Ymmärrän kyllä näpäyttelemisen ja raivoamisen, jos itse on täydellinen kuski, jolle ei IKINÄ satu virheitä. Moniko teistä on? Moniko teistä edes huomaa kaikki tekemänsä virheet liikenteessä? :doubtful:
En paljoa ajakaan, mutta en jaksa raivota. Mulle on yleensä aivan sama, olenko puoli minuuttia myöhemmin perillä jonkun "törttöilyn" takia. Enemmän kuin töpöilyt vituttaa ne bemari/audi/valitse joku merkki -kuskit, jotka kaahailee ja kiilailee ja luulevat pääsevänsä kehällä ruuhkassa paljonkin nopeammin jonnekin muka. Idiootteja.
Raivoaminen liikenteessä ja muutenkin elämässä on lapsellista.
Hmmm.. Kuulostaa ristiriitaiselta. Ensin kritisoit niitä jotka raivoavat, ja sitten raivoat itse tiettyä kuljettajaryhmää ja haukut idiooteiksi.
Itselläni mainitsemani liikenneraivoaminen kohdistuu harvemmin niihin, jotka hidastavat mun matkantekoa vaan niihin, jotka tekevät siitä vaarallisemman. Erityisesti pyöräillessä tämä tietenkin pätee aina, mutta kyllä myös autoillessa.
Isälläni taas se kohdistuu usein niihin hidastelijoihin, joten tunnistan toki senkin roadrage-tyypin.
Asia ei silti ole noin mustavalkoinen kuin sen esitit. Taustalla on niin paljon asioita, jotka vaikuttavat tähän.. Varmasti isäni huonolla esimerkillä on ollut luontainen vaikutus omaan käyttäytymiseeni ja hermojen hallinnan vajaavaisuuteen liikenteessä. Jos on jotain lapsesta asti oppinut virheellisen esimerkin kautta, niin sitä on vaikea lähteä korjaamaan täydellisesti vaikka järki sanoisi mitä.. Noh tuntuu, että yleensä mulla riittää tosiaan se, että joku istuu mastustajan paikalle tai tulee mukaan pyörälenkille, jolloin raivoamista ei tapahdu minulla. Autoillessa myös kaasujalka on tällöin rauhallisempi.
