"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

Satunnaisemmin Ferrarilla on tosiaan jäänyt kisoja yleisesti ottaen väliin milloin mistäkin syistä johtuen.

La Famiglian kompastuskivinä on ollut milloin työläislakkoa, starttirahakiistaa, palkintorahakiistaa, sattumanvaraisesti turvallisuusmurheita, Il Commendatoren omia riitoja kisajärjestäjien tai vaikkapa henkilökohtaisia syitä vasten ja ainakin kerran ellei useamminkin niin, että ei tiedetty juurikin selkeää ajoista hyötyvää tahoa.

Eli, että hyötyisikö itse La Famiglia vai vain periaatteessa tallin toinen toimihaara toisessa maassa toista luokkaa edustaen.

Eli tyyliin kiista oli mahdollisen voiton menemisestä vaikkapa Yhdysvaltain kisojen yhteydessä La Famiglialle tai NART:lle hyvin tunnettuna Yhdysvaltain kisojen kilpailuilmoittajana!

 

[CCMK]

Toisaalta vähän aiemmin kerrottua Ruotsin Stefan Johanssonin ja Ivan Capellin huonoa tilannetta Ferrarilla vuosina 1986 ja 1992 selittivät monet sen hetken todella huonot seikat miten kävi.

Vuonna 1986 Ferrarin automalli oli kroonisesti aliohjautuva nk. Nuhapumppu sen hetken sellaisenaan tehottomimmalla sen vuoden turboautolla ja tätäkin vasten edes Keke Rosbergin McLaren oli samalla tapaa kroonisesti aliohjautuva, mutta sentään kilpailukykyinen.

Tämä miete siis kun mietti Rosbergin mahdollisuuksia olevinaan, että mitä jos hän olisikin mennyt Ferrarille ja hyvä kun ei mennyt.

Capelli sitten enemmän joutui La Famiglian oman poliittisen pelin ja jatkuvan käytännössä kiusaamisen uhriksi jo yllättävänkin varhain koko kauttaan.

Toisaalta vähän toisenlaisella onnella hän ei olisi edes ollut koko La Famiglialla alkujaankaan vuodeksi 1992 sinne menossa ellei aivan väen välttämättä talli olisi juuri ehdoin tahdoin häntä sinne halunnut.

Alkujaan kun osoitepaikka olisi ollut Dallaralle JJ Lehdon tallikaveriksi, mutta sitten kohtalo teki mitä teki ja Pierluigi Martinin kanssa sitten vaihdettiin sopimusneuvotteluissa paikkaa.

Mielenkiintoisesti myöhemmin Ferrari ei potkut annettuaan Capellille halunnut ruveta enää myöhemmin ihan vuoden 1992 lopulla tai edes vuotta 1993 ajatellen miettimään enää Martinia.

Dallarakin syystä tai toisesta menetti mielenkiintonsa Capelliin aiempaan nähden.

Toki kyllä vuoden 1992 Ferrarin automalli joistakin suunnitteluun liittyvistä hienouksista ja keksinnöistä huolimatta oli kuitenkin myös aika huono kaikkiaan.

 

[CCMK]

Edellisen viestin mukaan Ruotsin Stefan Johanssonilla oli myös melkoista epäonnea urallaan kun murheellisin kaikista tapauksista oli tietysti Imola 1985 vähän ennen kierrosta 57 johdossa ja kierroksen 57 lähestyessä loppuaan kun polttoaine loppui autosta kesken.

Lisäksi Johansson vaihtoi aika usein urallaan tallia joko muuten tai vaikeuksiin joutuneena.

La Famiglian ura ja käytännössä vuoden 1987 mahdollinen jatkosopimus tuhoutui viimeistään siihen kun Johansson ei enää Spa-Francorchampsissa 1986 suostunut tallimääräykseen Michele Alboreton eduksi kun hänellä oli niitä ollut vuonna 1985 tuolloin tosin vielä jossain määrin ymmärrettävissä olleen Alboreton MM-kilvan kamppailun syistä johtuen useampia ja ruotsalainen katsoi tilanteen yksinkertaisesti jo riittävän.

Varsinkin kun jo osin aiemmat suostumiset olivat tuoneet kielteistä kakkoskuskin aseman mainetta ruotsalaiselle ja vielä kerrankin tapahtunut lisäsuostuminen olisi todennäköisesti sitten vain tarkoittanut pysyvän lopullista kakkoskuskien asemaa.

Jo vuoden 1985 tilanteista ja tallille kerrotuista jutuista johtuen La Famiglia oli varmistanut ruotsalaisen jatkon vuodelle 1986 oikeastaan erittäinkin myöhässä eli vasta Adelaidessa viimein vähän nuristen tai vastentahtoisen tuntuisesti allekirjoitettiin ruotsalaisen jatko vuodeksi 1986.

Toki kun Keke Rosberg lopetti uran eikä Ron Dennis saanut kerta kaikkiaan Kekeä muuttamaan mieltään niin lohdutuksena tästä kaikesta Stefan sai sitten Keken tyhjäksi jättämän paikan McLarenilla vuodeksi 1987.

Valitettavasti käytännössä ilman maailmanmestaruutta ei olisi ollut ruotsalaisella odotettavissa jatkoa McLarenilla mitenkään ja jopa silloinkin olisi ollut 'mukava ongelma' Ron Dennisillä käsissään, että mitä tehdä?

Etenkin kun tosiaan oli vain yhden kauden mies ja Dennis alkoi hyvinkin voimakkaasti haluta Ayrton Sennaa ajamaan hinnalla millä hyvänsä McLarenille vuodesta 1988 eteenpäin viimeistäänkin.

Kun tallivaihdot laskee niin ruotsalaisen F1-uran loppulukemat olivat 11 eri tallia kaikkiaan ja ehdolla olleet vielä vähän päälle sen verran tavallaan.

 

[CCMK]

Tämä vuosi ennen kauden alkua vuoden 1985 tapaan oli tosiaan F1-kauden oletettavalta alultaan melko harvinainen siinä, että täysiä lajin ensikisoja ajavia kuljettajia ei ollut kauden alussa.

Näin ei ainakaan odotettu.

Näiden kahden kauden lisäksi vuoden 1963 alku kauden avauskisa eli Monaco oli kuin profetia erään kuljettajan uskomattomasta epäonnesta:

Chris Amon oli pääsemässä uransa ensikisaan ja olisi siis ollut ensikertalainen, mutta toisin kertoen sitkeän pysyväinen epäonni näyttäytyi ensi kerran Amonille jo tuolloin kun ennen kilpailua Maurice Trintignantilta lajin todellisena veteraanimiehenä hajosi siis autot enemmän tai vähemmän ja loput oli korjauksissa teknisten vaurioiden takia jolloin ainut jäljellä oleva auto oli Amonin vastaava.

Amon joutui luovuttamaan sen sitten nk. F1-poikasena nk. F1-ikämiehelle ja katsomaan sivusta uransa ensilähtöä.

Toki ura ennen pitkää F1:ssä alkoi kuten myös murheellisesti päättyi.

Ja yksi asia mikä Amonista jäi oli tietenkin uskomaton epäonni jopa välillä aikakaudenkin mittapuulla jättäen hänet siis koskaan voitotta vaikka parhaimmillaan ajettiin Ferrarillakin ja lähdettiin sieltä murheellisen typerästi vuoden 1970 jäämisen sijaan!

Virallisesti toki Amon oli voitotta, mutta sentään vaikkakin kovin myös murheellisesti Amon viimein voitti sitten tietenkin MM-kilvan ulkopuolisia kisojakin.

Niitäkin toki harvoin.

 

[CCMK]

Tämän kauden alussa Red Bull-tallin tarinat ja ongelmat kulisseissa ovat olleet melkoisia suurjuttuja aiheuttavia kohuja täynnä.

Lisäksi vuoden alkuun nähden Sergio 'Checo' Perezin jatkuva korvaaminen milloin milläkin kuljettajalla ja vaikkapa Daniel Ricciardolla on jo käytännössä tarkoittanut sitä, että Perez jää ja Ricciardo ei ilman ääritodellisia ihmeitä enää lajissa aja.

Ellei sitten vielä ihan viime hetkellä ole kyse tuurausajosta, vieläkin jostain testipuolen hoitamisesta tai sitten vieläkin erikoisesti Perezin korvauksesta kyse ja sitten aivan lopullisesti kaiken pitäisi mennä nappiin.

Ennen tämän kauden alkua ja kauden alussa vielä kaikki näytti kyllä toisin menevän.

Toisaalta vaikka jollain ihmeen kaupalla Perez joutuisikin ulos niin ei siitä tulisi ainakaan mitään erityisempää ikähyötyä tai muuta hyötyä välttämättä kun totuttelukausi olisi ollut tai olisi väistämättä edessä ja lisäksi kaiken huippuna Ricciardo olisi ollut vielä vuoden Pereziä vanhempi niin siihen se sitten muutenkin taisi kaatua.

Kuten myös kaiketi Meksikon sponsoreihin Perezin taustalla.

Tai sitten markkina-alueen sivuttaisvaikutteisiin mikäli suora rahatukko Perezin suhteen ei suuri olisikaan jos edes sellaisenaan Perez olisi maksukuski varakkaaseen huipputalliin.

 

[CCMK]

F1:ssä vain hyvin harvoin aivan kaikki olisi mennyt kauden alusta kauden loppuun asti muutoksitta sellaisinaan kuljettajien tai tallien puolella.

Tavallaan näin oli käydä yllättävän tuoreella ajalla eli vuonna 2008 ja vuonna 2018.

Ensin mainittuna Super Aguri-talli tosin vajosi konkurssiin kesken kauden ja toisen mainittuna Force India-talli oli romahtaa kokonaan ja periaatteessa romahtikin, mutta sai omanlaisensa erikoisen poikkeusluvan silti jatkaa kyseisen kauden loppuun asti ilman työpaikkojen täydellistä loppumista ja tietenkin myös ajopaikkojen vähenemistä kahdella kappaleella.

Sittemmin alkoikin nk. Racing Point-sotku sellaisenaan milloin mitenkin erikoisena nimenä etenkin omistajapuolella tallin suhteen.

Tämän kaiken yhteydessä F1:ssä ei ole koskaan ollut yhtään sellaista kautta lajissa milloin edes joskus vaikkapa kauden puoliväliin mennessä ei olisi ollut edes vähintään ainakin yhtä selkeää keskustelua kuljettajanvaihdon yrityksestä tai muusta tallivaihdon yrityksestä.

Olisihan se tietysti hyvin mielenkiintoista kokea, että kaikilla todella olisi kuljettajapuolella niin selkeän taattua ja varmaan saattaisi ollakin ilman koko aikaista mediakoneistoa ja kuljettajien välillä omaakin kokoaikaista kunnianhimoliiketyperyyttä.

Ainakin kun toisinaan se jatkuva muutos ja vaihtaminen ei aiheuta muuta kuin katumusta loppupelissä.

Tai niin ainakin soisi käyvän tai olisi järkevämpää ajatella niin.

 

[CCMK]

F1:ssä oli ajettu tämän kauden alkuun mennessä ilman tiettyjä muita huomioita ja Indy 500:n kisat unohtaen laskuista vuosilta 1950-1960 näillä näkymin 1125 F1-kisaa kaikkiaan 74:n vuoden aikana ja tavallaan ikään kuin keskimäärin kaikki historialliset kaudet huomioiden kauden F1-kisojen määrä olisi kalenterivuotta kohti silti keskimääräisesti enemmän 1970-luvun F1-kalenterin mittainen ja jopa tietyin ehdoin 1980-luvun alkuun asti voimassa ollut 15 kisan kalenteri.

Erääseen aikaan erinäisissä arvioissa useiden eri kuljettajien arvioitiin hukanneen F1-uransa aikana milloin mihinkin asiaan jopa 20 kappaletta uran aikaisia suhteellisia voittoja.

Kilpailua kohti siis.

Yleisesti ottaen eniten tuntuivat lajissa kärsineen kaikki ne kuljettajat joilla oli useampia mestaruuksia tai kuljettajat joilla oli ollut urallaan vain pelkän yhden mestaruuden voittaneina sen 20 F1-voittoa.

Arviossa hieman huvittuneesti eniten kärsinyt tai suhteellisia voittoja menettänyt mies oli Michael Schumacher kun voittoprosentit ja voittokertojen menetykset toki muuhun menetykseen nähden olivat hyvin, hyvin huikeita.

Aivan Schumin kannoilla noissa huikeuksissa olisi ollut saman tien vähemmän yllättäen Lewis Hamilton.

Vähiten taas kärsinyt tai suhteellisesti voittoja menettänyt mies oli Kimi Räikkönen kun voittoprosentit ja voittokertojen menetykset otettiin huomioon.

Toki Kimille mikäli ihan kaikki todistetusti noista kerroista puhuen olisi ihan aivan todella laskettu kuuluvaksi ja kuin hänelle nappiin osuneeksi niin Kimillä olisi ollut sen 17 kisavoittoa enemmän uralla kuin mitä sitten lopulta olikaan.

Eli yllättävän samaa luokkaa kuin mitä oli laskettu Mika Häkkiselle tai Nico Rosbergille.

Kun vielä mietittiin, että mitä Hamilton tarvitsisi ollakseen jo Schumin edellä niissä taulukoissa periaatetasolla niin noin kolme voittoa ja tällä kaudellahan Hamiltonilla onkin voittoja uusina kaksi kappaletta.

Muista erinäisvoittajista puhuen Nigel Mansell oli yllättävänkin keskikastia arvioiduissa menetetyissä voitoissa tai oletetuissa voittoprosenteissa.

Mansellille oli arvioitu sen noin hieman päälle tai vähän alle 30 menetettyä voittoa kaikkiaan olevan vielä uralle ikään kuin hänelle kuuluviksi laskettu.

Vähän ikävästi huonompana Mansellille kuin mitä vaikkapa Jackie Stewartille oli laskettu.

Max Verstappen oli samoissa arvioissa töin tuskin Jim Clarkin edellä ja oli useita, useita muita kuskeja vielä jäljessä.

Tosin arvioissa ennen kautta Verstappen tarvitsi pari voittoa ollakseen Ayrton Sennan edellä kuten on sen saavuttanut, mutta muutoin sen seitsemän voittoa ollakseen Sebastian Vettelin edellä ja tilanteesta riippuen esimerkiksi sen 13-18 voittoa ollakseen Alain Prostin vastaavien edellä.

Sitten tietysti oli joitakin mielenkiintoisia laskettuja kuljettajia joiden ura-aikana voittoarviointi oli hyvin vaikeaa kun ei ollut niin paljon jos lainkaan edes F1-kisoja mitä he urallaan ajoivat!

Juan Manuel Fangion aikaan ei vain voinut olla niin pitkiä kalenteria kisoineen tai ainakaan niitä ei laskettu MM-kilpaan silloin Maestron ajoaikoina ja suuruusvuosina.

Mielenkiintoisia suhdelukuja ne siis olivat tavallaan mietittynä.

 

[CCMK]

Tämän kauden Sakhirin osakilpailun jälkitunnelmissa eli 3.3 tänä vuonna mietittiin kauden avausta ja Max Verstappenin voitettua sen alettiin pelätä jälleen nk. Formula Verstappen-sarjan tulemista taas olemaan sarjan normikuva tällekin vuodelle.

Vain kolme eri kuljettajaa jotenkin lajissa onnistui saamaan viikonloppuun kuuluvia arvovoittoja itselleen peräkkäisiä tavallaan viikonlopun eri osioita kohti.

Alberto Ascari onnistui tässä vuoden 1952 Nürburgringillä ja vuoden 1952 Zandvoortissa, Jim Clark vuoden 1963 Zandvoortissa ja vuoden 1963 Reimsissä ja Sebastian Vettel vuoden 2013 Singaporessa ja vuoden 2013 Yeongamissa.

Viikonloppuun kuuluvia suurvoitto-osuuksia viikonlopun kaikista tapahtumista onnistuivat vain neljä eri kuljettajaa kolmesti kauden aikana näin tekemään.

Alberto Ascari onnistui tässä vuoden 1952 osalta, Jim Clark vuoden 1963 ja peräti myös vuoden 1965 aikana, Nigel Mansell vuonna 1992 ja Lewis Hamilton vuonna 2017.

Vertailun vuoksi Max Verstappen ei ollut tässä onnistunut uransa aikana yhtään enempää kuin korkeintaan kahdesti näin tekemään toki hienona juttuna niin.

Siltikin muun muassa yhtä jaksoisissa suurvoitto-osuuksissa hän oli Alberto Ascarin ja Michael Schumacherin kanssa aivan samalla tasolla ja yksittäisjaksoissa mitaten samaa tasoa tai tasapelissä Jim Clarkin kanssa.

Verstappenille olisi riittänyt kolme tällaista tapahtumaa tällä kaudella muun tasapelin varmistamiseen Clarkin kanssa ja osaan kaikkien aikojen ennätyksistä olisi tullut jälleen uusi parannus.

Ennen Sakhirin Verstappenin voittonäytöstä taas kerran kukaan kuljettaja lajissa ei ollut voittanut viikonlopun suurvoitto-osuuksia viikonlopun kaikista tapahtumista niin montaa kertaa.

Paras tähän asti oli ollut Jim Clark vuosina 1962-1965 välisenä aikana ainakin siis kolme-neljä kertaa tavallaan kauteen ja näin oli Verstappen Sakhirin suorituksella päässyt tasapeliin.

Lewis Hamilton olisi myös tasapelissä tavallaan kuten on, mutta peräkkäisissä kausissa hän olisi hävinnyt Clarkille ja Verstappenille.

Hamiltonilla vastaavat olivat vuosina 2014-2015, 2017 ja 2019.

Toisaalta yksikään kuljettaja ei ole kyennyt viideltä peräkkäiseltä kaudelta saamaan aikaan tällaisia suorituksia.

Ei edes Clark saanut vaikka toiveita ja odotuksia silloin 1960-luvulla siitä olikin.

 

[CCMK]

Tämän kauden Sakhirin osakilpailun jälkitunnelmissa eli 3.3 tänä vuonna mietittiin kauden avausta ja Max Verstappenin voitettua sen alettiin pelätä jälleen nk. Formula Verstappen-sarjan tulemista taas olemaan sarjan normikuva tällekin vuodelle.

Viikonloppuun kuuluvia suurvoitto-osuuksia viikonlopun kaikista tapahtumista onnistuivat vain neljä eri kuljettajaa kolmesti kauden aikana näin tekemään.

Alberto Ascari onnistui tässä vuoden 1952 osalta, Jim Clark vuoden 1963 ja peräti myös vuoden 1965 aikana, Nigel Mansell vuonna 1992 ja Lewis Hamilton vuonna 2017.

Tässä vielä kisat joissa näin tapahtui käytännössä täydellisistä täydellisimpinä hallintasuorituksina:

- Alberto Ascari vuonna 1952 (Rouen, Nürburgring ja Zandvoort.)

- Jim Clark vuonna 1963 (Zandvoort, Reims ja Mexico City.)

- Jim Clark vuonna 1965 (Itä-Lontoo, Clermont-Ferrand ja Nürburgring.)

- Nigel Mansell vuonna 1992 (Kyalami, Barcelona ja Silverstone.)

- Lewis Hamilton vuonna 2017 (Shanghai, Montreal ja Silverstone.)

Kahdesti peräkkäin täydellisistä täydellisimpiä hallintasuorituksia nähtiin enintään näin:

- Alberto Ascari vuonna 1952 Nürburgring ja Zandvoort

- Jim Clark vuonna 1963 Zandvoort ja Reims

- Sebastian Vettel vuonna 2013 SIngapore ja Yeongam

Max Verstappen vertailuksi sai kyllä kaksi, mutta ikävä kyllä erillistä viikonloppua viime vuonna silloisin odotuksin ja näkymin täydellisistä täydellisimmin menemään aivan täysin putkeen ja nämä kisat olivat Barcelona ja Losail/Lusail.

 

[CCMK]

Välillä kun nykyaikaa ja vanhempia päivinä miettii niin on varikkokäynneissä historiallisuutta melkoisesti.

Siinä missä varikkokäynnit taktisine peleineen ovat olleet kauan osa nykyaikaa tai nk. Nuorempien Vanhempien Aikojen yleistä käytäntöä siis tuoreempina lähivuosikymmeninä mitkä eivät nuoremmille ikäluokille aina ole helppoja muistaa tai joille ne asiat vain tuntuvat kaukaisille vaikka eivät itsessään sitä olisikaan niin aina ei ole ollut näin.

Vanhempina aikoina varikkokäynnit ja suunniteltuina sellaisina puhumattakaan varsinaisesti taktisina sellaisina milloin niitä siis käytettiin enemmän tai vähemmän tarkoituksella kisoissa etua tuottaakseen/saamaan niin ne olivat välillä varsinaisia sensaatioita yleensäkin nähdä radalla kisan aikana!

Jim Clarkilla tiettävästi uransa 25 voittoa kohti ajateltuna vain yhden ainoan voiton verran koko hänen murheellisesti ennen aikojaan menehtymiseen päättyneen vastaavan ajan suhteen olleella uralla oli siis sen voiton varmistavana seikkana suunniteltuna ja oikein rimaa hipoen myös taktisesti suunniteltuna sellaisena.

Sellainen oli todella, todella harvinaista muutenkin kun ajateltiin 1960-lukua muutenkin yleensä sellaisenaan.

Toki taktinen puoli muuttui lajissa hitaasti ja tietyt asiat pysyivät varikkokäyntien suhteen harvinaisuuksina.

Mikäli vielä varikolla vaihdettiinkin renkaita tai korjattiin autoa ja saatettiin käydä tankkaamassakin jos tarvetta oli niin ne tuntuivat pysyvän varsinkin molempien osalta äärimmäisen harvoin suoritettuina juttuina varsinkin yhtä aikaa todistettavasti näkyen.

Yleensä näistä valittiin toinen eli lähinnä renkaanvaihto kun puolittainen tankkaus tai edes joskus kuuluisa nk. NASCAR-kannusta tankkaus oli äärimmäisen harvinaista sellaisenaan.

Kisoihin kun tietysti aina lähdettiin tankit täynnä ja ajatus oli, että varikolla ei mieluummin tarvitsisi käydä lainkaan kisojen aikana.

Suunniteltu välitankkaus osana ajateltua kisataktiikkaa ja lopulta varsinaisesti taktisena sellaisena oli myös äärimmäisen harvoin tapahtuva toimenpide ja lähinnä vain mikäli oli todettu, että tankkaamatta ei kyetä maaliin selviämään vaikka mitä keinoja yrittäisi asiaan keksiä tai mikäli jokin tietty rata olisi ollut äärimmäisen pitkä ja polttoainetta liikaa kuluttava sellainen.

Hieman huvittava esimerkki oli kun vielä vuonna 1983 kesken kauden sellaisenaan välitankkauksen tilannetta pohdittiin McLarenilla:

Välitankkauksien suhteen Silverstonen kilpailussa oli tiettävästi vasta tallin historian kolmas kerta jolloin talli teki taktisesti suunnitellun tankkauspysähdyksen. Ja ensimmäisen kerran kaudella 1983...

Kaikkiaan arvioidusti koko tallin historian aikana välitankkauksia oli tehty kilpailuissa vain hieman yli tusinan kertaa. Suurin osa niistä pysähdyksistä olivat yksinkertaisesti menoveden puutteen takia tehtyjä hätäpysähdyksiä kilpailun loppupuolella. Siitä James Huntkin väänsi vitsiä brittimediassa ja ihmetteli koko suunnitelmaa.

Huntin omasta mielestä hän ei tehnyt McLarenilla ajaessaan kuin vain kerran suunnitellun tankkauspysähdyksen!

 

[CCMK]

F1:ssä ei välttämättä kaikkein parhaimmat kuljettajat aina yritä lajin historian varrella tai eivät ole ainakaan liikoja yrittäneet napata eräänlaisia formuloiden hattutemppuja.

Toisin kertoen siis yrittää ajaa paalupaikkaa, kilpailun nopeinta kierrosta ja voittoa nimiinsä.

Michael Schumacherilla oli yllättävänkin harvoin näitä temppuja kaikkiaan urallaan eli vain 22 kertaa.

Joissakin näitä kohtaan vietetyissä hienoissa näytöksissä outoa oli se, että ajoittain Schumilla ennen voittoa oli kuitenkin jotain huonoa tai heikkoa suoritusta meneillään ennen sitten pääsyä tähän kaikkeen.

Tässä esimerkkejä Schumin näistä paremmista voitoista päivänä jolloin oli myös jotain huonoakin yllättävänkin paljon tai vähän, mutta mainittavaksi asti:

Jerez 1994: Schumi hävisi lähdössä Damon Hillille ennen sitten pääsyä väistämättömään näytökseensä ja voittoon

Barcelona 2001: Schumi hävisi taktisesti kilpailun Suomen Mika Häkkiselle pitkälti kisan lähtökohtaisesti ja melkein loppuun asti maksaneiden toisten varikkopysähdysten huonon ajoituksen tai hitauden takia lopulta kaikkiaan ja tässä Schumille voiton hänen näytöksestään kuten myös ratakohtaisesta suhteellisesta nopeudestaan huolimatta Häkkiseen verrattuna kaikkiaan pelasti vain ja ainoastaan Häkkisen keskeytys ennen ruutulippua viimeiselle kierroksella tekniseen murheeseen

A1-Ring 2003: Sai yllättävänkin huonon lähdön tai vaihtoehtoisesti ensimmäisen kierroksen/kierrosten huonon yleisajotahdin mahdollisesti myös hyvääkin lähtöä vasten, oli yllättävänkin isoissa vaikeuksissa erinäisissä kaksinkamppailutilanteissa tai kierroksella ohitusten kanssa ja mahdollinen etulyöntiasema oltiin menettää pieleen menneiden ensimmäisten varikkopysähdysten aikana kokonaan ennen kuin siitä sitten Schumi viimein paransi kisan menettelytapaansa voittaen sen näytöstyyliin

Barcelona 2004: Schumi hävisi lähdössä Jarno Trullille ennen sitten pääsyä väistämättömään näytökseensä ja voittoon

Indianapolis 2006: Schumi hävisi lähdössä Felipe Massalle ennen sitten pääsyä väistämättömään näytökseensä ja voittoon vuoden 2005 Indianapolisin Skandaalikisan jälkeisen vuoden nyt täyden ruudukon kilpailussa tietyistä muistojännitteistä huolimatta ennen kilpailua

Sellaista siis Schumilla tuolloin.

 

[CCMK]

Lewis Hamiltonilla oli myös viime viestissä kerrotun Michael Schumacherin vastaavaan tyyliin päiviä jolloin näytöstyyliin vietiin formuloiden hattutempuissa kaikki mahdollinen ainakin tavallaan, mutta myös vaikeuksienkin kautta tai se ei ollut mikään itsestään selvä juttu, että hän olisi voittanut kisaa tai olisi voinut hävitä selkeinkin luvuin ne.

Outoa on myös sekin seikka tai oli ainakin tämän vuoden alkuun mennessä, että Lewisin suhteen hänellä oli jopa Schumin uran vastaavia määriä vähemmän noita edellisessä viestissä kerrottuja voittoja sillä tavoin.

Lewisin suuren voittomäärän tuntien luku oli verraten vähäinen eli vain 19 kertaa Lewis on kyennyt näin tekemään Schumin jo kerrottua 22 kappaletta vastaan.

On toki aikaa todennäköisesti uralla ohittaa nuo luvut kun ne ovat verraten tosiaan vähäiset muutenkin.

Lewisin suhteen tosiaan oli välillä kuitenkin tällaisia kisoja mitä hän olisi voinut hävitäkin.

Vuoden 2014 Monzassa, vuoden 2016 Red Bull Ringillä, vuoden 2017 Barcelonassa, vuoden 2020 Mugellossa, vuoden 2020 Portimaossa/Algarvessa ja vuoden 2021 Jeddah-Cornichessa ainakin nuo voitot tulivat vasta vaikeuksien kautta ja olisivat voineet hyvinkin mennä vallan toisille kuljettajille tuona päivänä vähänkin vielä huonommalla onnella Hamiltonille.

 

[CCMK]

3.3 tänä vuonna Sakhirin voittotunnelmien yhteydessä niin Red Bull-tallille ja Max Verstappenille oli tiedossa jälleen uusi ennätys:

Mikäli Jeddah-Cornichessa Verstappen olisi voittanut vielä kerrankin niin hän olisi voittanut Michael Schumacherin voittojen oman suhteellisen prosenttiosuuden itselleen ja tullut lajin toiseksi parhaimmaksi vastaavaksi erilaisissa voitoissa suhteellisen prosenttiosuuden kohdalla.

Vain Lewis Hamilton olisi ollut ja oli yhä Verstappenia parempi tuolloin.

Verstappen lopulta tietenkin voitti Jeddah-Cornichen ja otti nimiinsä tuon aseman.

 

[CCMK]

3.3 tänä vuonna Sakhirin voittotunnelmien yhteydessä niin Red Bull-tallille ja Max Verstappenille oli tiedossa jälleen uusi ennätys:

Mikäli ennen pitkää Verstappen jaksaisi painaa samalla tapaa kuin oli painanut menemään viimeiset pari vuotta voittotilastoja lajiin uudelleen kirjoittaen tavallaan melkoisesti niin hänelle olisi tullut uusi voittojen suhteellisuusprosentti lajiin eli 77 % ottaen huomioon siis pari edellistä jatkuneen ylivoiman.

Ja mikäli varsinkin viime vuoden nk. Formula Verstappen-touhu olisi jatkunut ikään kuin omana nimikkosarjanaan vähän vuoden 1994 Formula Benettonin tai Formula Schumacherin malliin niin jo vuoden 2025 eli ensi vuoden lopussa Verstappen olisi ollut tasoissa ja jopa Michael Schumacherin ohi olisi saatettu hyvinkin mennä olemaan lajin uusi ennätysmies.

Mikäli näin hurjasti olisi käynyt niin se olisi ollut tai olisi tietenkin yhä tulevana juttuna puhuen kova saavutus silloin sitten 28-vuotiaalta Verstappenilta.

 

[CCMK]

1980-luvulla eniten kierroksia kisan johdossa olleet tallit olivat seuraavat kun huomioon ei otettu lajin erittäin harvoja MM-kilvan ulkopuolisia tai muita MM-arvoltaan hylättyjä kisoja alkupuolelta vuosikymmentä niin seuraavat Buenos Airesin 1980 ja Adelaiden 1989 välisenä aikana ja kun tietysti vielä enemmänkin talleja saattoi johtaa kisoja periaatteessa mutkan kautta ohimenevän hetken aikaa myös omalla tavallaan:

1. McLaren 3049 kisakierrosta

2. Williams 2377 kisakierrosta

3. Brabham 1247 kisakierrosta

4. Renault 1136 kisakierrosta

5. Ferrari 1093 kisakierrosta

6. Lotus 581 kisakierrosta

7. Ligier 327 kisakierrosta

8. Benetton 81 kisakierrosta

9. Alfa Romeo 63 kisakierrosta

10. Tyrrell 34 kisakierrosta

11. Arrows 28 kisakierrosta

12. March 1 kisakierros

13. Minardi 1 kisakierros

Melkoisesti talleja siis tavallaan johti kisoja 1980-luvulla.

 

[CCMK]

1980-luvulla eniten paalupaikkoja ottaneet tallit olivat seuraavat kun huomioon ei otettu lajin erittäin harvoja MM-kilvan ulkopuolisia tai muita MM-arvoltaan hylättyjä kisoja alkupuolelta vuosikymmentä niin seuraavat Buenos Airesin 1980 ja Adelaiden 1989 välisenä aikana ja kun tietysti vielä enemmänkin talleja saattoi olla paalupaikkajahdissa periaatteessa mutkan kautta ohimenevän hetken aikaa myös omalla tavallaan:

1. McLaren 37 paalupaikkaa

2. Williams 27 paalupaikkaa

3. Renault 25 paalupaikkaa

4. Lotus 20 paalupaikkaa

5. Brabham 19 paalupaikkaa

6. Ferrari 18 paalupaikkaa

7. Ligier 4 paalupaikkaa

8. Alfa Romeo 2 paalupaikkaa

9. Benetton 2 paalupaikkaa

10. Arrows 1 paalupaikka

11. Toleman 1 paalupaikka

Melkoisia paalupaikkatalleja siis 1980-luvulla.

 

[CCMK]

1980-luvulla eniten kisan nopeimpia kierroksia ottaneet tallit olivat seuraavat kun huomioon ei otettu lajin erittäin harvoja MM-kilvan ulkopuolisia tai muita MM-arvoltaan hylättyjä kisoja alkupuolelta vuosikymmentä niin seuraavat Buenos Airesin 1980 ja Adelaiden 1989 välisenä aikana ja kun tietysti vielä enemmänkin talleja saattoi yrittää metsästää kisan nopeinta kierrosta periaatteessa mutkan kautta ohimenevän hetken aikaa myös omalla tavallaan:

1. McLaren 41 kisan nopeinta kierrosta

2. Williams 37 kisan nopeinta kierrosta

3. Ferrari 23 kisan nopeinta kierrosta

4. Renault 16 kisan nopeinta kierrosta

5. Brabham 14 kisan nopeinta kierrosta

6. Lotus 8 kisan nopeinta kierrosta

7. Ligier 5 kisan nopeinta kierrosta

8. Benetton 5 kisan nopeinta kierrosta

9. Tyrrell 3 kisan nopeinta kierrosta

10. Toleman 2 kisan nopeinta kierrosta

11. Ensign 1 kisan nopein kierros

12. Alfa Romeo 1 kisan nopein kierros

13. March 1 kisan nopein kierros

Melkoisia kisan nopeimpien kierrosten talleja siis 1980-luvulta.

 

[CCMK]

1980-luvulla eniten kisan voittoja ottaneet tallit olivat seuraavat kun huomioon ei otettu lajin erittäin harvoja MM-kilvan ulkopuolisia tai muita MM-arvoltaan hylättyjä kisoja alkupuolelta vuosikymmentä niin seuraavat Buenos Airesin 1980 ja Adelaiden 1989 välisenä aikana ja kun tietysti vielä enemmänkin talleja saattoi yrittää saada eri kisojen voittoa periaatteessa mutkan kautta ohimenevän hetken aikaa myös omalla tavallaan:

1. McLaren 56 voittoa

2. Williams 37 voittoa

3. Ferrari 18 voittoa

4. Brabham 15 voittoa

5. Renault 14 voittoa

6. Lotus 8 voittoa

7. Ligier 4 voittoa

8. Tyrrell 2 voittoa

9. Benetton 2 voittoa

Melkoisia kisan voittaneita talleja siis 1980-luvulta.

 

[CCMK]

8.3 mennessä tänä vuonna Jeddah-Cornichen kisaviikonlopun aikoihin Max Verstappen tuntui olevan jälleen melkoisen tarkassa vedossa menettelevän loistavasti.

Suzukasta 2022 lähtien hän oli siis ollut 28 edeltävää kilpailua aina niihin lähtevänä kuuden parhaan joukosta silloinkin siis milloin hän ei ollut paalupaikalla.

Michael Schumacherilla oli jonkin verran tätä putkea lyhyempi putki tuolloin 24 kisan mittaisena vuoden 2001 Hungaroringiltä ja Sepangiin 2003 asti olla tai lähteä milloin ei paalupaikalta niin kuuden parhaan joukosta kuitenkin puhuen.

Lewis Hamiltonilla oli noiden sijoitusten lisäksi parhaimmillaan urallaan 48 kertaa vähintään pistesijoitus peräkkäin lajiennätyksenä hallussaan.

Verstappenilla oli meneillään tuolloin 42:tta kertaa vähintään pistesijoitus peräkkäin. Eli ennätystä lähestyttiin, mutta ei helpolla.

Tuolloin Hamiltonin oma uusin muu pisteputki oli siinä vaiheessa 23 kisan mittainen noin arvioiden.

Hamiltonin juuri kuvailtu lyhyempi putki olisi sekin ollut jo F1:n historian 7:ksi pisin putki tällä menettelytavalla.

 

[Bukko]

Missä ne tilastot ja laskelmat?