Koska minut on jo tietyissä piireissä leimattu Tampereen lenkin hörhösaarnaajaksi niin mennään sitten päätyyn asti ja analysoidaan klassikkopätkät Västilä, Sahalahti, Koivulahti, Uskila, Savo ja Siitama.
Lähes koko Tampereen lenkki on ajettu valtionteillä, kahta poikkeusta lukuunottamatta. Suuri osa reitistä on siis kovapohjaista, leveää ja vauhdikasta, mutta myös usein mutkaista. Hyppyjä ei ole kuin poikkeuksina.
Västilä onkin näistä tutuin vuoden 2023 ansiosta. Erikoiskokeen avaavalla leveähköllä Västiläntiellä riittää mutkia – myös tiukkoja – sekä korkeuseroja, myös muutama hyppy. Rekolan tilan kohdalla pätkä muuttuu nopeaksi ja lopulta kulmikkaaksi kun saavutaan hieman kapeammalle Rantalantielle.
Sahalahti alkaa Oksipohjantiellä, joka on yksityistie. Leveydeltään vastaava kuin Rantalantie, mutta pehmeämpi. Aluksi hyvinkin syheröinen korkeuseroilla, lopuksi suoraviivaisen nopea ja tasainen. Tämän jälkeen pätkän loppuosa on leveitä ja kovapohjaisia valtionteitä. Luikalan lenkillä on peltosuorien välissä muutama "medium" mutkasarja, yksi harvinainen iso hyppy sekä kuuluisa puusilta jonka molemmin puolin tiukkaa mutkaa. Tämän jälkeen alkaa vuoristoratamaisempi osuus notkosta toiseen. Pohjalahdentie (itään ajettuna) sisältää taas kaksi selkeästi syheröistä osuutta useilla 90° mutkilla.
Koivulahti alkaa keskikokoisella tiellä joka on Västilän alun tapaan mutkaista mutta korkeuseroja ja nyppyjä on selvästi vähemmän. Lopussa käännytään risteyksestä leveämmälle tielle, jolla ajetaan aivan täysiä.
Uskila koostuu viidestä erilaisesta isosta tiestä. Ensimmäinen on kuin Rantalantie Västilässä, eli hieman kapeampaa ja paria talonpihan mutkayhdistelmää lukuunottamatta kovavauhtista. Seuraava tie taas kääntyy jatkuvasti kuten Koivulahden alku, ehkä jopa vielä teknisemmin. Uskilan kylä ohitetaan taas todella leveää ja nopeaa tietä, jonka alussa on hurjasti kallistettu pitkä kunnanrajanmutka. Tästä jatketaan Haukilan osuudelle, jossa vaihtelee nopeat ja syheröiset osuudet. Viimeinen Lukonmäentie taas on selvästi nopeampaa ja jouheampaa, syheröpaikat puuttuvat.
Savo on yhtä tietä alusta loppuun. Yksi leveimmistä mutta myös teknisimmistä – kääntyy koko ajan ja useampia 90 asteen mutkia löytyy. Korkeuseroja ja nyppyjä riittää, myös pari hyppyä.
Siitama alkaa tiellä, joka muistuttaa hieman Savoa tai Västilää korkeuseroineen ja nyppylöineen. Sitten käännytään koko lenkin ainoalle pikkutieosuudelle, selkeästi pehmeämpää ja kapeus korostaa kohtalaista teknisyyttä. Alussa on röykyttäviä nyppyjä, keskellä tv-kuvista tuttu pujottelu-osuus ja lopussa vielä pitkiä peltosuoria nyppyineen. Loppu loikotellaan sitten isoa kovaa, jossa ei montaa kertaa tarvitse vaihtaa pienemmälle vaihteelle. Hitaimmat paikat on risteys ja sen molemmin puolin tiukat talonpihat. Vuoristoratamaisuutta löytyy myös monien notkojen muodossa.
Pätkäpohjat vuonna 1990. Siitaman hitaus yllättää, mutta ehkä tuo pienen tien osuus on tehnyt tehtävänsä.
SS23 | Västilä | 17.17 km | 8m 42s | 118.41 km/h |
SS24 | Sahalahti | 17.95 km | 9m 11s | 117.28 km/h |
SS25 | Koivulahti | 9.54 km | 4m 55s | 116.42 km/h |
SS26 | Uskila* | 18.90 km | 9m 42s | 116.91 km/h |
SS27 | Savo | 8.42 km | 4m 42s | 107.49 km/h |
SS29 | Siitama | 14.70 km | 7m 51s | 112.36 km/h |
*=1990 Uskilan lopussa ei ollut vielä Lukonmäentietä. Kun se lisättiin, nousi keskinopeus kovemmaksi kuin Västilässä (vertailua voi tehdä vuosilta 1993-1994).