Mitä kuuluu Taru Rinne?
Avoliiton kariutuminen on tuonut Taru Rinteen, 32, takaisin kotikadun varrelle Turun Muhkuriin. Kaksivuotiaan Tarja -tytön äiti tervehtii kainosti ja pyytää anteeksi oikeassa kädessä olevaa kipsiään. Uransa aikana lukuisia kertoja luitaan katkonut Taru on tällä kertaa joutunut kevätliukkaiden uhriksi.
Työlaisperheessä varttunut Taru vietti lähes koko nuoruutensa moottoreiden maailmassa.Jo pikkutyttönä hän hämmästytti ajotaidoillaan karting-radoilla. Formulamaailman suurista tähdistä mm. Mikat Häkkinen ja Salo joutuivat useamman kerran katselemaan, kuinka Taru nousi korkeimmalle korokkeelle.
Neljä pyörää vaihtui kuitenkin iän karttuessa kahteen pyörään. Moottoripyörällä Taru vavisutti maanjäristyksen lailla miehistä rr-maailmaa.
Turkulaistyttönen nousi suuriin otsikoihin ympäri Eurooppaa 1980- ja 90-luvun vaihteessa ajamalla ensimmäisenä naispuolisena kilpailijana ratamoottoripyörien MM-sarjassa pisteille.
- Halusin olla ykkönen, en kakkonen. Ikävä kyllä olin valmis ottamaan kovia riskejä, muuten en olisi pärjännyt. Oli kaikin puolin raskas taakka ajaa maailman huippujen joukossa ja vielä naisena, tunnustaa Taru.
Juuri kun hänen uransa oli puhkeamassa parhaimpaansa loistoonsa tapahtui raju kaatuminen. Molempien nilkkojen murtuminen ei päättänyt hänen ajajauraansa, mutta toipilasaikana postin tuoma Bernie Ecclestonen allekirjoittama kirje pysäytti turkulaistytön nousun lopullisesti palvottujen idolien joukkoon.
- Kaaduin Ranskan Paul Ricardin radalla sillä seurauksella, että molemmat nilkkani murtuivat. Olisin pystynyt jatkamaan kilpailemista, mutta tuo kirje päätti ajoni MM-tasolla.
- Ecclestone päätti tuohon aikaa, kuka saa kilpailla MM-tasolla ja kuka ei. Hänen allekirjoittamassaan kirjeessä ilmoitettiin, ettei minua kelpuuteta seuraavalla kaudella (1992) MM-sarjan starttilistoille. Harmittaa, että mies joka ei edes tuntenut minua, päätti kilpailemiseni. Tuskin hän edes tiesi, että olen nainen. En olisi halunnut muistella noita aikoja. Se kirje oli elämäni suurin pettymys, selvittelee Taru uransa päättymiseen johtaneita syitä.
Kilpailuvietti ei kuitenkaan sammunut. Taru jäähdytteli kaksi kautta kilpailemalla Saksan radoilla.
- Omat viimeiset rahani menivät noina kahtena vuotena. Kilpaileminen on kuin huumetta, jota tosin en ole koskaan kokeillut. Nokian liukuhihnatyöläisen palkoilla ei pysty kilpailemaan. Rahaa ei minulle jäänyt, mutta ihania muistoja kylläkin, selvittää Taru.
Jos tiivistempoinen nelivuorotyö suinkin mahdollistaa, Taru seuraa tarkoin F1-kilpailuja pelonsekaisin tuntein.
- Pelkään kuskien puolesta. Autot ovat kuin paperia nykynopeuksilla tapahtuvissa kolareissa. Sydämeni sykkii edelleen Häkkiselle ja olen onnellinen Mikan puolesta. Hänellä on perhe ja oma Hugo -poika odottamassa isää kilpailumatkoilta kotiin.
JUSSI FRIMAN
Päivitetty 18.3.2001 0:48:28