A-A #4:
Ensifiilis radalle päästyäni oli tietenkin se, että pito oli aivan huikea. Tuntui siltä, että olisin ajanut hyvin, mutta ajojen jälkeen totuus paljastuin ja huomasin olleeni super hidas. En osannut juuri arvioida auton käyttäytymistä kun Haikki kyseli mielipidettäni siitä. Haikin omien kuvailujen (aliohjaus) jälkeen kuitenkin tunnistin siitä samoja elementtejä.
D-Finaali #7:
Fiilikseni oli kisan alkaessa aikalailla maassa. Jälleen huono suoritus aika-ajossa enkä tiennyt missä olisin voinut parantaa.
Heti lämppärikierrokselle lähdettyäni huomasin, että nyt tuli alle ihan eriluokan peli. Vauhti oli ihan eri luokkaa ja käyttäytyminen mutkissa paljon vakaampi. Myöskään tässä autossa ei tullut astmaoireiluja, kuten nelosen ratissa (siinä taisi vuotaa jotain kun pakokaasua pääsi hengitykseen).
Ensimmäisillä kierroksilla olin vähän hukassa ja abc pääsi kuittaamaan ohitseni tokassa mutkassa. Kuittasin heti takaisin, mutta ohituksen jälkeisessä ulostulossa arvioin autoni takaosan leveyden vähän väärin ja autoni puskuri osui abc:n keulaan.
Tämän jälkeen sain pientä kaulaa ja pidensin sitä pikkuhiljaa. Pitkään näin abc:n ohittaneen öö ruzin takanani aina samassa kohdassa joten se piti vähän hereillä siitä, että pitää kuitenkin ajaa ihan kunnollisia kierroksia.
Lopulta voitin lähdön ihan selvällä erolla ja sain vielä nopeimmasta kierroksestakin säälipisteen. Fiilis kohosi huomattavasti, kun tajusin ettei aika-ajon hidas vauhtini johtunut pelkästään itsestäni.
C-finaali #6:
Pääsin C-finaaliin, joka oli myös maltillinen tavoitteeni ja vertailtuani D-finaalin aikaani C-finaalistien aika-ajoaikoihin pystyin toteamaan olevani nyt siinä finaalissa, johon kuuluinkin, joten saatoin lopettaa autotuurijossittelut. Kerrankin finaalinousut toimi omalta osaltani kompensaatio-merkityksessään.
C-finaalissa lähtökohta oli vähän mukavampi, sillä nyt ei ollut mitään hävittävää. Pakko silti myöntää, että ehdonalainen penalty on pistänyt malttia ajooni enkä nytkään lähtenyt ottamaan Jonkista mitään hazardiohitusta. Pari virhettä tein alussa enkä päässyt heti iskuetäisyydelle, mutta sitten kun pääsin niin ohitus ei ollut kovin vaikea.
Jonkin ohituksen jälkeen lähdin ottamaan edellä ajaneita bemaria ja Totkea kiinni. Saavutettuani BMW:n Totke pääsi kuitenkin samalla karkuun. Kutosen suoravauhti oli erityisesti kiihdytyksissä hyvä ja pääsinkin BMW:n saavutettuani heti pääsuoralla imuun ja heti ensimmäisessä nopeassa mutkassa ohitse! Ohhoh!
Tästä innostuneena aloin sitten ajamaan Totkea takaa ja saavutinkin häntä kunnes aloin sortua yliyrittämiseen. Olin jotenkin siinä käsityksessä, että BMW olisi kauempana, kunnes yhtäkkiä näinkin hänet aivan perässäni kiinni ja hetkeä myöhemmin edelläni! "Mistä helvetistä se siihen tuli" oli ensiajatukseni, mutta pakko antaa tunnustus oivallisesta taktisesta pelisilmästä.
Kyseisen ohituksen yhteydessä hän ajautui tokavikassa mutkassa ulkokaarteen puolelle viistosti taakseni ja sekoilin jälleen autoni leveyden kanssa ja osuimme vähän. Koska tällä kertaa BMW oli selvästi rinnalla (ja tiesin sen) päätin ottaa varman päälle ja laskea hänet edelleni.
Viimeisellä kierroksella sain taas hyvän ulostulon viimeisestä mutkasta ja tällä kertaa takasuoralla pääsin kovemman vauhdin ansiosta uudelleen ohitse. Viimeinen kierros olikin tiukkaa vääntöä ja taidettiin ajaa se rinta rinnan viimeiseen mutkaan asti. Siinä tein harmillisesti virheen ja lähdin kääntämään pääsuoralle liian tiukasti, mikä tappoi vauhdin enkä päässyt yrittämään ohitusta ennen maaliviivaa.
Kisaamisesta jäi kaikesta huolimatta tosi hyvä fiilis. Se oli puhdasta rehtiä vääntöä ja hauskaahan tämä oli. Aika-ajon jälkeinen alakuloinen fiilikseni oli nyt muuttunut paljon paremmaksi.
Tainnut olla melkoinen pommi tuo #4. Niin jotta negatiivisessa mielessä.
Joo ilmeisesti, mutta onneksi puhutaan silti vain kymmenyksistä
Mulla parani 1.2 sekuntia aika-ajoista (#4) C-finaaliin (#6), mutta varmaan iso osa tästä erosta selittyi sillä loppuun kuluneella renkaalla, mikäli se vaihdettiin. Ero ajotuntumassakin oli tosi iso. Nelonen tuntui kulkevankin aika nuhaisesti.
