Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 35 vuotta Belgian Grand Prixistä 1991.
25.8.1991 Spa-Francorchampsin radalla kisan paalupaikalta lähtenyt Ayrton Senna voitti, Gerhard Berger oli toinen ja Nelson Piquet oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.
Roberto Moreno oli neljäs ajaen myös kisan nopeimman kierroksen päivän kilpailuun, Riccardo Patrese oli viides ja Mark Blundell Brabhamilla oli kuudes ja viimeinen pistemies.
Päivän kilpailussa oli monta dramaattista hetkeä minkä vuoksi osa kuljettajista oli niinkin korkealla kuin olivat.
Patresella oli teknistä autovauriota vaihdelaatikon kanssa ja samoin Sennallakin ja lisäksi taas ylijanoinen McLarenin Hondan V12-moottori minkä takia taas oli loppua polttoaine kesken kisan keskeyttäen.
Kuten eräissä aiemmissakin vuoden 1991 kisatilanteissa siihen asti niin aina tässäkin tapauksessa Senna kieltäytyi ongelmistakin huolimatta vielä silloinkin johdonmukaisesti luovuttamasta mahdollista kisavoittoaan McLaren-tallin kakkoskuljettaja Bergerille. Ennen pitkää luovutusvoitto Bergerille tulisi, mutta sekin nähtiin vasta vuoden 1991 lopulla myös maailmanmestaruuden jo varmistuttua Sennalle Japanin Suzukassa.
Vähän toisenlaisella onnella olisivat vielä voineet Lotuksen Johnny Herbert ja Dallaran Emanuele Pirro saada pisteitä päivän kohukilpailusta mikäli vain olisivat Senna ja Patrese keskeyttäneet.
Herbert täpärästi oli vielä samalla kierroksella ja Pirro vuorostaan oli töin tuskin jäänyt kierroksella Sennalle ennen ruutulippua.
Päivän puhutuimmat kuljettajat tuntuivat olevan milloin missäkin järjestyksessä ajatellen Nigel Mansell, Alain Prost, Jean Alesi, Andrea de Cesaris, Pierluigi Martini ja Michael Schumacher.
Mansell tietysti maailmanmestaruusyrityksensä suhteen mikä vaikeutui keskeyttämisen myötä kun voitto tai palkintosija mieluiten kakkostilalla olisi ehdottomasti taas tarvittu kesän 1991 päätteeksi, Prost kun oli ajanut suhteessa hienoimman aika-ajonsa aikoihin vuoden 1991 suhteellisessa mitassa kakkosruudulla sen haaskautuessa bensavuotokeskeytykseen päivän kolmantena takanaan vain Mauricio Gugelmin ja eräs pian puhuttava nuori saksalainen ja kärkitallien tai oletettavien sellaisten osalta puhuen Alesi kun oli niin näyttävä kisa riskein sittemmin keskeyttäen.
Muista kuljettajista puhuen vähän pienemmissä talleissa de Cesaris oli vedossa ajaen tosiaan niin kovin pitkästä aikaa unelmakisansa hurjimpana tavoitteenaan jopa pitkän uran ensivoitto Jordan-tallin autolla ja joka tapauksessa parhaimmillaan oikeamminkin tallin ensipalkintosijan lajiin tuoden parhaimmillaan kakkostilalla.
Ennen ehkä vuoden 1991 sydäntä suhteellisesti eniten särkevintä keskeytystä lopulta vain yhden halvimman ellei halvimman autonosan hajoamisen takia käynnistyneessä ketjureaktiossa vaurioineen päivineen aiheuttaen pahimman mielipahan italialaiselle sitten saman radan ja vuoden 1983 kisan Alfa Romeolla silloisesti myös kärkisijoilta/voitosta ajaen keskeyttäen.
Tähän nähden Martini kun olisi Minardilla osin ennen kisaa ja varsinkin loppupuolella ajatellen ollut edes merkittävä tai vähäisempikin pistemies molempien saadessa keskeytyksistä huolimatta sijat lopputuloksissa eli Martini 12:sta ja de Cesaris 13:sta molempien ollessa toiseksi viimeinen ja viimeinen päivän kisassa ansaitsemattomasti.
Sitten oli tietenkin tuolloin normaalin kisakuljettajan Jordanilla eli Bertrand Gachotin lähteminen vankilaan ja erikoista kyllä Alessandro Alex Zanardi ei saanut Jordan-tallin testikuljettajana ajaa vielä debyyttikisaansa vaan tuolloin hänen piti vielä lykätä sitä lyhyellä varoitusajalla Italian Monzaan ja sittemmin lykkäystä tulikin aina Espanjan Barcelonaan 1991 asti pian kerrottavista syistä johtuen.
Siispä ja kun ei ollut oikein huomattavistakin otaksunnoista huolimatta huhuissa ottaa ketään korvaavaa kuljettajaa nopealla aikataululla Jordanille niin muuan nuori saksalainen nimeltä Michael Schumacher sai urheiluautojen ja vähän toki alemmista formuloista jossain määrin tuttuna kaverina kuitenkin paikan yhden kisan ajaksi Jordanilta juuri Spa-Francorchampsiin ja onnistuessa olisi viimeistään Portugalin Estorilista lähtien (Tämä siis mikäli herra Jordan olisi pitänyt sanansa kyllä Zanardin ajattamisesta juuri kotikisan, kotiyleisön ja aina ylimääräisten sponsorien toivossa Monzassa.) Schumacherin paikka ollut sitten Jordanilla loppuvuoden 1991 ajan.
Sopimustakin tarjottiin vuodeksi 1992, mutta kaikki meni sitten toisin. Schumi tosiaan oli Jordanilla ensikeskeyttäjä omaan ensikisaansa ja valitettavasti punainen lippu ei heilunut 2 kierroksen sisällä kisalähdöstä jolloin muutoin nollauksella Schumi olisi saanut vielä vara-autolla ottaa varsinainen uran ensikisan ajolähtönsä. Roland 'Rolle' Bruynseraede F1:n Virallisena Lähettäjänä ei näin tehnyt joten Schumin uran ensikisa jäi oikeastaan lyhimmäksi hänen urallaan. Tai oli jäädä ennen mielenkiintoisesti muun muassa Magny-Coursin 1996 auton hajoamista jo lämmittelykierrokselle.
Tuolloin Ferrari-ajoista tai mistään muustakaan loistosta ei voinut tietää vaikka hänen ilman muuta hyvin nopeasti ja vakuuttavin näytöin ajateltiin olevan jonain päivänä lajissa selvä kertaluokan maailmanmestari tai ehkä kaksin ja 'loistavalla onnella' kolminkertainen maailmanmestari.
Tietenkin nuo laskelmat menivät uusiksi, mutta yllättävän kauan Schumi oli niin vähillä mestaruuksilla kuin oli.
Schumin uraa vauhditti vähemmän yllättäen omien veteraanikuljettajiensa kanssa tuskaillut ja tekosyytä vähintään erityisesti Roberto Morenon potkuille jo kauan hakenut Flavio Briatore.
Saksalainen pääsi sittemmin oikeustaistoista ja muusta huolimatta niin Jordan-tallin kuin urheiluautopuolen työnantajapuolen kanssa kiistelystä Briatoren Benetton-talliin ajamaan huipputuloksia Monzasta 1991 eteenpäin ajamaan aina Adelaideen 1995 saakka!
Moreno siirtyi sittemmin Jordan-talliin kun panttina oli Benettonin Briatoren maksamat korvausrahat ennenaikaisesta sopimuspurkamisesta niiden riittäessä sitten vain kahteen kilpailuun.
Kun ei oikein ollut suurempia Brasilian sponsoreita ja kun toisaalta Moreno itse oli varsin vaivautunut joutuessaan ajamaan keskikastin tallissa ja oman puolen maksut olisi sitten voitu jatkokisoihin nähdä maksukuskiksi haukkumisen kannalta turhankin suurina. Sittemmin joutui sieltäkin pois vapaille markkinoille ja ei oikein myöhempi vuoden 1991 loppu väliaikaisena maksukuljettajana Lola-Larrousselle vakuuttanut tai se oikeammin muutenkin muuttui keskeytetyksi kilpailuksi.
Tämä kaikki viivästytti tosiaan Jordanin testikuljettaja Zanardin debyyttiä kun kieltämättä hyvin Zanardin mieltä pahoittavasti hän ei saanut ajaa kotikisassaan Monzassa. Siihen mennessä Zanardilla ainakin olisi ollut jo muilla tapaa kokemusta mikäli ei oikein muut 'ajatukselliset' debyyttikisan paikat eli lähinnä Imola myös kuin kotikisassa San Marinon kisan aikoihin keväällä 1991 tai Englannin Silverstone edes tuttuna testiratana olisi kelvanneet vielä silloin Eddie Jordanille antaa näytönpaikkaa.
Toisaalta sitten oli tietenkin aina sopimuskuljettajat pääsääntöisinä vastaavina, yleensä aina lisämaksun paikka olisi ollut Zanardilta tilanteeseen missä kisakuski olisi väistynyt tietyn kisan ajaksi ongelmana ja myös kun ei löytynyt riittävän suuria muita italialaisia sponsoreita tukemaan Zanardia juuri Jordanille.
Vaikka suuremmin ihme kyllä tuolloin Minardille, Dallaralle ja sitä kautta muun muassa Ferraria kohti suunnaten italialaisten sponsoreiden rahoja ajatuksella valliten silloin virtasi tiettyyn pisteeseen asti aina muille silloisille 'nuorille' italialaiskuljettajille!
Tämäkin kaikki toi vaikutuksensa päivän kisaan Span 1991 osalta. Suomalaisista puhuen niin Dallaran JJ Lehto ja Lotuksen Mika Häkkinen keskeyttivät päivän kilpailussa. Päivän ensikeskeyttäjä oli Schumacher jo todetusti ja viralliset pysyvät keskeyttäjät päivän kilpailuun olivat jaetusti samalla kierroksella Stefano Modena ja tietenkin Lehto.