Entinen töikaveri noin neljän vuoden takaa soitti tuossa joskus kuukausi sitten. Kyseisen sällin kanssa ei mitään sydänystäviä oltu silloinkaan. Kerran taidettiin kaljoilla käydä eikä myöhemmissä elämänvaiheissa olla soiteltu. Olevinaan kyseli kuulumisia ja sitten kertoi asiansa.
Oli ostanut uusioperheen vesalle kaksi lelurekkaa. Toisen Tampereelta ja toisen Nokialta. Kyseli josko voisin hakea ne myyjiltään ja pistää postiin niin selviäisi yksillä postikuluilla.
Olin melko äimänä moisesta pyynnöstä, mutta en tohtinut sanoa että kelaa nyt vähän ja pidä tunkkis. Sanoin olevani juuri matkalla lentokentälle ja että pari viikkoa menee sitten ulkomailla. Tuumasi että no eihän siinä sitten, että hyvää lomareissua vaan.
Äsken se sitten saatana soitti uudestaan, että joko on reissu heitetty ja joko voisin rekat haeksia. Sanoin että minulla ei ole autoa. Vastasi että voithan sä hakea ne prätkällä, pistät reppuun. Vastasin että nyt kuuluu vähän huonosti ja löin luurin korvaan.
