Mun mielestä Åkerö on oikein hyvä omena, enkä sitä niin kovin äänekkäästi kehu, mutta kehun kuitenkin. Sen pitää antaa kypsyä kypsäksi. Talviomena kun on.Njaa... faijalla oli noitakin muutama puu. On niitä toki paljon surkeampiakin lajikkeita, mutta en tuota lajiketta nyt kovin äänekkäästi lähtis kehumaankaan.
Noista mielestäni Lobo ihan selvä ykkönen. Ovat nuo muutkin kyllä tuttuja samoista ympyröistä kuin mainitsemasi Åkerö.Melba
Astrakan
Lobo
Juu, Kaneli on varsin oiva omena.Kaneli oli myös maukas omena, lobon rinnalla ehkä se toinen lempparilajike.
Moon taasen ollut aikoinani ollut jonkin verran tekemisissä omenoiden kanssa puutarhataustani takia. Omenapuita ei ollut, mutta omenoita ostettiin ja myytiin. Siitä sain jonkinlaiset, jo osin unohtuneet perustiedot suomalaisita omenalajikkeista.Ja mitä muuten tulee Åkeröön, niin tottakai sen pitää antaa kypsyä kypsäksi, mutta silti en pitänyt sitä sen paremmin maun kuin koostumuksenkaan enkä edes ulkonän perusteella kovin ihmeellisenä lajikkeena. Faija kuttuikin sitä ivallisesti Ruotsin lahjaksi Suomen omenanvliljelijöille (en ole kyllä koskaan tarkistanut oliko tuo oikeasti alunperin edes ruotsalainen lajike).
Faijalla oli aikoinaan kolmisensataa omenapuuta. On omenanpoiminta (ja ylipäätään omenapuiden kasvatus ja hoito) yks niistä duuneista, joiden kohdalla en pistäis lainkaan pahakseni, vaikkei koskaan enää tarttis harrastaa. Omenoista kyllä tykkään edelleenkin, kunhan muut poimii
Puolassa on tietysti kasvuolosuhteetkin (kesäkauden pituuden johdosta) jo hieman toiset kuin Suomessa, joten ymmärrettävää, ettievät ne lajikkeetkaan ole ihan vertailukelpoisia. Ehkäpä tuota Suomen Loboa on aikoinaan jalostettu hieman paremmin Suomen olosuhteisiin sopivaksi.Juu, Kaneli on varsin oiva omena.
Lobosta puheen ollen, täällä on kaupoissa ollut mynnissä puolalaista "Loboa", joka ei muistuta ollenkaan suomalaista tai ahvenanmaalaista Loboa. Ei se ole pahaa, mutta ei se myöskään ole Loboa.
Sestaholmaa en ainakaan muista tuntevani, mutta Bergius oli myös enämpi niitä paskaomenoita, koostumukseltaan pirun jauhoinen (ja näinollen myös huonosti säilyvä ja helposti kolhiutuva), tosin oli siinä jonkin verran sentään makua. Kyllä meillä niitäkin oli jokunen puu. Antonovkaa en ainakaan minä saanut syötyä sen happamuudesta johtuen (mutsi kyllä väitti, että ihan hyviähän se oli), mutta eihän sitä kai sellaisenaan syötäväksi ollut koskaan tarkoitettukaan, hyvää mehua ja hilloa siitä sai ja varmaan viiniäkin, muttei sitä tullut kyllä koskaan tehtyä. Mehua tietysti tehtiin kyllä siutten muistakin lajikkeista, mutta melkein yksinomaan pudokkaista, joista ei muuhun tarkoitukseen enää ollut. Antonovka oli perinteisesti aina se kaikkein myöhäisin omenalajike. Ensimmäiseksi kypsyi Huvitus ja (muistaakseni) pian sen jälkeen Valkea kuulas, kumpikin makeahkoja, muttei nyt muuten mitenkään erityisen laadukkaita omenoita.Moon taasen ollut aikoinani ollut jonkin verran tekemisissä omenoiden kanssa puutarhataustani takia. Omenapuita ei ollut, mutta omenoita ostettiin ja myytiin. Siitä sain jonkinlaiset, jo osin unohtuneet perustiedot suomalaisita omenalajikkeista.
Jos sää et pidä Åkeröstä, niin mää nokitan Sestaholmalla (Sävstaholm) ja Bergiuksella. Hilloksi vaan? Tai lehmille?
Antonovkasta tuli hyvää tuoremehua. Ja viiniä.
Eiköhän tämä riitä omenoista.
Komp.Vesisade käy tosi hyväksi perusteeksi jättää puuhommat tulevaisuuteen ja siirtyä tähän päivään, eli litran viinipönikän tuhoamiseen.
Joo vois puhua välillä vähän asiaakin, niinku esim. viinasta ja plimpsasta.Jätkät vaan jauhaa jostain omenoista.
Eikun Wienistä.Jätkät vaan jauhaa jostain omenoista.
Meinas tulla aivojumi kun mietin, että mistä piisistä toi on, mutta sitten ei tullutkaan kun muistui mieleen.Vapaus versoo verestä ja raudasta.
Noin.Aromat loppui, nyt syön Julyred-lajiketta.