Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöö.
Aina kun vedän kyrsää naamariin, muistan sua
makkara mulle mahtaa maistua
se metafora on myös mun sielustani
sekin näet kaluttu on puoliksi
jäi sieluuni hampaanjäljet ikiajoiksi
Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöö.
Tää makkara sinusta muistuttaa
kuori päällä mut sisältää potaskaa
kun sitä haukkaan se saa mut muistamaan
kuinka purit kerran mua pakaraan
jäi puohoni hampaanjäljet ikiajoiksi
Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöhhöö. Höhhöti höhhöti höhhöö.