"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

11.12 viime vuonna kun vielä mietittiin F1-autojen nykyaikaista painoa muiden kilpa-autosarjojen autoihin niin niistäkin keskustelua riitti:

Tällaiselta vaikuttivat muun muassa F1-auton ja NASCAR-auton erot painossa:

F1-auto: 798 kiloa

NASCAR-auto: 1542 kiloa

F1-auto on siis nykypäivänä ollut pidempi kuin NASCAR Cup Seriesin auto tai vaikka nyt sitten edeltävien aikojen tutuimpana mainiten sponsorinimeltään eli NASCAR Winston Cup Seriesin auto.

Toisaalta NASCAR-auto on painojakaumaltaan jyhkeä, valtava ja ennen kaikkea todella raskas vain omanlaiselleen painopinta-alalle.

Eli nykyään periaatteessa F1 on lähempänä NASCAR-sarjaa vastaavana kalustoltaan kuin ennen.

Entisaikoina vaikkapa sen vuoden 1967 aikoihin NASCAR-auto oli reilusti suurempi ja monin verroin selväpiirteisesti F1-auton edellä.

Jim Clark ajoi vuoden 1967 aikana kilpaa niin F1:ssä, mutta myös NASCAR-sarjaakin.

Muotoon tai toiseen.

Niin tai näin niin Jim Clarkin ajama NASCAR-sarjan auto eli Ford Fairlane tietenkin NASCAR Grand National Seriesin eli silloisen sarjan nimen mukaan ennen sitten niitä alkuun paheellisempia suursponsoreita vaikka tupakkasponsori ja tupakointi ei ihan vielä niin paha juttu ollut asiana tai oikeammin jonkin aikaa oli jo alkanut ympäri maailmaa vähitellen alkanut vähentyä niin pidemmittä lisäpuheitta sarja-asioihin oli 5 metriä pituudeltaan pitkä ja painoi yllättävän saman verran kuin nykyäänkin eli 1500 kiloa.

Sen sijaan Jim Clarkin F1-auto Lotuksella useimmiten automallilla Lotus 49 oli vertailuksi metrin lyhyempi eli 4 metriä pitkä ja painoi vertailuksi todella paljon vähemmän eli 530 kiloa.

Niin olivat ajat muuttuneet vuodesta 1967 tähän päivään ainakin F1:ssä ja tietenkin ovat myös NASCAR-sarjassakin sarjan nimestä huolimatta pienemmissä määrin vaikkakin yllättävän perinteisellä periaatteella autotapaan tullen mennään vieläkin kuten mentiin silloin 1960-luvun lopulla sen lähestyessä.

 

[CCMK]

11.12 viime vuonna tosiaan kun vielä vähän mietittiin noita juttuja mitä Jim Clarkiin ja muuhun oheismoottoriurheiluun tuli vuonna 1967 niin Clark ajoi myös sinä vuonna ralliakin.

Clarkin ajamat ralliautot muun muassa tuolla vuodella olivat tietenkin Cortina-Lotus tai myös Lotus-Cortina Base/Basic eli nk. Perusmalli ja sama eli Cortina-Lotus tai myös Lotus-Cortina Super eli nk. Supermalli.

Perusmallin vastaava oli 700-800 kiloa painava.

Supermallin vastaava olikin sitten jo 1500 kiloa painava.

Pituudeltaan ne olivat yllättävän saman mittaisia eli ne molemmat olivat noin 4,3 metriä pituudeltaan nk. Supermalli jonkin verran pidempänä.

Toisin kertoen ne olivat ikään kuin Volkswagen Golf pituudeltaan, mutta varsinkin nk. Perusmalli oli sen puolet kevyempi ja nk. Supermalli noin samanpainoinen tai vähän jopa kevyempi asiayhteydestä riippuen verrattuna Volkswagen Golfiin.

 

[CCMK]

23.12 viime vuonna Ayrton Senna siihen mennessä oli yhä kuten nykyäänkin on Brasilian viimeinen F1-maailmanmestari.

Tämäkin kun 40 sekunnin ajan Felipe Massa sai olla vuonna 2008 maailmanmestari ennen tunnettuja viime hetken tapahtumia sen vuoden Interlagosissa.

Brasilian viimeinen F1-voitto käytännössä riistettiin Hockenheimissa 2010 Massan käsistä Fernando Alonson eduksi tallimääräyksellä.

Brasilian viimeinen ja kunnolliseksi nähty ja todistettu F1-voitto kiistattomasti tai 31.12.2009 mennessä muuttamattomana muuksi nähtiin Italian Monzassa 13.9.2009 Rubens Barrichellon ajamana.

Toisaalta se kaikki on hyvin pientä vaikkapa Italian viimeisen F1-mestaruuden odottamiseen nähden.

Etenkin siis muun kuin Ferrarin tallina ja nimenomaan Italian oman maan F1-kuljettajien osalta puhuen.

Edellinen Italian F1-voittokin oli silloin ja on yhä vuodelta 2006 Giancarlo Fisichellan ajamana.

Yhtä toisaalta silloiseen 30 vuoteen ja nykyiseen 31 vuoteen Ranskalla ei myöskään ole ollut maailmanmestaruutta lajissa.

Eikä voittoakaan vuoden 1993 Alain Prostin mestaruusvuoden jälkeen kuin vaivaiset neljä kertaa Jean Alesin, Olivier Panisin, Pierre Gaslyn ja Esteban Oconin toimesta vuosina 1995, 1996, 2020 ja 2021.

 

[CCMK]

24.12 viime vuonna jouluisissa tunnelmissa mietittiin ja harmiteltiin erästä asiaa:

Aasia tunnetusti maanosana on hurjimmillaan koti 60 % Maapallomme ihmisistä ainakin silloin eikä tämä varmaankaan ole melkein vuoden sisällä juuri muuksi muuttunut.

Itä-Aasiassa väkiluvuista hurjinta edustaa Kiina.

Etelä-Aasiassa väkiluvuista hurjinta edustaa Intia.

Joka tapauksessa Aasialla ei ole ollut näihin päiviin mennessä silti ollenkaan F1-mestaria.

Mikäli ymmärrettävästi F1-mestaruus tuntuu olevan käytännöllisesti sanoen kuin lähes satujuttuja tai jopa lottovoittoakin mahdottomampi ajatus nähdä toteen käyväksi niin hieman tai ainakin todennäköisempi murhe on kuitenkin tämä:

Aasialla ei ole ollut näihin päiviin mennessä myöskään yhtään F1-voittajaa.

Aasialla ei ole tietenkään ollut F1-mestaria tai mestareita pahemmin odotettavissa, mutta hyvinkin vähän toisella tapaa menneissä tapahtumissa ja käänteissä olisi parhaimmillaan saattanut olla F1-voittajiakin.

Japani on ollut johtavin Aasian F1-maa, mutta siitäkin ja välillä valtavista lajipanostuksista huolimatta ajajapuolella ei vain ole mennyt kovin hyvin tai sitten odotukset ovat sinänsä valuneet milloin mistäkin syystä hukkaan.

Paljon on myös ollut kiinni länsimaiden F1-lehdistöjenkin tai tallien asenneongelmista ajoittain ymmärtää japanilaisten vaikeuksia lajissa.

Tai syyttää heitä kovinkin herkästi asioista jotka eivät ole heidän vikansa tai olla huomioimatta tai vähätellä muun muassa japanilaisten kuskien omia ja ihan todistettujakin teknisiä vikoja!

Japanilla on ollut F1:ssä kolme palkintomiestä eli Aguri Suzuki, Takuma Sato ja Kamui Kobayashi.

Enemmistö odotuksista tai parhaista tuloksista kuten myös harvoista palkinnoista ovat aina osuvasti tulleetkin kotikisasta eli Japanin Suzukasta.

Poikkeus oli Indianapolis vuodelta 2004 missä Takuma Sato oli siis Yhdysvaltain kisassa palkintokorokkeella.

 

[CCMK]

24.12 viime vuonna jouluisissa tunnelmissa pohdittiin, että voisiko Thaimaan Alexander Alex Albonista tulla vielä jotain suurta lajissa jossain määrin tai voisiko hän vielä ehkä viimeisen kerran päästä vielä joskus huipputalliin?

Se tie on tuntunut suljetulta, mutta eihän sitä tietysti koskaan tiedä.

Ainakin mikäli huipputallin tiet ovineen olisi jo suljettu niin keskikastin talleihin on toivottu aina hänelle ovien avautuvan.

Thaimaan ainut muu kuski niin F1:ssä kuin F1:n edeltäjäsarjassa eli Formula A:ssa kuten myös jopa Grand Prix-sarjassa eli edeltäjän edeltäjässä sarjana oli Prinssi Bira.

Mutkien kautta Prinssi Bira oli myös Aasian ensimmäinen voittaja ja kisajohtaja omalla tavallaan varsinkin noissa edeltäjäsarjoissa, mutta MM-kilvan ulkopuolisissa F1-ajoissakin hän menestyi.

 

[CCMK]

26.12 viime vuonna Ranskan viimeisimpiä ja tuoreempia F1-voittoja toisinaan on päivitelty niiden tulleen erikoisissa ja jopa onnekkaissa olosuhteissa.

Siihen nähden mikäli näin haluaisi ajatella niin viimeinen jollakin tapaa huipputallin nimenä ja jolta odotettiin muutenkin niin aina valtavan paljon menestystä voittoineen päivineen Ranskassa oli vähemmän yllättäen Jean Alesi.

Alesin jälkeen voitot vähän aiemmin kerrottuina Olivier Panisin, Pierre Gaslyn ja Esteban Oconin toimesta tuntuivat varsin hyvän onnen suorituksilta tai mikäli onnesta ei ollutkaan kyse niin siltikin osin nk. Kilpailutaktiselta Tuurivoitolta ne tuntuivat kun ne tulivat sellaisilta kilpailukykyisen keskikastin luokan talleilta.

Ne eivät myöskään olleet mitään ainutkertaisia tai ainutlaatuisia ilmiöitä lajin historian varrella.

Panis Monacossa 1996 pysyi kuitenkin vaikeissa olosuhteissa ja keskeytysherkässä kisassa kaiteiden välissä kolaroimatta ja siltikin suoritusta saatettiin välillä pitää nk. Kilpailutaktisena Tuurivoittona.

Toisaalta taas ehkäpä vertailuna muutamaan muuhun Ranskan tai sen kuskien ajamaan F1-voittoon nähden se oli taidonnäyte niihin nähden.

Etenkin niin kaukaa kuin hän lähti kisaan ja oikein, oikein tarpeen tullen tuossa kisassa Panis onnistui myös ohituksiin ihan Monacossakin taitavana juttuna!

Gaslyn voitto vuorostaan oli jäädä saamatta kiitos Carlos Sainz Juniorin hyvin sinnikkään painostuksen missä parhaimmillaan paljon ei olisi enää tarvinnut Sainz Juniorin ohipääsyyn ruutulipulle voittoon ennen pitkää.

Oconin voitto vuorostaan oli kiinni radasta millä voitettiin ja osin kerrankin hyvin pitkästä aikaa menettelevän ellei erinomaisen hyvin ajaneen Sebastian Vettelin varikkotaktisen mokan ja viivyttelyn jälkiseurauksen nimissä tapahtunut ilonäytelmä. Ilman noita mokia ja muutoin ehkä paremmalla sijoittumisella radalle Vettel olisi parhaimmillaan pitkästä aikaa juuri itse voittanut kyseisen kilpailun. Ehkä sekin olisi voinut parantaa paljon Vettelin kovia kokenutta mainetta.

Siltä osin näitä kun mietti niin huonoimmillaan ei olisi voittanut kukaan tai ehkä kaksi kolmesta Ranskan uusimmasta F1-voitosta olisi voinut jäädä toteutumatta.

 

[CCMK]

Tänä vuonna kun asioita mietti niin erikoista oli ajatella myös hieman vuotta 2003.

Tuolla f1-kaudella erikoista oli se, että ainakin 7 eri kuljettajaa lajissa silloin siitä puhuen koki kauden mittaan ajamista jossakin välin sellaisenaan hyväksytysti vähintään kierroksen ajan missä tahansa ollessaan sijoilla 1-20 eli tuolloisen koko F1-ruudukon kaikilla mahdollisilla sijoilla ajettiin.

Teoriassahan aina jokainen ruudukon sija on mahdollinen kuin kisaan lähdetään osaan ottajien koostakin riippuen, mutta toisaalta välillä tietyt kuljettajat eivät teoriasta huolimatta koskaan tule viettäneeksi järkevästi puhuttuna joillakin tietyillä sijoilla sarjassa hetkeäkään.

Kun eihän yllättävän monikaan voi viettää varsinkaan häntäpään talleista ja heidän kuljettajistaan juuri lainkaan kärjessä tai toisin päin kärkipään kuljettajat sitten aivan äärimmäisen huonosti takajoukoissa ajaen.

Kun vauhtitaso nousevana tai laskevana vastaavasti aina vaikuttavat kisakulun ja myöhemmän kausikohtalon etenemiseen omalla painollaan.

 

[CCMK]

Tänä vuonna kun asioita mietti niin erikoista oli ajatella myös Suomen Kimi Räikköstä.

Räikköstä ei ehkä äkkiseltään haluaisi välttämättä uudemman polven ihmiset verrata John 'Belfastin Tiikeri' Watsoniin.

Kun eihän se Watson mestaruutta voittanut ja kaikkea muuta siihen päälle ja näin varmaan sanottaisiin!

Halutaanpa tai ei niin Kimillä ja Johnilla oli kuitenkin ainakin yksi yhteinen piirre:

Molemmat nimittäin kykenivät ja varsinkin Watson kykeni uskomattomiinkin ohitusnäytöksiin ja voittamaan kisojakin huomattavan kaukaisista lähtöruuduista niistä puhuen.

Tässä esimerkkejä 'Belfastin Tiikeristä' tällä kertaa enempää melkein sen enempää puhumatta kun vertailu ehkä käy vähän kuin huvittuneesti puhuen henkiseen 'oppipoika' Kimiin siinä mitä ohituksissa tulee:

Melbourne 2003: Ruudusta 15 Räikkönen päätti kisan sieltä lähteneenä ennen pitkää kolmostilaan palkinnoille.

Magny-Cours 2005: Ruudusta 13 Räikkönen päätti kisan sieltä lähteneenä ennen pitkää kakkostilaan palkinnoille.

Silverstone 2005: Ruudusta 12 Räikkönen päätti kisan sieltä lähteneenä ennen pitkää kakkostilaan palkinnoille.

Suzuka 2005: Ruudusta 17 Räikkönen päätti kisan sieltä lähteneenä ennen pitkää voittoon.

Sakhir 2006: Ruudusta 22 Räikkönen päätti kisan sieltä lähteneenä ennen pitkää kolmostilaan palkinnoille ja tämä nousukisa varauksella saattoi olla mielestäni jossain määrin jopa Suzukan 2005 vastaavaa kisanousua jopa hienompi suoritus vaikka kisa ei voittoon päättynytkään. Ja mikäli edes ajatuksena olisi niin silloin oltaisiin oltu ihan yhtä kovassa vedossa kuin mitä 'Belfastin Tiikeri' eli John Watson pystyi parhaimmillaan urallaan järjestämään.

Sakhir 2012: Ruudusta 11 Räikkönen päätti kisan sieltä lähteneenä ennen pitkää kakkostilaan palkinnoille.

Singapore 2013: Ruudusta 13 Räikkönen päätti kisan sieltä lähteneenä ennen pitkää kolmostilaan palkinnoille.

7 hienon luokan takariviajoa kohti siis Kimi sai lopulta vähän vaisusti ja jopa harmittavasti vain yhden voiton kun parhaimmillaan voittoja olisi voinut tulla useampiakin. Ja Suzukan 2005 ohella Kimi tosiaan ainakin Sakhirin 2006 olisi sinänsä ansainnut valloittaa kun nuo loput tuntuivat muutenkin aina tavallaan auton nopeuden valossa jopa perin odotetulta.

Ikävä kyllä toisinaan Kimi kyllä myös väistämättä hyötyi erinäisten muiden kuskien virheistäkin välillä paljon Kimiä parempana muuten periaatteessa vauhtitasoltaan kulloisissakin kuvatuissa kilpailuissa.

Lisäksi murhetta aiheuttaa sekin, että mikäli vain noita tiettyjä voittoja olisi ollut vähänkin enemmän niin niiden merkitys esimerkiksi vuosien 2003 ja 2005 MM-kilvan kamppailuissa olisi saattanut varmistaa Kimille ehkä jopa maailmanmestaruuden vähän paremmalla kilpailutuloksella tai sitten ei.

Mielestäni noissa ohituskisoissa oli välillä ilman muuta toki murheelliset lähtökohdat kun niissä oli niin Kimin omia ajovirheitä, puutteita kaluston suhteen aika-ajoissa tai vain vähän sellaista Ruotsin Stefan Johanssonin huipputallin aikojen kaltaista kyvyttömyyttä vain saada irti kaikkea juuri silloin aika-ajoin keskittyäkseen sitten parempaan sunnuntaikilpailuun, lähtöruuturangaistuksia, pieleen menneitä nopean kierroksen ajoituksia, lähettämistä typerään ruuhkaan lähes kolariuhkaan asti, yllättäen tullutta vesisadetta aiheuttaen sitten ulosajoja tai vaaratilanteita ja viimeisenä myös teknisiäkin vikoja.

Mielenkiintoista on, että ehtisikö tässä joskus verrata vähän laajemmin Kimin tai Kimin uran aikaisten tärkeimpien vastustajien erinäisiä vauhtitasoja tai kisasuoritteita vaikka en yleensä harrasta nk. Liian Tuoreen aikakauden F1-vertailua.

Sitä kun näkee jo tällä palstalla nuorempien lajiseuraajien toimesta riittämiinkin.

Kuten myös juttua muutenkin Kimistä ja Fernandosta samaan tapaan kuin mitä tätä aiemmin Mikasta ja Michaelista.

Ja eihän vain näissä 2000-luvun tai 1990-luvun lopunkaan F1-kisoissa nähnyt vain niin paljon sellaista vertailukykyistä verrattavaa verrattuna vanhempaan 1990-lukuun, 1980-lukuun tai vaikka 1970-lukuun mitä F1:ssä nähtiin parhaimmillaan todella hurjasti!

 

[CCMK]

Tänä vuonna kun mietti Max Verstappenia ja hänen mahtiaan F1:ssä niin nuoreksi kaveriksi niin hänelläkin oli tietenkin paljon aiemmin puhuttua monipuolisuutta voittojen suhteen periaatteessa eri ruuduista kisoihin lähtiessä.

Toisaalta Verstappenilla oli suorastaan yllättävän, jopa uskomattoman pieni ellei peräti ajokykyihin ja välillä uskomattomankin ylipursuavaan hehkutukseen nähden (Voi jumalauta niitä Hollannin lehtien paskajuttuja sitten senkin edestä...) surkea määrä sellaisia todellisia 10:n parhaan ruudun takaa suoritettuja todellisia takaa-ajovoittoja tai edes sitten hikisesti palkinnoille lähinnä tuurilla sellaisille päästynä.

Tämä siis kun olisi riittävän huono lähtöruutu siis tälle isännälle johonkin tiettyyn kilpailuun.

Niitä on siis lajin nuorekkaalle ennätysmiehelle vain 5 kappaletta ollut koko uralle kun muut on yllättävänkin turvallisesti suoritettu aika lailla kärjestä maaliin ajaen tai vain enintään vähän taaempaa, mutta silti kuitenkin läheltä kärkeä ajaneena.

Ei ihan sentään Sebastian Vettelin nk. Tyhjän Radan Prinssi-tyyliä, mutta ei ole ollut välillä kaukana siitäkään.

Vain viidesti siis ja se on todella pieni määrä.

Varsinkin ennen tämän kauden alkua oli eikä niitä kovin paljon ole tullut lisääkään jos juuri lainkaan.

Tosin ihan hetkeen Max ei ole voittanut kisoissa muutenkaan.

Tosin kun noita ihan ongelmallisimpia asioita miettii niin mitenkään erityisen surkeaa tai nk. Kilpailutaktisen Tuurivoiton tasoa hipovaa tai hyvin lähellä ollut sellainen suhteellinen ajo taisi olla Shanghaissa 2017 ja joissakin Austinin kisoissa näinä vuosina on myös ollut vähän sellaista menoa silloin tällöin.

Muissa kisoissa on sitten ollut hyötymistä joko muiden kuskien lähtöruuturangaistuksista, kolareista tai teknisistä vioista tai vaurioista voidakseen sitten itse nk. Tuurihaukkana loistaa parrasvaloissa kisan jälkeen.

Ei ehkä ihan niin suurena nk. Tuurihaukkana sentään toisin kuin mitä appiukko Nelson 'Piruetti' Piquet, mutta välillä on kyllä vähän saman suunnan kuski tämäkin kaveri ajoittain pentumaisesti nykyäänkin käyttäytyvänä tapauksena.

 

[CCMK]

Tänä vuonna kun mietti myös John 'Belfastin Tiikeri' Watsonin ajo-otteita ja itsekin olen niitä kehunut paljon niin niistä voisi tarinoida kauankin.

Ohitusnäytökset olivat hienoja elleivät yksiä hienoimpia mitä itse olen lajissa nähnyt ja ihan samaa tasoa Keke Rosbergin vastaavien kanssa.

Lyhyemmin todettakoon muun muassa tällaisia nousuja tällä kertaa tunnetummilta ajoilta vaikka kuten sanoin niin niitä riittäisi lievästi sanottuna äärimmäisenkin lukuisia määriä kerrottavaksi asti:

- Rio de Janeirossa 1982 ruudusta 12 noustiin kakkostilalle asti, mutta tässä tietysti huomiona auttoi väistämättä osin tai jollakin tapaa niin Nelson Piquetin kuin Keke Rosbergin hylkääminen nk. Vesitankkikohun vuoksi

- Zolderissa 1982 ruudusta 12 noustiin voittoon asti ja jännitettiin yhdessä Keke Rosbergin ja Niki Laudan kanssa hylkäämistä legendaarisen Zolderin nk. Vaakaskandaalin yhteydessä missä lopulta sitten hylättiin välillä jopa koko palkintokolmikon sijaan farssimaisissa tunnelmissa lopulta onneksi kuitenkin ihan vain yksinään Lauda ja minkä vuoksi sitten vuodeksi 1983 tulikin lopullisesti pysyvän luokan järkevät sähköiset punnitusjärjestelmät lajiin yhtä lopullisen pysyvästi jääden enää ilman turhia muutoksia ja venytyksiä järjestäjiltä puhuen

- Detroitissa 1982 ruudusta 17 noustiin voittoon asti

- Long Beachissa 1983 ruudusta 22 noustiin voittoon asti ja tämä ennätys on voimassa kaukaisista lähtöruuduista puhuen vielä tänä päivänäkin!

- Detroitissa 1983 ruudusta 21 noustiin kolmostilalle asti

- Zandvoortissa 1983 ruudusta 15 noustiin kolmostilalle asti

Tarinaa riittäisi vaikka kuinka, mutta huikea mies Watson totta vieköön oli!

 

[CCMK]

Juuri tuossa vähän ylempänä pari viestiä sitten kun mietin myös, että milloin mitenkin periaatteessa Max Verstappen myös olisi voinut hyötyä ja sinänsä ehkä ajaa jonkun nk. Sankariajon hyvinkin kaukaa voittoon asti niin olisi ollut lähinnä vain Austinissa 2018 mikäli kaikesta huolimatta Suomen Kimi Räikkönen olisi keskeyttänyt tai muilla tavoin menettänyt viime hetkellä mahdollisesti puhuen hänen uransa viimeiseksi sittenkin jääneen F1-voiton.

Senkin tultua tietenkin hyvin, hyvin pitkän odotuksen jälkeen.

Tällöin olisi ollut vahvaa nk. Kilpailutaktisen Tuurivoiton makua Verstappenille.

Toisaalta taas kun kävi kuten kävi niin ainakin saivat molemmat oman hyötynsä asiasta niin Suomeen kuin Hollantiin.

Ja ainakin määrä tai muu sellainen olettamus mielipahassa tai hehkutuksessa väärällä tavalla sai pikemmin ansaitusti mieluummin jäädä sinne Barcelonan 2016 tasolle.

Se oli Verstappenin ensivoitto todellisesti puhuen Verstappenin uran yhtenä harvoista ihan oikeastikin nk. Kilpailutaktisena Tuurivoittona päivänä johon ilman Mercedeksen kuljettajien tunnettua keskinäistä kolarisotkua ei siihen koskaan olisi ollut mahdollisuutta.

Ja kun Kimi ei tuolloin vain niin kovin ikävän ratkaisevasti päässyt ohi Verstappenista ei sitten millään.

Ehkä yksimääräinen kierros vielä lisää tietyissä paikoissa rataa olisi riittänyt tai sitten ei yhtään sen paremmin.

Toisaalta totuuden nimissä ilman Mercedeksen kolarisotkua ei Kimi olisi ollut palkinnoillakaan vaan enintään neljäs kyseisenä päivänä ja voittajanakin hän olisi itsekin ollut vain nk. Kilpailutaktinen Tuurivoittaja.

 

[CCMK]

Aiemmin tänä vuonna kaikesta puhuen Max Verstappen ajoi uransa 200:n F1-kisalähdön ja näinä päivinä kaverilla on ollut 27 vuotta ikää.

Aiemmin tietysti oli vielä 26-vuotias, mutta 27 vuotta täyttävänä henkilönä myös hetken aikaa vielä sellainen nk. Formula Verstappen-sarjan vetohahmo.

Vertailuksi Ayrton Senna vasta tuli lajiin 24-vuotiaana Rio de Janeiron kisaan 1984 ja hän ellen nyt ihan väärin muista niin oli täyttänyt juurikin 24 vuotta tuon koko Rio de Janeiron kisaviikonlopun keskiviikkona juuri kun lopeteltiin tai oltiin töin tuskin päiviä aiemmin lopetettu lopullisesti vuoden 1984 F1-kauden talvitestit kaikkiaankin ennen kauden avausviikonloppua Riossa ja sen aloittamista kunnollisena osana MM-kalenteria.

 

[CCMK]

Aiemmin tänä vuonna on muistettu tai muisteltu vielä elossa olevia F1:n maailmanmestareita.

Osa heistä alkaa olla jo hyvinkin vanhoja pidetyistä lajin merkkihenkilöistä puhuen.

Tässä heidän nimiään pienenä listana ja siitä, että minkä ikäisiä he ovat tai täyttävät tänä vuonna.

Jackie Stewart: Vuoden alussa oli 84 vuotta ja on täyttänyt 85 vuotta. Viimeisenä elossa olevana 1960-luvun maailmanmestarina. Stewartilla ja Jean Alesilla kun tähän aiheeseen kerrontalisäyksenä on muuten sama syntymäpäivä joten Sir Jackie näinä päivinä on siis 85-vuotias ja Alesi sitten jo nuorekkuudesta huolimatta ulkonäössä tavallaan niin silti kuitenkin on 60-vuotias.

Mario Andretti: Vuoden alussa oli 83 vuotta vanha ja on täyttänyt 84 vuotta.

Alan Jones: Vuoden alussa oli 77 vuotta vanha ja täyttää ennen pitkää 2.11 tänä vuonna 78 vuotta.

Emerson Emmo Fittipaldi: Vuoden alussa oli 77 vuotta vanha ja täyttää ennen pitkää 12.12 78 vuotta.

Keke Rosberg: Vuoden alussa oli 75 vuotta vanha ja täyttää Suomen Itsenäisyyspäivänä 76 vuotta.

Jody Scheckter: Vuoden alussa oli 73 vuotta vanha ja on täyttänyt 74 vuotta. Velimies Ian Scheckter isoveljenä Jodylle on jo täyttänyt 77 vuotta.

Nelson Piquet: Vuoden alussa oli 71 vuotta vanha ja on täyttänyt 72 vuotta.

Nigel Mansell myöskin on jo näin listan ulkopuolisena sen aina välillä tuon syntymävuoden kanssa mietittäessä hieman niin useimmiten puhuttuna ja mietittynä täyttänyt 71 vuotta tänä vuonna jo aiemmin.

Kun aina välillä on merkitty vähän erehdyttävästi Piquetin kanssa samalle vuodelle ja muutamaan erittäin harvaan lähteeseen jopa vuoden nuoremmaksi kuin on ja silloinkin hän olisi silti jo 70-vuotias tänä vuonna mikäli noin olisi miten tietenkään ei ole.

Ikää on kertynyt maailmanmestareille. Ei voi kiistää.

 

[CCMK]

Aiemmin tänä vuonna on muisteltu tai miksi ei vaikka nykyäänkin eri tunnettujen kuskien ikämietteitä siinä, että miltä oikein tilanne näyttäisi.

Nyt muun muassa Suomen Mika Häkkinen on 56-vuotias.

Ja pitää muuten nykyään vähän samantyylisiä silmälaseja kuin mitä muuten Matti Kyllönen piti aikanaan varsin usein silmiensä edessä.

Ja kun vielä ottaa Mikankin ikääntymisen kasvojen suhteen ja osin vähän puhetavan huomioon niin joskus ohimenevästi on jopa alkanut huvittuneesti kuulostaa, että onko meillä Matti Matin paikalla?

No ehkä ei selostamossa ja on Mikalla toki aina menettelevästi hyvää sanottavaa.

Ennen pitkää mikäli vain elää ja kun tiettyjen ikäluokkien mestarit ovat poissa myös murheellisesti ehkä Kekenkin huomioiden niin nähtäväksi jää, että millaiset on tunnelmat kun Häkkinen olisi vaikka sen 80 vuotta vanha mies yhtenä vanhimmista lajiedustajista?

Ja vähän vanhempana unohtamatta JJ Lehtoa ja Mika Saloa kuvioista.

Ajatella, että siinä vaiheessa on Kovalaisen Heikkikin 66-vuotias, Rosbergin Nico 63-vuotias ja Bottaksen Valtterikin 59-vuotias.

Voi jumalaare kun Kekekin vielä siinä vaiheessa olisi 100 vuotta täyttänyt!

 

[CCMK]

Toisinaan F1:ssä toiset kuljettajat ikäluokassaan saavuttavat niin kovin myöhään menestystä toisiin nähden.

Samoin myös vaikka olisi ikäeroa melko vähänkin.

Emerson 'Emmo' Fittipaldi ja Suomen Keke Rosberg olivat muun muassa tällaisia verrokkeja.

Emmolla ja Kekellä on vain kaksi vuotta ikäeroa, mutta Emmon ensimmäiseen maailmanmestaruuteen oli Keken kanssa eroa 10 vuotta ja jälkimmäisenkin suhteen 8 vuotta.

Tosin ensin mainittuna mestaruusvuonna Kekellä vieläkin oli mietteitä elämässä koko todella täysipäiväiseksi kilpa-autoilijaksi ryhtymisen kanssa ja jälkeen mainittuna mestaruusvuotena Keke olikin jo kilpa-ajaja täysipäiväisenä, mutta moneen ylempään kilpaluokkaan F1:stä nyt puhumattakaan ei isommin vielä ollut asiaa.

Tai mene ja tiedä tietysti johonkin yksittäiseen Ruotsin Anderstorpin kisaan ihan F1-puolellekin Skandinaavisen Kiintiöpaikan Säännön turvin miten vaikka Leo Leksa Kinnunen ruudukkoon pääsi niin olisi Kekekin päässyt, mutta se olisi saattanut olla virheliike aika lailla ihanneiästä huolimatta silloiselle nuorelle miehelle!

Pääosin koko kilpa-ajajan uran täysipäiväisen lopettamisen välillä Emmolla ja Kekellä sitten olikin ihan oikeasti vain vuosi väliä eli Kekellä se päättyi vuonna 1995 ja Emmolla vuonna 1996 kaikkien näiden kolarivammatutkimusten ja yleisterveydellisten suositusten jälkeen.

Mene ja tiedä, että olisiko Rosberg lopettanut silloin vuodeksi 1995 ihan koko kilpa-ajamista täysipäiväisenä ilman omaa DTM-tallin asianhoitoa, ilman manageroitaviaan F1:ssä tai muussa kilpa-autoilussa ja tietysti ilman poikansa Nicon ajoja jo silloin mikroautojen puolella?

Ei ehkä, mutta ei sitä liian monta vuotta tietenkään jäljellä enää ollut periaatetasolla.

Ja olihan Keke jo kerran lopettanut koko täysipäiväisen kilpa-ajajan uran F1-uran päätyttyä kun välivuosisuunnitelmat muuttuivatkin F1-kisakommentointien lisäksi managerihommiksi ja sitten toisaalta taas kyettiin esittelemään paketti minkä vuoksi enää palata täysimääräiseen kilpa-autoiluun muutoin kuin enää silloisista huhuista huolimatta niin F1-puolelle liike-elämän puolelle ja vaikuttajaksi jäämisen sijaan vielä perin nuorekkaana tuota alaa vasten katsoen.

 

[CCMK]

Edellisen viestin tapaan noita tiettyjä lähes saman iän omaavia mestareita miettien Nelson Piquet ja Nigel Mansell menestyivät myös kovin, kovin eri tahdissa.

Piquetin ensimmäisestä mestaruudesta puhuen Mansellin mestaruuteen oli 11 vuotta, toisen välillä 9 vuotta ja viimeisenkin välillä vielä viisi vuotta.

Viimeisimmän Piquetin mestaruuden suhteen sen monien mielestä olisi pitänyt enemmän tai vähemmän vain näyttöjen perusteella niin kerta kaikkiaan kuulua Mansellille kun kyse oli vuodesta 1987.

 

[CCMK]

Odottamisen ikäluokkasuhde F1:ssä on edellisen ja sitä edellisen viestin sanoman tapaan joskus vaikea sisäistää.

Emerson Fittipaldi muun muassa sensaationa ajalleen voitti F1-kisan jo uransa neljänteen F1-kisaan mennessä siinä missä Keke Rosberg joutui odottamaan uransa ensivoittoaan niin kovin, kovin kauan ja aina oikeastaan vasta huippukaluston myötä maailmanmestaruusvuoteensa saakka ja jopa silloinkin oli useampi vähän turhan lähellä ollut tappio välillä alle sanomalehden mittaisella välillä sitten muuhun voittajaan verraten!

Fittipaldin Emmo tosiaan oli F1:n nuorin maailmanmestari sen 22-23 vuotta uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeen siinä missä Rosbergin Keke joutui ikävä kyllä kuulumaan vähän veteraanikuskien joukkoon ja odottavien puolelle.

Jo valmiiksi verraten vanhana ennen kuin hänestä sitten viimein tuli maailmanmestari kuin tuli.

Keke tosiaan joutui tosiaan odottamaan yhtenä suhteesta pisimpään myös koko uransa parasta täyttymystä kun Emmolla ei tainnut olla niin pitkä matka sinänsä kilpa-ajouran alusta mestaruuteen kun taas Kekellä oli 18 pitkää vuotta takana uransa ensikisoista ennen sitten maailmanmestaruushetkeä.

Tuota taustaa vasten jo kuin Keke tuli lajiin niin vähän kuin Damon Hillillä niin hänen ehkä pahin ongelma ja jopa uhka hänen koko F1-uralle oli epämiellyttävänä alkuun juurikin hänen ikänsä.

Ja mikäli juuri ja juuri vielä Keke selvisi ilman ongelmia ikänsä suhteen niin Hillin suhteen siitä tuli välillä aivan käsittämätön ja lähes ylitsepääsemätön arvosteluongelma mediassa silloin.

Ikävä kyllä kun lajin luonne oli mediavalokeilan liiallisen suhteettomuuden silmissä muuttunut hieman turhan paljon vuodesta 1978 vuoteen 1992 mennessä.

Kun muita suhteellisia ikäluokkamestareita kuin Mansellin ja Nelson Piquetin tilannetta mietti niin oli vanhempina päivinä ehkä Mario Andretti ja Jackie Stewart.

Heillä oli vain 8,5 kuukautta sellaisenaan ikäeroa tarkalleen vaikka vuoden välein eri vuoden puolella he ovatkin syntyneitä niin Stewart voitti maailmanmestaruuden vuonna 1969 ensimmäisen kerran ja Andretti voitti maailmanmestaruuden sitten vuonna 1978.

9 vuoden välillä.

Mansell vieläkin on lajin kolmanneksi vanhin tavallaan suhteellisesti koskaan maailmanmestariksi tullut kuljettaja ja vanhin nk. Nykypäiväisen Formulan maailmanmestareista!

Vain Giuseppe Nino Farina ja Maestro itse eli Juan Manuel Fangio ovat Mansellia vanhempia nimiä maailmanmestareina.

Mansellin jälkeen on totta ollut myös se, että hänen mestaruutensa jälkeen lähes jokainen muu ja tietyllä tavalla oikeastaan kaikki maailmanmestarit ovat tuntuvasti häntä itseään nuorempia sellaisia.

Vain kerran voittaneina tai moninkertaisina.

Ainoa ja lähin maailmanmestari haastamaan tuota asemaa on Alain Prost, mutta Prostkin on sen pari-kolme vuotta nuorempi kuin Mansell tai vaikka Piquet.

 

[CCMK]

Ayrton Sennalla ja Damon Hillillä oli monin tavoin omalla tavalla hienot, mutta myös jännitteiset välit urillaan ja ihmisinä elämässään.

Yksi ongelma tietysti oli se, että molemmat ei oikein yksinkertaisesti juuri ehtineet äärimmäisen paljon tutustua toisiinsa tallikavereina ennen kuin pahin eli Sennan menehtyminen Imolassa 1994 kävi toteen.

Toki tietysti joskus jännitteitä olivat tuoneet monet Sennan huolet tai huonompina päivinä ajattelemattomat lausunnot joko Damonista itsessään tai sitten etenkin närkästyttävästi isä-Grahamista mitä Damonin suhteen tuli puheeksi.

Kun kyse tietysti oli siitä, että Maestro Juan Manuel Fangiota huomioimatta Senna ennen pitkää tai läpi uransa löysi kaikista muista F1:n siihen asti olleista maailmanmestareista aina jotain kielteistä sanottavaa tai hän oli joutunut heidän kanssaan urillaan milloin mihinkin kohuun ja ongelmaan!

Sennan suhteen tietysti kun oli Graham Hillin kritiikkiä niin se tuli samaan aikaan olleesta mielipidekyselystä koskien hieman eri kääntein Jim Clarkia.

Ja kun samoissa tai läheisissä yhteyksissä sivuttiin muita hyvin, hyvin harvoja lajin muita näyttäviä nimiä mestareina olemattakin missä yhteydessä myös Gilles Villeneuve nousi esille ja hänestäkin Sennalla oli mielipide.

Vaikka lajikäytännöt ja se miten Senna ajoi olisi varmaankin silloin ollut Gillesin jäädessä eloon lähinnä juurikin myöhemmän uran ajoasenteiltaan ja käytökseltään kai vain nk. Uusi Pironi ja Pironi valitettavasti Gillesin uran lopulla oli päävihollinen numero yksi.

Eli kyllä olisi varmasti sinkoilua riittänyt kilpa-ajoasenteen välillä elämässä.

Ainakin mikäli kaikki olisi toteutuneesti mennyt ja Gillesin eläessä.

Kun näin oli niin Ayrtonilla ja Damonilla oli yhteistä muun muassa samanikäisyys käytännössä.

Töin tuskin kuukausia oli näillä herroilla ikäeroa kun molemmat syntyivät samana vuotena, mutta Sennan ensimmäisen maailmanmestaruuden ja Damonin ainoan välillä oli 8 vuotta eroa. Toisenkin mestaruuden suhteen 6 vuotta ja viimeisen kolmannenkin suhteen 5 vuotta eroa.

 

[CCMK]

Myös edellisten viestien tapaan Lewis Hamiltonin ja Nico Rosbergin kohtalot samanikäisinä kietoutuvat monesti toisiinsa.

Ainakin lähes samanikäisinä kun molemmat syntyivät samana vuonna ja ikäeroa sellaisenaan ei ole kovin paljon eli puoli vuotta toisiinsa nähden.

Mestaruuksilla Hamiltonin ensimmäisen suhteen ja Rosbergin ainoan suhteen oli 8 vuotta väliä.

Lisäksi myös tapa, että milloin ja miten mestaruudet tuli kun Lewisille se tuli jo uran toisella kaudella ja Nicolle vasta uran viimeisellä kaudella niin kalkkiviivoilla kuin vain pystyi tulemaan noin vähän päälle 20 vuoden kaikkiaan kestäneen kilpa-ajajan uran jälkeen sellaisenaan tavallaan.

Ja olihan tietyin ehdoin Nico niin omanlaisena kaveri lapsena, että välillä hänestä vakavasti arveltiin tulevan kerta kaikkiaan lähes jotain aivan muuta elämässä kuin kilpa-ajaja!

Ainakaan niin kuin täysammattilaisena arvellen.

Enemmän tuntui välillä, että kohtalo Nicolla muistutti tai olisi voinut kerran muistuttaa hieman toisin päin mennen kuin miten Hugo Häkkisellä tilanne on nykyään!

 

[CCMK]

Vuosina 1995-1996 etenkin talvikaudella tuntui Benettonilla ja Ferrarilla olleen muuttoliikettä kuljettaja- tai henkilöstöpuolella enemmän kuin miten vaikka koskaan McLarenilta Williamsille tai toisin päin oli ollut siinä vaiheessa koskaan koko näiden tallien alusta puhuen F1:ssä siihen asti!

Näkemys saattoi ehkä olla osin huumorillista, mutta totista totta se oli juurikin Benettonin ja Ferrarin kesken muuttaen Benettonin sittemmin taantuvaksi keskikastin talliksi toki ajoittaisilla vielä huipputallin aikaan kuuluvin väläytyksin ja muuttaen Ferrarin jälleen hyvin pitkästä aikaa yllättävän säännöllisesti kisoja voittaneeksi tahoksi.

Tosin taustatyötä oli tehty valtavia määriä ja La Famiglialla oli ollut ennen tuota tilanteita melkoisia 'puhdistuksia' ja myös melkoisia johtajuudesta tulleita sotia.

Ei vain olisi ollut välttämättä se kaikki todellakaan mahdollista Claudio 'Lohikäärme' Lombardin eli Jean Todtin kieltämättä 'lievästi' tulisieluisen edeltäjän aikana ei sitten millään!

Vaikka toisaalta jos se ihme olisi tapahtunut niin ehkä siinä tapauksessa 'Lohikäärmeen' raivokohtaukset tulta ja tappuraa syösten olisivat pysyneet vähempinä ja ainakin olisi osannut sinällään olla ihmisiksi ihan kuten oli vielä osannut olla ihmisiksi silloin vuosina 1989-1991 aikana ennen suurempaa johtajuutta.