Hopearyhmässä pelasivat jo nuoret 22-vuotiaat Tony Virta ja Marko Tuulola, heidän lisäkseen HPK on kasvattanut vuosien varrella sellaisia pelaajia kuin Niko Kapanen, Riku Hahl, Jani Keinänen ja Antti Miettinen. Lalli tuli aikanaan 17-vuotiaana pyörimään HPK:n miestenharjoitusrinkiin. Parolannummen kasarmien ympärillä varttunut Lalli löi läpi kuitenkin vasta Teijo Räsäsen tultua päävalmentajaksi 1998-99 kaudella.
Kahden vuoden mukana roikkumisen ja A-nuorissa pelaamisen jälkeen. Keikka tuli takaisin Kerhoon vasta viime tammikuussa vaikka kuinka Hämeenlinalainen ja HPK:n mies lähtöjään onkin. Antti Miettinen on ehkä lahjakkain Kerhon koskaan kasvattama pelaaja.
Riku Hahl on erinomainen vartioiva sentteri joka tekee oman työnsä aina todella hyvin Rikua on pakko kiittää yleensä siitä että edes Pronssi on kotona, Sijalle 8 povattiin ja nyt saadaan edes Pronssi kotiin. Mitalli on aina voitettu, ei niillä vähäisillä resursseilla jotka HPK:lla on voi haastaa Jokereita tai Kärppiä materuaalin laajuudessa, Joukkuehenki on myös yksi vahvuus. Hämeenlinnassa pelin on pakko kulkea, yleisö pitää siitä huolen.
Lisäksi Hahlin veljeksistä vanhempi ja ainakin päätä pidempi isoveli Jari oli aina lahjakkaampi kuin kuusivuotta nuorempi veljensä Riku. Riku ei ole koskaan ollut 25-senttiä pidemmän isoveljensä kaltainen tekniikkamestari. Millaisen lahjakkuuden HPK yli kaksimetrisessä myöhemmin lentopalloilijana menestyneessä Jari Hahlisssa menettikään.Jari kasvoi lapsena pituutta niin kovaa ettei jääkiekon pelaaminen enää onnistunut, koska miehen oli vaikeaa käsittää raamejaan. Samaa voidaan sanoa nuoremmasta Tuulolan veljeksistä eli Samista. Samista olisi tullut todellinen huippu jos hän olisi käsittänyt oman kokonsa aikaisemmin.
Ei Markokaan junnuna mikään kummoinen ollut mutta Aikuisiällä Ränni kehittyi jättiharppauksin vuosi vuodelta. 18 vuotiaana miesten porukkaan, 20 vuotiaana ensimäinen mitalli Pronssi. 22 vuotiaana Hopeaa. 24 vuotaana taas Pronssi. 25 vuotiaana Kultaa, samoin seuraavana vuotena. 27 vuotias Ränni voitti kultaa Brynäsissä Ruotsissa ja on näin Ainoa HPK:n sekä Suomen että Ruotsin mestaruuden voittanut oma kasvatti.
Marko Tuulolasta, Sami Tuulolan kerrotaan Hämeenlinnassa liikkuneiden huhujen mukaan olleen kaksi kertaa niin lahjakas kuin "Tuuski, tai vuoden 1993 joukkueen kesken lempinimellä "Ränni tai asuinalueensa Hattelmalan Bobby Orrina" tunnettu isoveli Marko Tuulola. Marko jaksoi painaa kovalla työllä treenejä ja loppu on historiaa.Hannu Jortikka oli merkitttävä tekiä niin Tony Virran kuin Marko Tuulolankin uraan tullessaan vuonna 1992 valmentajaksi. Jortsu sitoutti nuo pojan koltiaiset kovaan harjoitteluun ja seurauksena oli loistava tulevaisuus. Ränni siirtyi sittemmin Raumalle ja sieltä edelleen 1995 Jokereihin tosin tässä vaiheessa "Ränni" oli kehittynyt siksi "Tuuski" Tuulolaksi jona hänet on sittemmin opittu tuntemaan. Tony Virran ura vei hänet HPK:sta Saksan kautta TPS:n paitaan ja kas kummaa Hannu "Midas" Jortikan valmennukseen 1998,
Jortsu teki vanhasta neloskentän jarrumiehestään kakkosketjun oikean laiturin Kalle Sahlstedtin viereen ja loppu on historiaa. Toke ja Killeri löysivät toisensa heti, ja he olivat heti alusta alkaen pelimatkoilla kämppäkavereita ja parhaat kaverit toisilleen. Token ja Kallen luonteet ovat hyvinkin samanlaiset. Ensin mainittu on suuri voimakas laitahyökkääjä joka ei koskaan anna periksi tai pelaa huonosti. Säilyttäen tasonsa illasta toiseen. Jälkimmäinen on taidokas sentteri joka oli Tepsin toisen triplan 1999-2001 tärkein yksittäinen pelaaja.