Lähes kaikki aikuiset ainakin tietävät maitolaiturit, nuo maanteiden varsilla nököttäneet lautarakennelmat, joilta maitoauto haki aamuisin tiloilta tuodut maitotonkat. Kun maito-auto palasi meijeriltä, sen lavalla keikkui tonkkien, meijerituotteiden, säkkien ja mahdol-listen matkustajien seurana usein kaikenlaista tavaraa Hota-pulverista haravakoneisiin.
Monet aikuiset muistavat varmasti myös sen, ettei maitolaituri ollut pelkkä maidonkeruu-paikka. siellä parannettiin maailmaa ja kuultiin uutisia. Hoidettua tuli niin omat kuin naapurinkin asiat.
Siellä on hypitty kilpaa pituutta, syötetty maitohepalle sokeria, ostettu kauppa-autosta Rix Raxeja, kuunneltu salaa isojen poikien juttuja, juotu keskenkäynyttä kiljua, himoittu kiellettyjä hedelmiä ja pyyhitty eronhetken kyyneleitä....
Maitolaiturit kuuluivat suomalaisen kyläyhteisön elämänmenoon kuuden vuosikymmenen aikana, 1920-luvulta 1970-luvulle, jolloin viimeistään siirryttiin maidon tonkkakeruusta maidon imu- ja säiliökeruuseen.
Maitolaiturit siirtyivät sielunmaisemaamme lehmälaitumet, piikkilanka-aidat ja heinäseipäät seuranaan.