Yuri Borzenokóv
Banned
- Liittynyt
- 3.7.2006
- Viestit
- 389
Ei vielä otsikkoa? TEHY löi sitten pöytään viikkojen mietiskelyn jälkeen palkkavaateensa. KT:n aiemmin tarjoama prosenttikorotus oli hieman yli 10 % ja TEHY:n vaatimukset vastaavasti lähes 25 %. Näistä asetelmista lakko näyttää tällä hetkellä väistämättömältä, vaikkei TEHY edes vielä kerro minkälaista lakkoa se suunnittelee. Muu terveydenhuolto ei aio lakkoon osallistua ja on saanut TEHY:n vanavedessä n. 10 % korotuksensa, aiemmin jo SUPER ja lääkäriliitto ja nyt uusimpana käsittääkseni myös yksityisten terveysasemien hoitohenkilöstö.
On KT:n lisäksi täysin yleisessä tiedossa, ettei lakosta tule pitkää. TEHY:n lakkorahasto on pieni, jäsenistö suuri ja merkittävä osa jäsenistä on vähätuloisia. Näin ei ole varaa samanlaiseen kohdistettuun toiminnan lamaamiseen, minkä lääkäriliitto sai n. 6 vuotta sitten aikaan menestyksekkäästi puoli vuotta kestäneellä lakollaan. TEHY toivoo irtisanomisvaroituksillaan pakottavansa KT:n nopeaan sopuun ja jos se ei toimi, on edessä luultavasti maksimaalinen osastojen sulku ja elektiivisen toiminnan lamaus. Aika toimii KT:n eduksi, kun närkästyvät kansalaiset eivät saa haluamiaan palveluita ja toisaalta rahatilanne alkaa käydä tiukaksi TEHY:n jäsenistölle. TEHY:lle tappio olisi kuitenkin arvovallan kannalta karvas, koska sen edellinen lakko vuonna -95 oli melkoinen limbo.
TEHY:n Norbert Haugilta näyttävä pj Laitinen-Pesola on käyttänyt vaatimusten perusteena korkeaa koulutustasoa, Suomen hyvää taloudellista tilaa ja raskaita vaativia tehtäviä. Vaativista tehtävistä voi olla mitä mieltä haluaa, mutta osastoilla selvästi raskaampaa työtä tekevät perushoitajat kuitenkin sopimuksen hyväksyivät. Koulutustason korkeuskin on nykymaailmassa jo varsin suhteellinen, koska 3.5 vuotta kestävä ammattikorkeakoulututkinto ei ole mitenkään erityisen pitkä. Opettajilta tämä sama menee läpi selvästi paremmin, koska heidän koulutuksensa on akateeminen ja ajallisestikin n. 50 % pidempi. Väitteet Suomen taloudellisesta tilasta tietysti pitävät paikkansa, mutta toisaalta ohittavat täysin sen, että sen palkan maksavat pääsääntöisesti vähintään jonkinasteisessa taloudellisessa kriisissä olevat kunnat ja kaupungin.
Joka tapauksessa lakon perimmäinen syy on aina työnantekijäpuolelta "mä haluan!" ja työnantajalta "mä en halua antaa!", joten oikeutuksista on täysin turha puhua muuta kuin kameroiden edessä. Jännityksellä seuraamme kumpi selviää taistelusta voittajana ja mitä seurauksia sillä on kuralla olevaan julkiseen talouteen.
On KT:n lisäksi täysin yleisessä tiedossa, ettei lakosta tule pitkää. TEHY:n lakkorahasto on pieni, jäsenistö suuri ja merkittävä osa jäsenistä on vähätuloisia. Näin ei ole varaa samanlaiseen kohdistettuun toiminnan lamaamiseen, minkä lääkäriliitto sai n. 6 vuotta sitten aikaan menestyksekkäästi puoli vuotta kestäneellä lakollaan. TEHY toivoo irtisanomisvaroituksillaan pakottavansa KT:n nopeaan sopuun ja jos se ei toimi, on edessä luultavasti maksimaalinen osastojen sulku ja elektiivisen toiminnan lamaus. Aika toimii KT:n eduksi, kun närkästyvät kansalaiset eivät saa haluamiaan palveluita ja toisaalta rahatilanne alkaa käydä tiukaksi TEHY:n jäsenistölle. TEHY:lle tappio olisi kuitenkin arvovallan kannalta karvas, koska sen edellinen lakko vuonna -95 oli melkoinen limbo.
TEHY:n Norbert Haugilta näyttävä pj Laitinen-Pesola on käyttänyt vaatimusten perusteena korkeaa koulutustasoa, Suomen hyvää taloudellista tilaa ja raskaita vaativia tehtäviä. Vaativista tehtävistä voi olla mitä mieltä haluaa, mutta osastoilla selvästi raskaampaa työtä tekevät perushoitajat kuitenkin sopimuksen hyväksyivät. Koulutustason korkeuskin on nykymaailmassa jo varsin suhteellinen, koska 3.5 vuotta kestävä ammattikorkeakoulututkinto ei ole mitenkään erityisen pitkä. Opettajilta tämä sama menee läpi selvästi paremmin, koska heidän koulutuksensa on akateeminen ja ajallisestikin n. 50 % pidempi. Väitteet Suomen taloudellisesta tilasta tietysti pitävät paikkansa, mutta toisaalta ohittavat täysin sen, että sen palkan maksavat pääsääntöisesti vähintään jonkinasteisessa taloudellisessa kriisissä olevat kunnat ja kaupungin.
Joka tapauksessa lakon perimmäinen syy on aina työnantekijäpuolelta "mä haluan!" ja työnantajalta "mä en halua antaa!", joten oikeutuksista on täysin turha puhua muuta kuin kameroiden edessä. Jännityksellä seuraamme kumpi selviää taistelusta voittajana ja mitä seurauksia sillä on kuralla olevaan julkiseen talouteen.
