Helsingin-reissullani viikonloppuna minut Forumissa pysäytti arviolta 80-vuotias mummeli markkinointitutkimuksen tiimoilta. Ensimmäinen kysymys kuului, että mistä olen. Paria minuuttia myöhemmin osoitetta tivatessa tuli ihmetys:
- 33***, eihän tuollaista postinumeroa ole Helsingissä!
- No ei ole kun olen sieltä Tampereelta.
- Ai olet Tampereelta vai.
Pari minuuttia kului ja vanhus kyseli muunmuassa yrittäjyydestä. Vastasin etten ole moisesta kovin innoissani enkä nyt ihan kyllä tässä elämäntilanteessa aio yritystä laittaa pystyyn. Sitten tuli puheeksi ammattini.
- Sä varmaan oman yrityksen kautta teet noita hommia?
- Tota...en.
- Mutta ihan täällä Helsingissä kuitenkin?
Pian tämän jälkeen mummeli köpötteli äkkiarvaamatta tiehensä ja palasi mitään sanomatta parin minuutin päästä takaisin. Jossain vaiheessa hänen silmälasinsa putosivat otsalta lattialle. Kestin koettelemuksen, koska a) tiesin kokemuksesta tällaisiin gallupeihin osallistuvien saavan jotain herkkua vaivanpalkaksi (näin kävikin, suklaatia) b) ei ollut kiire mihinkään ja c) tilanteen huvittavuus voitti hämmentyneisyyteni/ärtymykseni.
Kaikkia seniilejä niitä työelämässä roikotetaankin.