Viime viikolla muutti uusi naapuri yläkertaan. Tämä taitaakin äänistä päätellen olla vähän eri kaliiberia, kun aiemmat nuorisonaapurit. Sieltä on jo useampana päivänä kuulunut musiikkia tuntikausia. Tänään kaikkein eniten, kun heräsin jo aamukuudelta musiikkiin ja laitoin korvatulpat korviin. Hiukan sellanen muistikuva, että sieltä olis lähes koko päivän musiikkia kuulunut ja kuuluu tälläkin hetkellä.
No siinä ei ole uutta, että naapurista kuuluu kovaäänistä soitantaa, mutta nyt ei olekkaan kyseessä rokin räime. Sieltä on kuulunut vuoroin klassista, vanhaa iskelmää (jostain 40-60-luvulta), virsiä, huilumusiikkia ja nyt on jo hyvä tovi vierähtänyt ranskalaistyylisen haitarimusiikin tahdissa. Välillä on taukoja eli kyllä siellä joku levyjä vaihtelee. Puhetta ei kuulu eli luultavasti yksin on kämpässään. Alkaa kiinnostaa minkänäköinen boheemi nautiskelija siellä majailee. Näinköhän edes asunnostaan poistuu.
Jaaha nyt vaihdettiinkin kabarettityyliseen pianon pimputukseen. Näin korkeaa kulttuuria ennen ole meijän kuutiossa ollutkaan.