10. Blues
Maalivahdit:
- Bluesin maalinsuuta tilkitsee tulevalla kaudella neljän vuoden tauon jälkeen Mikko "Kolmen metrin" Koskinen. Mies joka nousi aikoinaan vähän puskista Bluesin maalinsuulle ja syrjäytti ykkösveskarin tontilta Itävaltalaisen Bernd Brucklerin. Koskinen pelasi Bluesissa puolikkaisen kauden, jonka jälkeen mies lähti pohjois-amerikkaan AHL:ään. NHL-otteluita kertyi neljä kappaletta Islandersissa. Pohjois-Amerikan visiitin jälkeen mies palasi suomeen ja Kuopioon. KalPa-visiitti oli kaikessa kokonaisuudessaan loppupeleissä ihan ok, vaikka mies sai todella paljon paskaa niskaansa, etenkin ensimmäisen kauden jälkeen jolloin KalPan kausi päättyi katastrofaalisesti ennen aikojaan ja osittain juuri Koskisen takia, joka ei saanut maajoukkuevisiittinsä jälkeen mitään kiinni. Toinen kausi sujui sitten Kuopiossa jo pikkasen paremmin ja torjuntaprosenttikin lähenteli 92% runkosarjan jälkeen. Playoffeissa Koskinen torjui viisi ottelua erittäin varmasti, mutta sekään ei riittänyt viemään KalPaa puolivälieriä pidemmälle. Omalla kohdalla on kova luotto Koskiseen ensi kauden osalta ja uskon, että mies näyttää olevansa tämän sarjan TOP3 torjuja.
Koskisen kirittäjänä toimii tänä vuonna Norjan maajoukkuetorjuja Lars Volden. Kyseinen heebo aloittaa suomessa ja Bluesissa neljännen kautensa ja tähän asti mies ei ole ollut mikään järisyttävän vakuuttava. Oikeastaan liigassa otteet ovat olleet todella heikkoja lähes aina kun hän on päässyt pelaamaan. Volden on suhteellisen potentiaalinen maalivahti, mutta veikkaan että tulevalla kaudellakaan mies ei pääse hirveästi pelaamaan ja rooli Espoossa on selkeä kakkosmaalivahti. Uskon että Koskinen näyttää samantien miehelle, että ei ole nokan koputtamista. Minä torjun, sinä auot luukkua.
Puolustus:
- Nyt kun tuota puolustusta katselee, niin ei se kyllä hirveästi paperilla vakuuta. Se on oikeastaan aika Ahomainen. Kokoa ja ilkeyttä löytyy, mutta verrattuna Jyrki Ahon JYP-kausiin, niin kiekollista osaamista on melkoisen vähän. Arto Laatikainen on näistä kokeneista pelimiehistä oikeastaan ainut tällainen, mutta hänkin on enemmän all-around tyyppinen puolustaja kuin puhdas kiekollinen liideri. Laatikaisen kohdalla on kuitenkin myös iso kysymysmerkki, sillä Ruotsin vuosien jälkeen taso ei ole palannut ihan samalla tasolle mitä se oli ennen kuin sinne lähdettiin. JYPissä on pelattu tuon visiitin jälkeen yksi kausi ja suhteellisen monta peliä sieltäkin nähneenä, voin sanoa että ei ollut hääppöistä suorittamista ja jos olen oikein käsittänyt, niin ei mennyt kyllä viime kausikaan aivan putkeen Espoossa ja sitä tukee myös tilastot. Kymmenen tehopinnaa ja teholukema -21. Karseaa luettavaa. Joukkueen kapteenilla on kyllä hurjasti petrattavaa. Bluesin kannalta olisi melko suotavaa, että nuori Niklas Tikkinen kykenisi ottamaan jo alkavalla kaudella suurempaa roolia, sillä siinä on kundi jolla on parhaimmat edellytykset Bluesin puolustuksesta kiekolliseen peliin Laatikaisen lisäksi.
Näiden kahden herran lisäksi Espoolaisten puolustuksesta löytyy sitten JYPistä tullut Olli Malmivaara, ruotsista suomeen palannut Kalle Kaijomaa, Mikko Kuukka ja Joonas Valkonen. Malmivaara on erinomainen hankinta takalinjoille. Isokokoinen, erittäin vahva kulmavääntäjä ja tökkii kyllä vastustajat omalta maalilta helvettiin äkkiä. Heikkoutena voidaan sitten mainita liike. Viime kaudella Malmi oli useasti pulassa omassa päässä, kun jalka ei meinannut liikkua kunnolla. Tämän takia joutui myös ottamaan jonkin verran jäähyjä. Hyökkäyspäähän pelatessa Malmivaara ei hirveästi tarjoa mitään. Pystyy kyllä antamaan ihan kohtuullisesti sen avaussyötön lapaan, mutta esimerkiksi ylivoimilla miehestä ei ole mihinkään. Taidot ei riitä.
Kalle Kaijomaa on aika pitkälti samaa sorttia Malmivaaran kanssa, mutta omistaa pikkasen paremmat kiekolliset taidot ja miehestä on hyvässä lykyssä jopa hyötyä ylivoimalla. Tappara-ajoilta on jäänyt kuitenkin hyvin mieleen miehen suht katastrofaalinen omaan pään pelaaminen. Eli jos hyökkäyspäässä mies on pikkasen parempi kuin Malmivaara, niin omissa hän on taas jonkun verran huonompi Malmia.
Viimeisinä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä sitten Kuukka ja Valkonen. Ensimmäinen aika pitkälti yleispuolustaja, joka pystyy jonkinlaiseen suoritukseen hyökkäävänä pakkina, sekä puolustavana. Päässyt Lukko-kausien jälkeen vähän lähemmäs sitä aikaisempaa tasoaan, jota esitti mm. Ilveksessä. Raumallahan kaudet menivät aika pitkälti heikosti ja miehestä tuli jonkin sortin sylkykuppi siellä suunnalla. Joonas Valkoselta taas on tullut parin viime kauden aikana nähtyä muutama peli ja ukko muistuttaa jossain määrin Kurvisen Mikkoa, snadisti paremmilla käsillä. Ei ole hirveästi esillä hyvässä eikä pahassa ja se on ehdottomasti hyvä juttu nuorelle puolustajalle. Uskon että tulee ottamaan tällä kaudella paikan avaavasta kokoonpanosta. Oli sen verran vakuuttava jo viime kaudella.
Hyökkääjät:
- Bluesin hyökkäyskalustossa on hyvin paljon samaa mitä esimerkiksi HPK:lla. Terävin kärki on lähtökohtaisesti ihan ok SM-Liigaan. Ykkössentterinä Kim Hirschovits ja laidoille saa valita sitten aina Miro Aaltosta, Juuso Ikosta, Daniel Widingia ja Tommi Huhtalaa. Näistä kavereista etenkin Miro Aaltoselta meikäläinen odottaa sitä lopullista läpimurtoaan. Oli viime kaudella junnujen maajoukkueessa loistava ja samoin myös Espoossa, mutta sitten tuli harmittava loukkaantuminen joka pilasi koko kauden. Aaltonen on myös yksi näistä harvoista joka tarjoaa luovuutta tuolle hyökkäyskalustolle. Toinen on sitten pienikokoinen Juuso Ikonen. Kaverilla on erinomaiset kädet ja loistava luisteluvoima. Suurin ongelma on tuo koko ja fysiikka, joka ei ainakaan viime kaudella ihan vielä ollut täydellistä liigaan. En tiedä vaikuttiko tuo myös siihen, että kyseinen jamppa jäi ilman NHL-varausta, vaikka erittäin lupaava kaveri onkin. Joka tapauksessa, Aaltonen ja Ikonen kuuluvat näihin kavereihin joilta itse odotan ensi kaudella nuorten puolelta sitä todellista läpimurtoa.
Joukkueen mielenkiintoisin seurattava ainakin näin IFK-kannattajan kannalta, on keskushyökkääjä Kim Hirschovits. 2010 vuodesta lähtien ura on ollut pienoisessa laskusuhdanteessa. Tuolloin tuli pistepörssin voitto IFK:ssa, sopimus Ruotsiin, jossa ihan ok kausi, tämän jälkeen sitten jälleen paluu suomeen ja Petri Matikaisen alaisuuteen IFK:hon. Siellä Hirso joutui koirankoppiin ja ei soveltunut tippaakaan Petun pelifilosofiaan. Loppukaudeksi KHL:ään ja sitten taas Ruotsiin ja taas KHL:ään ja nyt sitten Bluesiin. Hirso on pelaajana ihan äärimmäisen taitava ja käsistään tämän liigan TOP3 sentteri. Mies tarvitsee kuitenkin tiettyjä vapauksia kentällä onnistuakseen parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kaverin puolustuspelaaminen saattaa näyttää myös jossain määrin hieman laiskalta, mutta on hän petrannut sillä alueella huomattavasti vuosien saatossa. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka veikkaavat Hirson onnistuvan tällä kaudella loistavasti ja nousevan takaisin liigaan eliittisentteriksi.
Bluesin kärkipelaajiin tulee myös tulevalla kaudella kuulumaan Daniel Widing, joka on varmasti kiekkoa seuraaville tuttu TPS ja Pelicans-paidasta aikoinaan. Widing on kaiken järjen mukaan se ykkösketjun työjuhta, joka tekee tilaa Hirsolle ja kumppaneille. Mies ei ole ikinä ollut urallaan mikään varsinainen pistelinko, mutta hyvässä ketjussa onnistuu myös hyvin pisteitä keräämään. Minä kuulun itse ikävä kyllä siihen kastiin, joka uskoo Widingin olevan kallis floppi. Ura on osoittanut muutaman vuoden ajan jo melko jyrkästi alaspäin ja joku jossain kuvaili miestä hyvin: Nykyään samanlainen kuin Jari Tolsa. Energinen, mutta siihen se sitten jääkin.
Muita mielenkiintoisia seurattavia Bluesista löytyy sitten Teemu Rinkinen, Siim Liivik, Tommi Huhtala, Eetu Pöysti ja Tomi Sallinen. Märkä-Simo lähti täksi kaudeksi hakemaan lisää nostetta uralleen Bluesista ja mä en jaksa uskoa, että siinä onnistuu, koska Liivikin kädet eivät riitä kahteen ensimmäiseen ketjuun SM-Liigassa. Surullista mutta totta. Kolmos - nelosketjun rottana mies on omimillaan ja liigan parhaimmistoa siinä. Rinkisen Teemu oli aivan hirmuliekeissä Ramstedtin kanssa viime kauden alussa, sen jälkeen täydellinen romahdus. Nyt on taas harjoituspeleissä näyttänyt hyvältä, joten pystyykö mies vihdoin ja viimein suorittamaan hyvän tasapainoisen kauden? Ja miten on Eetu Pöystin laita? Kohta alkaa olemaan se tilanne, että mahdollisuudet ottaa paikka kärkiketjuissa liigasta ovat menneet ja mies juuttuu ikuiseksi 3-4 ketjun jyräksi. Ei onnistunut häneltäkään se vaihto IFK:n alemmista ketjuista Bluesin ylempiin ketjuihin. Sallisen Tomi taas on erinomainen pelaaja Bluesin alempiin ketjuihin. Liideri ja hyvä kahden suunnan sentteri. Näyttää vaan tällä hetkellä pahasti siltä, että joutuu kantamaan kakkossentterin roolia ja siihen hommaan en usko käsien riittävän.
Yhteenveto:
- Mulla oli ennakkoon jotenkin paljon parempi käsitys Bluesin jengistä, mutta kun aloin tarkemmin sitä katsomaan ja vertailemaan muihin, niin se on aika puutteellinen. Taitovajetta on jonkin verran hyökkäyksessä, etenkin jos Aaltonen ja Ikonen eivät kykene nousemaan seuraavalle tasolle. Puolustus taas on isokokoinen ja samalla kankea, josta puuttuu selkeästi kiekollista taitoa ja melko paljon. Arto Laatikaisen niskassa on kyllä isot paineet. Maalivahtiosasto on ok, kuten myös valmennus. Jos Aho saa joukkueen puhaltamaan yhteen hiileen ja tietyt herrat onnistuvat, niin kyllä Bluesilla on ihan täydet mahkut yltää jopa kuuden sakkiin. Espoota ei saa kuitenkaan ikinä jättää laskuista pois. Materiaalin puolesta se on kuitenkin tällä hetkellä sijalla kymmenen.