Tapahtumia & sattumuksia kaduilla ja maanteillä.

Status
Ei avoinna uusille viesteille.

Niinpä.

Itsehän ihmettelin iltapäivällä kotiin ajellessani, että miksi kaikki ajaa jurruuttavat asfalttiurissa, kun vieressä olisi mukavaa valkoista lunta/jäätä. Minä ajelen aina mieluummin valkoisia paikkoja kuin mustia uria pitkin.
 
Niinpä.

Itsehän ihmettelin iltapäivällä kotiin ajellessani, että miksi kaikki ajaa jurruuttavat asfalttiurissa, kun vieressä olisi mukavaa valkoista lunta/jäätä. Minä ajelen aina mieluummin valkoisia paikkoja kuin mustia uria pitkin.

Se on niin, että niissä mustissa urissa on paljon parempi pito, kun lumisella/jäisellä ajouralla.
 
Niinpä.

Itsehän ihmettelin iltapäivällä kotiin ajellessani, että miksi kaikki ajaa jurruuttavat asfalttiurissa, kun vieressä olisi mukavaa valkoista lunta/jäätä. Minä ajelen aina mieluummin valkoisia paikkoja kuin mustia uria pitkin.
Keskihakuvoima. Auto pyrkii hakeutumaan uriin, jolloin uria pitkin ajaminen on mukavempaa. Toki saattaa olla jokin auto, joka pyrkii urista pois, jolloin niiden välissä ajaminen ehkä on helpompaa. Jäällä ajamista puolustaa asfalttia pienempi vierinvastus: rengas pääsee muotoutumaan vapaasti kun pitoa ei ole. Toisaalta lumessa vastus on suurempi: energiaa kuluu lumen muodon muuttamiseen.
 
Oma aiempi autoni ei suostunut pysymään urissa, eikä myöskään suorassa kun ajoi "valkoisella".

bemari on paska talvi auto


Subaru taasen :thumbup:
 
Eilen, tuossa parinsadan metrin päässä kotoani, oli vasemmalle kaartavassa ylämäkikaarteessa joku Volvo liukunut ulos tieltä ja päin kalliota. Hinausauto oli jo paikalla, kun ohi köröttelin Mazdallani. 40km/h alue, veikkaan ajaneen ainakin jonkunverran kovempaa. Ei tosin varmaan paljoa tarvinnut, sen verran liukas ajokelikin oli.
 
Viimeksi muokattu:
Eilen, tuossa parinsadan metrin päässä kotoani, oli vasemmalle kaartavassa ylämäkikaarteessa joku Volvo liukunut ulos tieltä ja päin kalliota. Hinausauto oli jo paikalla, kun ohi köröttelin Mazdallani. 40km/h alue, veikkaan ajaneen ainakin jonkunverran kovempaa. Ei tosin varmaan paljoa tarvinnut, sen verran liukas ajokelikin oli.

Luulin jo että asut lähelläni. Aivan sama tilanne täällä eilen töihin mennessäni (bold). Tosin tälle volvolle kävi paremmin, vain ojaan... :)
 
Luulin jo että asut lähelläni. Aivan sama tilanne täällä eilen töihin mennessäni (bold). Tosin tälle volvolle kävi paremmin, vain ojaan... :)
Juu. Täällä tuossa on tosiaan räjäytettyä kalliota aika lähellä heti tienreunaa.
 
Meilläpäin "pellontapaista". Kalliota saisi tuoss kohtaa lähteä hakemaan aika kaukaa, tai vauhtia pitäisi olla öpaut 900km/h. Voinemme todeta että (1) ei sama paikka ja (2) voi voi volvokuskeja. :P
 
Ensimmäinen risteys pihastani poistuttua on tasa-arvoinen. Siinä on tulosuunnastani yleensä hyvä näkyvyys oikealle mutta nyt siihen oli parkkeerattu kuorma-auto, joten jouduin lähes pysähtymään - ja hyvä niin, sillä sieltähän posotti vasemmalta täyttä vauhtia mopoauto ja melkein ajoi kylkiluuhun! Oli isohko vahinko enemmän kuin lähellä.
Yleensä en edes katso vasemmalle ko. risteyksessä mutta varmaan pitää nyt alkaa tiirailemaan sinnekin sitten. Ja jonne voisi kerrata väistämissäännöt.
 
Kaksi lähes identtistä suoritusta kuraisella moottoritiellä aamulla. Ohittava auto ajaa vasenta kaistaa koko ajan. Nopeusero minuun on häviävän pieni, molemmilla vakkarit päällä. Vähintään viiden kilometrin ajon jälkeen ohituksensa viimein onnistuu. Niin eikö päätäkin palata oikealle kaistalle välittömästi, nokkaa viistäen, kurat silmille heittäen. Vaikka roikkui siellä vasemmalla kaistalla sen viisi kilometriä, niin juuri silloin tulikin kiire päästä sinne oikealle kaistalle.

Suorittajilla BMW ja Audi.
 
Pyynikki ei tunnu paikalta, jossa olettaisi törmäävänsä pultsareihin. Vaan niinpä örisi kunnon retkue siltojen miehiä muuassaan yksi elämää nähnyt emäntä paikallisen aukion rotvallilla siellä päin käpötellessäin.
 
Ollessamme matkalla Turusta takaisin kotia kohti, edelläajava Volvo yritti hankkia peuraa keulamerkikseen.

Peuran maallinen vaellus ja fyysinen olemus jäi ojanpenkalle, Volvo jatkoi matkaa lievähköin keulavaurioin.
 
Meinasin ajaa ojaan. Nyppylän kohdalla tuli auto keskellä tietä vastaan pitkät päällä, väistin kohti penkkaa jossa ylikorjaus ja sitten seilattiin vastaantulijoiden kaistalle. Kaasulla oikeni ja matka jatkui.
 
Ollessamme matkalla Turusta takaisin kotia kohti, edelläajava Volvo yritti hankkia peuraa keulamerkikseen.

Peuran maallinen vaellus ja fyysinen olemus jäi ojanpenkalle, Volvo jatkoi matkaa lievähköin keulavaurioin.

Itsehän sain viime perjantaina menomatkalla Turkuun, varsin lievän nenävaurion, kun linjuriauton kuljettaja jarrutti kiivaasti, notta sikäläisen hirvieläimen elämä jatkuisi varomattomasta tienylityksestä huolimatta.

Kopsautin naamani edessäni olleen olevan istuimen selkänojaan. Jossain Mynämäen kulmilla tuo sattui.
 
Meinasin ajaa ojaan. Nyppylän kohdalla tuli auto keskellä tietä vastaan pitkät päällä, väistin kohti penkkaa jossa ylikorjaus ja sitten seilattiin vastaantulijoiden kaistalle. Kaasulla oikeni ja matka jatkui.
Et ole rallikuskin uraa harkinnut?
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös