Eli haluaisit YLEN:n räätälöintiä omien henkilökohtaisten tarpeidesi ja mieltymystesi mukaiseksi?
Valtaosalle suomalaisista kansallinen identiteetti lienee edelleen itseisarvo, joten kovin suosittu kantasi tuskin on.
Tietenkin kannatan omasta mielestäni laadukkaan ohjelmiston tuottamista, enkä voi arvioida ohjelmien laatua muiden kuin omien arvojeni perusteella. Mutta kuten mainitsin, näen ratkaisuna Ylen toiminnan supistamisen kevyemmälle tasolle, jotta en rasita muita veronmaksajia kohtuuttomasti ohjelmatoiveillani.
Sen sijaan en tosiaan kannata sitä, että Yle verovaroin haluaa voimistaa tiettyä kansallista, kultturillista tai muuta identiteettiä, jonka jokin komitea on päättänyt moraalisesti tavoiteltavaksi ilman uskottavia perusteita. Tämä pätee myös kohderyhmien valintaan ja mm. sen määrittämiseen, mikä on toivottavaa taidetta ja sivistystä.
Suosituksi en ole mitään väittänytkään mutta en pidä totuutta suosiokilpailuna, joten suosiolla tai sen puutteella ei ole argumentin kannalta merkitystä.
En tiedä ymmärrätkö tahallasi väärin. Tarkoitin kaikkien vähemmistöjen palvelemisen mahdottomuudella sitä, ettei jotain yhden henkilön kokoista bhutanilaisvähemmistöä voi YLE:n toiminnassa huomioida, jos siitä edes ollaan tietoisia. Se, että sitä pitäisi palvella yhtä paljon kuin vaikkapa 700 000 kuulovammaista taas on järjetön vaatimus.
Aiemmin korostit sitä, että Ylen tarkoituksena on kaikkien vähemmistöjen palveleminen. Mutta koska tämä on mahdotonta, palaudutaan alkuperäiseen ongelmaan.
Siis esittämäsi ongelma oli, että kaupallinen televisio palvelee vain useimpia kohderyhmiä. Mutta nythän on päädytty siihen, että näin tekee myös Yle, kohderyhmät vain ovat erilaisia. Jos riittää palvella 100 000:n henkilön ihmisryhmää mutta jättää 10 000:n henkilön kohderyhmän palvelematta, kyseessä on samanlainen tilanne kuin 100 000:n henkilön jättäminen palvelematta, kunhan 1 000 000:n henkilön ryhmää palvellaan. Vain skaala on erilainen.
Näin ollen joudutaan valikoimaan kohderyhmiä, mikä tehdään Ylen päättämin subjektiivisin perustein. Se, ovatko valinnat moraalisesti parempia kuin yksityisten kanavien tekemät, riippuu subjektiivisista arvovalinnoista.
Jos rahan haluaa nähdä neutraalina, niin ehkä sitten. Mutta ehdottomasti syrjivämpi se on lähtökohtaisesti, koska tuottamattomia palveluja ei tuoteta.
Tekeekö tuottamattomuus tuotannosta moraalisesti arvokkaampaa? Jos tehtäisiin huonolaatuinen tuottamaton ohjelma ja kustannettaisiin se verovaroin, olisiko se moraalisesti arvokkaampi kuin laadukas ja tuottava ohjelma?
Täytyy muistaa, että ohjelmavalinnat syrjivät niitä, joiden haluamia ohjelmia ei kyseisillä paikoilla näytetä. Ja jos tämä tuotanto kustannetaan verovaroin, syrjitään niitä, jotka eivät halua ohjelmaa mutta joutuvat maksamaan siitä joka tapauksessa. Ei voi siis yksiselitteisesti sanoa, että julkiset tuottamattomat TV-palvelut ovat aina oikeudenmukaisempia.
Tämähän on kaiken kaikkiaan melko tyypillinen julkinen vs. yksityinen -kysymys. En juuri luota kansanedustajien ja heidän alaistensa virkamiehien eettiseen päätöksentekokykyyn ja oikeaan verorahojen käyttöön.
