Taiteilijat joiden tuotanto parantui aineitten jättämisen jälkeen?

[jupla]

Toxic twins! :thumbup:

Dream on, yhtyeen paras biisi kyllä on tehty noina myrkkyaikoina. :frank: Varsinkin myöhempien aikojen "I don't wanna a miss a thing" linja on ollut luotaan työntävää.

Toys in the attic on hieno älpykkä :thumbup:

 

[Black Leopard]

Toxic twins! :thumbup:

Dream on, yhtyeen paras biisi kyllä on tehty noina myrkkyaikoina. :frank: Varsinkin myöhempien aikojen "I don't wanna a miss a thing" linja on ollut luotaan työntävää.

Tuossa vahvennetussa kohdassa korvat alkoivat vuotaa verta.

 

[Troy]

Suomessahan on perinteisesti kirjoitettu melkoinen määrä kirjallisuutta, jopa Finlandia-palkittua, keskioluen voimalla. Harvempi sananikkari on selvittyään kyennyt vastaavaan luovuustilaan mitä keskiolutpöhnä on aiemmin saanut aikaiseksi. Juttutuutit kun kuivuu, niin tuppaa irtoamaan vain väljähtänyttä tärkeilyä. Liiallista kantaanottavuutta ja itseironian katoa.

 

[OoPee]

Mötley Crüe teki parhaiten menestyneen ja monen mielestä myös musiikillisesti kaikkein parhaimman albuminsa Dr. Feelgoodin sen jälkeen kun koko bändi lopetti kaman käytön ja studiossakin oltiin selvinpäin. Itse diggaan ehkä kuitenkin enemmän niistä happoaikojen tekeleistä, tosin on myönnettävä, että Girls Girls Girls, joka ilmestyi kundien ollessa jo varsin huonssa kondiksessa ja jota seuranneen kiertueen jälkeen tuo kamakausi sitten päättyikin, oli mun mielestä (ja on edelleenkin) jotakuinkin surkia pläjäys.

Itse otsikon asiaan: saattaa se syy olla muuten siinäkin, että varsin monella taitelijallahan se kultakausi ajoittuu uran alkuvaiheeseen, kun ollaan vielä nuoria, ja vihaisia ja on muutenkin paljon sanottavaa ja halutaan kokeilla kaikkea, myös huumehia. Sitten kasvetaan aikuisiksi, ei enää niin agressiiviksi, mutta samalla muututaan valitettavasti myös tylsemmiksi. Siinä sivussa, kun ollaan fiksumpia, ymmärretään jättää turhat mömmötkin. Eli syy ja seuraus ei välttämättä ole ihan just niin kuin miltä se saattais näyttää.

 

[Örfil]

Tuo oli varsin hyvä pointti!

 

[Captain Howdy]

Mötley Crüe teki parhaiten menestyneen ja monen mielestä myös musiikillisesti kaikkein parhaimman albuminsa Dr. Feelgoodin sen jälkeen kun koko bändi lopetti kaman käytön ja studiossakin oltiin selvinpäin. Itse diggaan ehkä kuitenkin enemmän niistä happoaikojen tekeleistä, tosin on myönnettävä, että Girls Girls Girls, joka ilmestyi kundien ollessa jo varsin huonssa kondiksessa ja jota seuranneen kiertueen jälkeen tuo kamakausi sitten päättyikin, oli mun mielestä (ja on edelleenkin) jotakuinkin surkia pläjäys.

Itse otsikon asiaan: saattaa se syy olla muuten siinäkin, että varsin monella taitelijallahan se kultakausi ajoittuu uran alkuvaiheeseen, kun ollaan vielä nuoria, ja vihaisia ja on muutenkin paljon sanottavaa ja halutaan kokeilla kaikkea, myös huumehia. Sitten kasvetaan aikuisiksi, ei enää niin agressiiviksi, mutta samalla muututaan valitettavasti myös tylsemmiksi. Siinä sivussa, kun ollaan fiksumpia, ymmärretään jättää turhat mömmötkin. Eli syy ja seuraus ei välttämättä ole ihan just niin kuin miltä se saattais näyttää.

Itse pidän parhaimpana Shout At The Deviliä. Jätkien itsensäkin mielestä Theatre of Pain ja Girls ovat jälkeenpäin tarkasteltuna paskoja, niiden ainoat hyvät biisit ovat Home Sweet Home, Wild Side ja Girls. Ai niin ja You're All I Need, johon liitty mielenkiintoinen tarina.

Mielestäni musiikillisesti vahvin mötiköiden levy on John Corabin laulama Mötley Crüe, mutta sitähän ei yleensä lasketa. Dr. Feelgood on kyllä kova ja tasainen levy, mutta laskisin tuonkin ehkä enemmän Bob Rockin tekemäksi levyksi. Saints of L.A. on myös hyvä.

 

[Captain Howdy]

Yksittäinen huippuhetki mötiköiltä on kyllä Primal Scream.

 

[OoPee]

Itse pidän parhaimpana Shout At The Deviliä. Jätkien itsensäkin mielestä Theatre of Pain ja Girls ovat jälkeenpäin tarkasteltuna paskoja, niiden ainoat hyvät biisit ovat Home Sweet Home, Wild Side ja Girls. Ai niin ja You're All I Need, johon liitty mielenkiintoinen tarina.

Mielestäni musiikillisesti vahvin mötiköiden levy on John Corabin laulama Mötley Crüe, mutta sitähän ei yleensä lasketa. Dr. Feelgood on kyllä kova ja tasainen levy, mutta laskisin tuonkin ehkä enemmän Bob Rockin tekemäksi levyksi. Saints of L.A. on myös hyvä.

Itsekin pidän Shout at the Deviliä parhaana niistä joita olen kuunnellut, Dr. Feelgioodin jälkeisiin tuotoksiin en nimittäin ole sen tarkemmin enää jaksanut tarkemmin tutustua.

Itte kyllä tykästyin tohon Theatre of Painiin, Home Sweet Home on hieno balladi, mutta esim. Louder Than Hell ja Tonight ovat mun mielestä kumpainenkin vallan mainioita.

Saint of L.A.n sain hiljattain käsiini, tarttis tutustua, tuota kun on kehuttu bändin parhaaksi tekeleeksi sitten Dr. Feelgoodin.

Mikäs tua tarina oli?

 

[Captain Howdy]

No Nikki Sixx luuli, että 'tyttöystävä' pettää ja kun sen oletettu hoito oli julkaissut You're All I Need -nimisen kappaleen, päätti mies tehdä samannimisen biisin. Teemana on 'jos mä en saa sua, ei saa kukaan muukaan' ja yhdistettynä biisin herkkään musiikkiin siinä on ihan kiva kontrasti.

Nikki soitti biisin tyttikselleen ja sehän oli ihan sulaa vahaa... kertsiin asti.
Hauskaa tässä on vielä se, että syntyneen tappelun jälkeen Nikki vielä uhkasi, että sen sun poikaystävän kantsii varoa polviaan täst'edes. Ja mies tietty palkkasi saman tein jonkun prätkäjengin hakkaamaan miekkosen polvet paskaksi. Olikos se nyt sitten seuraavana päivänä kun tyttöystävä soittaa Sixxille hysteerisenä, että mitä vittua oot mennyt tekemään, kun sen hoidon polvet on paskana. Ja jälkeenpäin selvis, ettei ne motoristit kerennyt hakkaamaan sitä, kun se oli itse telonut jalkansa jossain.

Biisin ei pitänyt tulla levylle, vaan tarkoitus oli vaan demoversiona ärsyttää tyttöystävää. Muut bändin jätkät oli kuitenkin sitä mieltä, että biisi on niin hyvä, että se pitää levyttää. Ja kai niillä oli vissiin materiaalipulaakin Girls-levylle. Nikki oli vuoden 87 käytännössä heroiinipöllyissä koko ajan. Että se siitä säveltämisestä.

Jon Bon Jovi ja Doc Mcghee (mötiköiden ja Bon Jovin manageri) pitivät biisiä parhaimpana balladina koskaan, kunnes Nikki kertoi biisin tarinan.

 

[OoPee]

No Nikki Sixx luuli, että 'tyttöystävä' pettää ja kun sen oletettu hoito oli julkaissut You're All I Need -nimisen kappaleen, päätti mies tehdä samannimisen biisin. Teemana on 'jos mä en saa sua, ei saa kukaan muukaan' ja yhdistettynä biisin herkkään musiikkiin siinä on ihan kiva kontrasti.

Nikki soitti biisin tyttikselleen ja sehän oli ihan sulaa vahaa... kertsiin asti.
Hauskaa tässä on vielä se, että syntyneen tappelun jälkeen Nikki vielä uhkasi, että sen sun poikaystävän kantsii varoa polviaan täst'edes. Ja mies tietty palkkasi saman tein jonkun prätkäjengin hakkaamaan miekkosen polvet paskaksi. Olikos se nyt sitten seuraavana päivänä kun tyttöystävä soittaa Sixxille hysteerisenä, että mitä vittua oot mennyt tekemään, kun sen hoidon polvet on paskana. Ja jälkeenpäin selvis, ettei ne motoristit kerennyt hakkaamaan sitä, kun se oli itse telonut jalkansa jossain.

Biisin ei pitänyt tulla levylle, vaan tarkoitus oli vaan demoversiona ärsyttää tyttöystävää. Muut bändin jätkät oli kuitenkin sitä mieltä, että biisi on niin hyvä, että se pitää levyttää. Ja kai niillä oli vissiin materiaalipulaakin Girls-levylle. Nikki oli vuoden 87 käytännössä heroiinipöllyissä koko ajan. Että se siitä säveltämisestä.

Jon Bon Jovi ja Doc Mcghee (mötiköiden ja Bon Jovin manageri) pitivät biisiä parhaimpana balladina koskaan, kunnes Nikki kertoi biisin tarinan.

Rokkenrollia

Tua biisi on kyllä aaaaaika helvetin imelä Tuan taustatarinan valossa toi video, jota MTV ei aikoinaan suostunut näyttämään, saa muuten aikalailla uuden sävyn :eek!:

 

[Örfil]

....ja Oopeen postaus kun jäi mieleen pyörimään niin ajatus hiipi mieleen että kun tunnetusti alkomahooli ja humehet maistuvat niihin taipuvaisiin ihmistyypeille. Ja niitä kerääntyy sankoin joukoin mm. muusikko -tittelin alle, niin ei ihme että siinä porukassa nuorena kuravesi ja pössyttely jne. maittaa.

Sitten joko kuollaan enemmin tai myöhemmin siihen hommaan tai on pakko jossain vaiheessa lopettaa. Pakkolopetuksellahan (=klinikoilla) nuo yleensä nuo staramiehet käyn ensiksi kääntymässä ja sitten alkaa (mahdollinen) raittiimpi elämä.

Noita rockkukkojen ja -bändien elämänkertoja kun lukee niin aika sama kaava niissä on, eri variaatioita vain.

 

[Mehe Rienarsuo]

....ja Oopeen postaus kun jäi mieleen pyörimään niin ajatus hiipi mieleen että kun tunnetusti alkomahooli ja humehet maistuvat niihin taipuvaisiin ihmistyypeille. Ja niitä kerääntyy sankoin joukoin mm. muusikko -tittelin alle, niin ei ihme että siinä porukassa nuorena kuravesi ja pössyttely jne. maittaa.

Sitten joko kuollaan enemmin tai myöhemmin siihen hommaan tai on pakko jossain vaiheessa lopettaa. Pakkolopetuksellahan (=klinikoilla) nuo yleensä nuo staramiehet käyn ensiksi kääntymässä ja sitten alkaa (mahdollinen) raittiimpi elämä.

Noita rockkukkojen ja -bändien elämänkertoja kun lukee niin aika sama kaava niissä on, eri variaatioita vain.

Jep. Ensin vedetään kaikkea mahdollista, koska pystyy ja on mahtava bailata ja ollaan kuolemattomia. Sit jos sattuu saamaan kunnolla fyffeä, niin kohta jo vedetäänkin pollea tyhjiön täyttämiseen ja ajan tappoon. Osa kuolee matkalla ja loput raitistuu pakosta.

 

[Captain Howdy]

Ja se miksi jotkut pysyy niin kauan hengissä tolla tiellä, johtuu tosta rahasta: on varaa ostaa puhdasta huumetta, eikä mitään kadulla–ties–millä–jatkettua paskaa.

 

[Örfil]

Niin sama erohan se on "Lasol vs. Jallu" -miestenkin kanssa :ahem:

 

[OoPee]

Niin sama erohan se on "Lasol vs. Jallu" -miestenkin kanssa :ahem:

Jäi vielä hieman epäselväksi, että kummat noista delaa ensin?

 

[Örfil]

Jäi vielä hieman epäselväksi, että kummat noista delaa ensin?

Ei tiedä vielä!

 

[OoPee]

....ja Oopeen postaus kun jäi mieleen pyörimään niin ajatus hiipi mieleen että kun tunnetusti alkomahooli ja humehet maistuvat niihin taipuvaisiin ihmistyypeille. Ja niitä kerääntyy sankoin joukoin mm. muusikko -tittelin alle, niin ei ihme että siinä porukassa nuorena kuravesi ja pössyttely jne. maittaa.

Sitten joko kuollaan enemmin tai myöhemmin siihen hommaan tai on pakko jossain vaiheessa lopettaa. Pakkolopetuksellahan (=klinikoilla) nuo yleensä nuo staramiehet käyn ensiksi kääntymässä ja sitten alkaa (mahdollinen) raittiimpi elämä.

Noita rockkukkojen ja -bändien elämänkertoja kun lukee niin aika sama kaava niissä on, eri variaatioita vain.

Muusikkopiireissä ainehia on ollu ilmeisesti aina tarjolla ja ajoittain jopa ihan ilmatteks, kuuluu jotenkin bisneksen luonteeseen, heikommat (ja tämä porukka ei välttämättä ole vähemmistö) ja uteliaammat sitten sortuvat kokeilemaan ja pikkuhilja se siitä lähtee.

Noita 80-luvun tukkahevibändejäkin kun pohtii, niin taitaa olla vähissä ne porukat, joista ei ainakin 1-2 jäsentä ole ollut jossain välissä katkaisuhoidossa. Mötikät tuli jo todettua, Poisonilla oli tilanne jotakuinkin sama, Def Leppardin kitaristi ei kerinny kataisuun vaan delas, jne. näitähän riittää.

 

[Örfil]

Helpompi on luetella ne bändit, joilla ei kenelläkään ole ollut ongelmia.

Tässä lista:
-

 

[Sue_me]

Helpompi on luetella ne bändit, joilla ei kenelläkään ole ollut ongelmia.

Tässä lista:
-

Fröbelin Palikat?

 

[oldez]

Fröbelin Palikat?

En usko... Koita itse soittaa joillekin pikkukakaroille lastenlauluja... Ne tyypit varmaan veti aivan hitosti kamaa.