Josko vihdoin raporttia.
Pääsin puoliväkisin lähtemään töistä klo. 15:15. Pari työpuhelua tuli vielä sen jälkeen, mutta onneksi ei tarvinnut avata läppäriä syliin kuitenkaan. Ensin hain WoPe:n, jonka tyttöystävän näin matkalla polkemassa töihin. Tööttäsin ja moikkasin, ja tämä loi muhun murhaavan katseen, että kuka vitun urpo siellä tööttäilee. JNF haettiin Kehä III:n ruuhkan keskeltä, ja saatiin luovittua Hämeenlinnanväylälle WoPe:n ohjeista huolimatta. Saamari, edes nainen ei ole yhtä ärsyttävä viereltä neuvoja
.
Loppumatka päästiin vähän väljemmin, mutta muutamaan ohitukseen WoPe:lla oli toki kommentoitavaa. Yhtä kaikki, perille ehdittiin ihan ajoissa. Aika-ajoissa WoPe sitten näytti, miksi on tuota varaa kommentoida. Mulla oli aika-ajojen paras auto, ajettiin WoPe:n kanssa vuoron perään edessä ja takana. Vikan kierrokseni aika olisi ollut paras koska rata kuivui koko ajan, mutta ajauduin poikittain vitosmutkassa ja se oli siinä. Onneksi en tainnut sähläilylläni häiritä WoPe:n kierrosta juurikaan. Hakkasin rattia ja ajoin suoraan varikolle. Olin varma, että myös Bemari ajoi nopeamman ajan vikalla kierroksella. Iloinen yllätys oli, että näin ei ollut.
Kisassa sain kolmosauton, joka oli pitkin iltaa saanut haukkuja. Haikki tsemasi sillä silti hyvin. Pari mutkaa pysyin WoPe:n imussa, mutta sitten aloin jäämään. En tuntunut pääsevän "auton päälle" hitaissa mutkissa. Nopeissa se en sijaan heräsi eloon ja oli kiva ja nopea ajettava. Kolmosmutkassa kun yritin jarruttamalla saada auton henkiin, se meni poikittain ja BMW pääsi kuittaamaan. Sen jälkeen meni luotto täysin. Koko hitaan kompleksin, mutkien 3, 4 ja 5 aikana minulla oli kaasu lähes koko ajan pohjassa, mutta en päässyt tilanteeseen, että oisi oikeastaan kertaakaan tarvinnut tehdä yhtään korjausliikettä ratilla. En siis tosiaan päässyt auton päälle. Olisi ollut ihan sama, vaikka naapurin Risto-pappa olisi ajanut ne mutkat. DickW sanoi, että vaikutti että päästin hänet ohitse. Ei ollut niin, mutta mulla oli takki tyhjä, en sopeutunut autoon.
Edit: Erän lopussa ohitin tiimikaverini Jacquesin kierroksella, mitä ihmettelin kovasti. Ohi pääsin toki ilman huitomisia. Luulin ensin, että jotain oli J:lle tapahtunut, mutta näköjään molemmat meistä ajoivat vain sysipaskasti. Ruutulipun jälkeen leviteltiin käsiämme notta paskoja oltiin, ei voi mitään.
Podium oli siis hopeatarjottimella edessä, mutta se ei maistunut. PERKELE!