Mulle ilmotettiin loman jälkeen ekana päivänä, että meille on tulossa työllistämistuella henkilö töihin, ja näillä näkymin se työskentelee mun kanssani. Jos mä en olis saanut sellasta kotikasvatusta kun olen, olisin sanonut asian mulle kertoneelle ihmiselle kutakuinkin "Haistappa vittu", mutta ku oon niin hyvätapainen ja -käytöksinen, niin sanoin kohteliaasti "Eijjjumalauta tule". Sen verran meilläkin noita Jonin kaltaisia luusereita on hääräillyt, että vituttaa jo etukäteen tämäkin. Mitään hyötyä niistä ei ole. Mitään ne ei osaa, eikä opi. Ne vie aikaa, aiheuttaa vaivaa ja sekalaisia ongelmia, eikä mulle makseta siitä senttiäkään enempää, että mä kattelen jotain saatanan älykääpiötä valumassa paikasta toiseen. Juu, poikkeuksiakin on.
Noiden kokemusten myötä mun mielipiteeni on muuttunut silleen, että myönnän että on olemassa ihan tavallisen oloisia ihmisiä, joista ei kuitenkaan ole mihinkään. Ja pitkin hampain olen sitä mieltä, että on sekä halvempaa että monella muullakin tavalla parempi, että nuo luuserit pysyvät kotonaan, ja heille maksetaan sossun tai minkä lie rahat. Jos ihmisestä ei töihin ole, eikä sopivalla kuntoutuksellakaan mitään saada aikaan, niin työkyvyttömyyseläkkeelle vaan. Ihan turha käyttää niin paljon resursseja niihin luusereihin, kun on olemassa sellaisiakin, jotka niistä samoista resursseista hyötyisivät. Ja ennen pitkää yhteiskuntakin hyötyis. Jonien kierrättämisessä paikasta toiseen ei ole mitään järkeä. Kukaan ei siitä hyödy mitään. Palataan sitten noihin luusereihin, kun kaikilla muilla on oikea työpaikka.
Jokainen näkee, että esimerkiks Jonista ei tule yhtään mitään, niin miksi siihen pitäis tuhlata resursseja? Makuurahaks joku perustoimeentulo, ja säästyneet varat työkykyisten ja -haluisten asioiden järjestämiseen.
Juu, ylläoleva on vähän kärjistettyä populismia tai jotain, mutta kutakuinkin noin mä näkisin.