Ennen kuin mulla oli ajokorttia tultiin Eurasta Laitilaa kohden, äitee ajoi ja minä isän kanssa kyytiläisinä. Hirven pirulainen seisoskeli kiltisti tien pientareella, turpa jo melkein tien puolella. Äitee hurautti satasta ohi ja kysyi pelästyneenä: "oliks se elävä hirvi vai semmone patsas ko Ihodes o?" Minä ja isä oltiin yhtä mieltä, että elävä oli, muttei keritty varoittamaan. Äitee rupes jarruttamaan. "NO MITÄ SÄ NY ENÄÄ JARRUTAS, OLLA JO KILOMETRIN PÄÄS" loihe isä opastamaan.
Kyllä se taitaa niin olla, että jos ehtii ajatella "väistänpä tuon hirven takaa kuten opetettu eli tuosta vasemmalta" niin vauhti on jo niin hiljainen, että turhaa enää väistellä, senkus pysähtyy.