Tänne kaikki merkityksettömät ilmoitukset vol II

Minkälaista Jyväskylässä oli? Satoiko, ajettiinko täällä jo rallia, yleiset tunnelmat? En tiedä, ollut sisätiloissa koko päivän. Tarvitsisin nyt tietoa.

Aamusta aurinkoa, mutta meni päivän aikana pilveen. Nyt kotona ja lähden jatkamaan työpäivää taas.
 
Aamusta aurinkoa, mutta meni päivän aikana pilveen. Nyt kotona ja lähden jatkamaan työpäivää taas.

No niinpä tietenkin. Aamulla ollut aurinkoa ja nyt kun jaksasi lähteä ulos niin tosiaan pilviseltä näyttää. Ehkäpä en nyt jaksakaan. Ei ole mitenkään vetävä keli.

Mutta sinulle hyvää kauppaonnea ja tulosta toivottaen. Markkinat pyörii.
 
Maanantai. Jäin aamulla nalkkiin fillariini. Kengännauha kiertyi polkimen ympärille. Jalkaa ei saanut pois polkimelta eikä kenkää pois jalasta ku nauha oli kiertyny tiukalle. Useamman minuutin ähelsin ennen pääsyäni pinteestä. Tarttis ostaa tarralenkkarit.

Tuttu juttu.
 

Saisi kenties hilpeitä katseita osakseen, jos olisi liikkeellä niin akuankkamaisella säkällä, että molemmat kengät jumittuisivat polkimiin. Hallitun pysäköinnin onnistuminen lyhtypylvään kylkeen olisi melko epätodennäköistä, joten lepikkoonhan siinä olisi ajettava. Takuulla osuisi vielä nokkospuskaan.
 
Saisi kenties hilpeitä katseita osakseen, jos olisi liikkeellä niin akuankkamaisella säkällä, että molemmat kengät jumittuisivat polkimiin. Hallitun pysäköinnin onnistuminen lyhtypylvään kylkeen olisi melko epätodennäköistä, joten lepikkoonhan siinä olisi ajettava. Takuulla osuisi vielä nokkospuskaan.

Mutta eihän siinä muuta ku ajaa vaan!
 
Mutta eihän siinä muuta ku ajaa vaan!

Ei pysty polkemaan, kun nauha kiertyy tarpeeksi monta kertaa polkimen ympärille. Toki jos on liikkeellä oikein hyvällä tuulella, voi matkaa jatkaa ilman lihasvoimaa levittäen kivespussinsa purjeeksi tai jotain.
 
Mutta kun jalkaterä tarpeeksi turtuu niin eihän sitten tunnu enää missään ja voi vaan nautiskella maisemista ja gougougou. Amputaatio on myöhemmän ajan murhe.
 
Saisi kenties hilpeitä katseita osakseen, jos olisi liikkeellä niin akuankkamaisella säkällä, että molemmat kengät jumittuisivat polkimiin. Hallitun pysäköinnin onnistuminen lyhtypylvään kylkeen olisi melko epätodennäköistä, joten lepikkoonhan siinä olisi ajettava. Takuulla osuisi vielä nokkospuskaan.

Tuostapa tuli mieleeni, että aikoinaan penskana ollessani (5- tai 6 vuotta tais olla ikää) setämies lupasi, että sinä päivänä, kun mä pystyn ajamaan hänen pyörällään (semmonen perinteinen vaihteeton isohko miestenpyörä, todennäköisimmin jostain 60-luvulta), ostaa hän mulle uuden vaihdepyörän (semmosen tosi päheen kolmevaihteinen selkänojallisella satulalla varustetun Tunturin!). No siinähän kauaa nokka tuhissu, kun homma alkoi sujua. Talutin fillarin pienen mäen päälle, siellä oli sattumalta vanha kanala, jonka portaille kipusin, portailta käsin pääsin hyppäämään, hieman työläästi, mutta kuitenkin, fillarin selkään (jalat tosin eivät yltäneet polkimille, joten jarruttaminenkin oli mahdotonta) ja sillä fillarilla sitten kiidätin gauheeta vauhta alas mäkeä ja suoraan pihaan, jossa oli isohko hiekkakasa (joku rakennusurakka oli muistaakseni meneillään), jota päin ajoin ajoin ja jonka avulla sain pysäytettyä ja kaadettua pyörän, ilman että loukkasin itteäni (naarmuja ja lievää asfaltti-ihottumaa ei lasketa, sillä kyllä kai sitä nyt MIÄS niin upeen fillarin takia vähän kärsiikin). Pari kertaa harjoittelin ja sen jälkeen raahasin sedän (ja itseasiassa koko suvun) pihalle ihmettelemään.

Setävainaa piti sanansa ja sain sen Tunturin ja mä olin hetkisen öpaut koko maailman onnellisin ja ylpein MIES, jolla kaikenlisäksi oli kohtapuoliin ihan SIKAPÄHEE fillari :ahem::ahem::ahem:
 
Mitä noista sä et enää sitten oo?

No nykyään tiedän, että ylpeys käy lankeemuksen edellä sitäpaitti mä oon ihan varma, että jossain maailmankulmalla joku pikkuskidi porhaltaa parasta-aikaa miestenpyörällä alas mäkeä "tuntsan" kuvat silmissään vilkkuen, joten ei viitti viedä hältä sitä onnellisuustitteliäkään :frank:
 
Ylös