Itsehän olen lähinnä pelti kiinni.
Yksi varhaisimpia muistikuvia on hiihtokilpailut kansakoulun 3. luokalta Lepaalta. Tämä perskylä on Hattulan syrjäkyliä. Asuimme siellä jonkin aikaa -70 luvulla.
Keväällä -72 koulu järjesti perinteiset hiihtokilpailut. Reitti kiersi tuttuja latuja koulun ympäri, jossa olin hiihdellyt jo omin päin pitkin talvea. Salatreenasin siis.
Kisa starttasi: huidoin kuin hullu menemään ja koska hiihtolenkki oli kierros, jota kierrettiiin muistaakseni kaksi kertaa, näin faijan siinä useasti.
Toisella kiekalla isä huusi että "nyt pellit auki Jussi, olet kärjessä" ja väänsin menemään kuin Mietaa.
Voitin koulun kisan, lusikka on siitä vieläkin tallella.
Urheilu-ura ei sen koommin siitä edennyt.
Mutta olenhan Lepaan -72 hiihtomestari. Se mielessä on hyvä mennä iltaisin nukkumaan :ahem:
Mutta siitä jäi elämänasenne: pellit auki etiäpäin!