Itte oon kahlannu noi zipaleet lävitte, tosin välillä kyllä joutu painamaan nextiä, kun kärsivällisyys loppu. En lähde näin vähäiseltä kuuntelulta vielä arvostelemaan yhtään mitään, mutta noin niin ensivaikutelmaltaan tulee semmonen olo, että tässä on nyt kolme bändiä, heavy-yhtye, ruottalainen pop-poppoo sekä irkku-bändi tehneet kimppalevyn
Ts. ihan helvetin vaikee löytää minkäänmoista punaista lankaa, on varsinainen tyylien sekamelska tuo läpyskä.
Siis vaikken arvostelisikaan, niin sanotaan nyt kuitenkin, että ensikuuntelulta positiivisesti joukosta erottuivat "Bye Bye Beautiful", "Amaranth" (joka jää päähän soimaansoimaansoimaansoimaan...) sekä erityisesti "The Islanders", varauksella myös "Master Passion Greed". Se eka on ihan liian pitkä sulatettavaksi kertakuuntelulta, ylipäätään sitä on vaikea edes mieltää yhdeksi zipaleeksi, pikemminkin 3-4 biisiä lyöty yhteen, ainakaan musiikillisesti en yhdellä kuuntelulla löytänyt minkäänmoista yhteenkuuluvuutta niiden eri osasten välillä.
"For The Heart I Once Had" biisin kohdalla käväs muuten mielessä, että tätä tuskin tunnistaisi Nightwishiksi edes tosifani ellei tietäis
Ainiin, sekin huomio vielä, että Annette Olzonin ääntä kuulee levyllä vähemmän kuin etukäteen odotin, olisko tarkoituksella (ja ehkäpä viisaastikkin) luotu pimulle pehmeää laskua?
