Työnhakua viimeisellä kellonlyömällä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Troy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Olinpas taas haastattelussa. Saapi nähdä tuleeko meikäläisestä telemarkkinoija.

Tsemppiä! Tuo on kyllä varmaan semmonen duuni, joka vaatii jo jonkunlaista luonnetta ja ennenkaikkea hemmetinmoista kärsivällisyyttä sekä pitkäjännitteisyyttä :dunno:
 
Tsemppiä! Tuo on kyllä varmaan semmonen duuni, joka vaatii jo jonkunlaista luonnetta ja ennenkaikkea hemmetinmoista kärsivällisyyttä sekä pitkäjännitteisyyttä :dunno:

Sama Googletranslaattorin läpi suomeksi muunnettuna:
Tossa duunissa sua vedätetään lähes varmasti 100-0 työnantajan toimesta, asiakasehdokkaat joiden kotirauhaa poikkeuksetta häiritset ovat 99,9 prosenttisesti vittuuntuneita sun juttuihis ja minimipalkan irvikuva tulee joskus jos on ylipäätään tullakseen. Kuka tahansa tekis mielummin ihan mitä tahansa muuta. Mieti nyt helvetti pari kertaa vielä kunnolla!

Onnea!!!
Hieno uramahdollisuus sulla kyllä tuossa nyt vallan!
 
Viimeksi muokattu:
Tuo puhelin markkinointijuttu on tullut viimeaikoina ajankohtaiseksi, kun pariin otteeseen, viimeksi juuri äsken, on lähestytty puhelimitse joidenkin keräysten tiimoilta ja tivattu, että minkälaisen summan haluaisin lahjoittaa. Hieman koen ärsyttävänä tuon, että lauantaina soitellaan tuollaisella asialla ja heti vieläpä pitäisi muka päättää, että haluanko antaa 40, 50 vai 60 euroa... Pienen jankkauksen jälkeen meni perille, että voin ottaa asiasta tarkemmin selvää itse mikäli koen lahjoittamisen tarpeelliseksi.

Tulee vaan mieleen, että esim. jollekin vanhemmalle ihmiselle saattaa olla vaikea paikka kieltäytyä tuollaisesta aika päälle käyvästä "markkinoinnista". Pidän hiukan arveluttavana tuon tyylistä lahjoitusten keräystä.

Vähän aikaa sitten uusin puhelinmarkkinointikiellon, joten jospa nuo häiriköinnit taas hetkeksi aikaa vähenisivät
 
Viimeksi muokattu:
Opiskeluaikoina olin jonkun kuukauden töissä eräässä gallupointi yrityksessä. Puhelimitse tehtiin monenlaisia markkinointitutkimuksia. Siinä ei siis myyty mitään, mutta silti koin työn kiusalliseksi, koska monet ihmiset olivat sangen ärtyneitä kun heille soiteltiin. En pystynyt sitä tekemään tuon pitempään kun alkoi jo stressi vaivaamaan ja oli pakko lopettaa.

Siitä syystä kun ei ollut oikeaa luonnetta hommaan. Tuolla kokemuksella lasken kaikenlaisen soitteluduunin sangen vaativaksi ja epäkiitolliseksi hommaksi. Kyllä silläkin voita leivän päälle saa, mutta asenteen sekä itsevarmuuden pitää olla ehdottoman kohdallaan. Muuten sitä ei jaksa.
 
Viimeksi muokattu:
Minua ihmetyttää, että jos joku meistä saa työpaikan, niin pitää etsiä puhelinmyyjistä hirveästi negatiivistä asiaa. Se on kyllä totta, mutta kai jokaisen pitäisi löytää edes leipätyötä. Teki sitten mitä tahansa paskamaista työtä. Esimerkiksi siivoojan työ ei ole arvostetuinta, asenne sen sijaan on arvostettua, jos näkee työnsä tuottavan muille iloa ja että paikat ovat aina siisteinä eikä pidä työtään sellaisena rutiinina.

Minullakin on ollut paskamaisia töitä, mutta olen aina tehnyt tunnollisesti. Metallialan yrityksessä kun suljettiin vieressä oleva asunto- ja ruokailukiinteistö, missä me oltiin aina ruokatauolla syömässä. Niin puoli vuotta olin ollut syömättä ja tehnyt ylitöitä, olin valittanut 20 minuutin ruokatauon vähyydestä ja nälästä jo ennen sulkemispäätöstä. Silti tein työni tunnollisesti, koska lopputyöt laivoissa tai muissa firmoissa, missä on tekemiäni putkia, voivat helpommin tehdä valmiiksi.

Minä ottaisin ilomielin vaikka paskakaivon imuroijan työn, sillä siinä suurin osa päivästä ottaisin vaan lonkkaa ja odotan kaivon tyhjentymistä. Samalla ihmisille tulee hyvä mieli, että paskakaivo on tyhjä eikä leviä nurmikkoon ja hajuaisti säilyy vahingoitta. Työtä se vaan on.
 
Mä oon tehnyt sekä puhelinmyyjän että siivoojan hommia ja molemmat oli ihan jees. Mutta postinkantaminen on kakoista kakointa hommaa ever. Ensimmäinen ajatus opiskelun päätyttyä olikin "Jes, enää ei tarvii ikinä jakaa postia".

Edit:
Minä ottaisin ilomielin vaikka paskakaivon imuroijan työn, sillä siinä suurin osa päivästä ottaisin vaan lonkkaa ja odotan kaivon tyhjentymistä. Samalla ihmisille tulee hyvä mieli, että paskakaivo on tyhjä eikä leviä nurmikkoon ja hajuaisti säilyy vahingoitta. Työtä se vaan on.

Totakin piti tekemäni taannoin ja siinähän imuroitiin sitten. Mieleen jäi silloisen työkaverin jokapäiväinen ihmettely siitä, kuinka monta kakkakaivoa pitää imuroida, jotta saisi saman verran rahaa kuin Schumacher yhdestä kisasta.
 
Mä oon tehnyt sekä puhelinmyyjän että siivoojan hommia ja molemmat oli ihan jees. Mutta postinkantaminen on kakoista kakointa hommaa ever. Ensimmäinen ajatus opiskelun päätyttyä olikin "Jes, enää ei tarvii ikinä jakaa postia".

Edit:


Totakin piti tekemäni taannoin ja siinähän imuroitiin sitten. Mieleen jäi silloisen työkaverin jokapäiväinen ihmettely siitä, kuinka monta kakkakaivoa pitää imuroida, jotta saisi saman verran rahaa kuin Schumacher yhdestä kisasta.

Postinkantajan hommista en ole kuullut omakohtaista kokemuksia. Voitko kertoa siitä jotain?

Minulla yksi kaveri toi minulle ison kasan jakelulehtiä ja kiroili työnsä paskuudesta niin raskaasti, etten uskaltanut lisätä kaverini raivoa entisestään kysymällä: "Onhan se helpompaa aloittaa ensin ylimmällä kerroksella ja jakaa alaspäin?"
 
Postinkantajan hommista en ole kuullut omakohtaista kokemuksia. Voitko kertoa siitä jotain?

-palkka onneton
-työ raskasta
-keliolosuhteet
-työaika kelvoton
-haukut tulee, jos lehdet myöhästyvät kymmenenkin sekuntia riippumatta siitä onko se oma vika vai ei (yleensä ei, lehdet ovat jo painossa myöhässä ja tämä kertautuu mutta kukas muu äkäisen asiakkaan, joka haluaa aviisinsa lukea aamukahvilla tasan kello kuusi, haukut saa kuin postipoika - yleensä tämä äkkipikainen asiakas toki soittaa myös työnjohtoon ja valittaa miten onnetonta väkeä siellä on töissä ja sitten soittaa työnjohto ja haukkuu postipojan uudestaan)
-jatkuva kiire
-kädet koko ajan painomusteessa
-koirat ja esim. pihojen lankaviritelmät pimeässä arvaamattomia
 
Niin Albert Oil tarkoitti varhaisjakoa. Tuli joskus yläasteen tet-viikolla oltua päiväpostia jakamassa ja lajittelemassa. Siellä oli aika rento työtahti. Kuudelta aamulla tulivat töihin, parin tunnin lajittelu ja jakokierros oli puoleen päivään mennessä tehty, jonka jälkeen kahvittelua vajaa pari tuntia. Tosin en ollut siellä talvikeleillä.

Tuo paskakaivojen imurointi on varmaan suht kevyttä, jos sen auton saa kaivon viereen, mutta teollisuushalleissakin sitä letkua joutuu vetämään helposti toista sataa metriä. Aiemmin niillä näytti olevan kaksi äijää per auto, mutta yhden taistelijan miehityksellä viime aikoina ovat meilläpäin puuhastelleet. Itse vähän vierastan tuollaisia pitkiä letkuja.
 
-palkka onneton
-työ raskasta
-keliolosuhteet
-työaika kelvoton
-haukut tulee, jos lehdet myöhästyvät kymmenenkin sekuntia riippumatta siitä onko se oma vika vai ei (yleensä ei, lehdet ovat jo painossa myöhässä ja tämä kertautuu mutta kukas muu äkäisen asiakkaan, joka haluaa aviisinsa lukea aamukahvilla tasan kello kuusi, haukut saa kuin postipoika - yleensä tämä äkkipikainen asiakas toki soittaa myös työnjohtoon ja valittaa miten onnetonta väkeä siellä on töissä ja sitten soittaa työnjohto ja haukkuu postipojan uudestaan)
-jatkuva kiire
-kädet koko ajan painomusteessa
-koirat ja esim. pihojen lankaviritelmät pimeässä arvaamattomia
Itse diggailin aamujakelun hommista kouluaikoina. Sai samaa palkkaa kuin muut kesätyöläiset normi päivätöinä ja työaika oli max 3h. Olihan se 2:45am heräämisaika tolkuton, mutta siitä kerkesi hyvin kouluunkin töitten jälkeen. Opiskelun ja työt pystyi siis hyvin limittämään, tosin en tiedä kuinka pitkään sitä olisi jaksanut (Tein kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun noita hommia).

Sekin tietysti oli persiistä, että joka päivä oli töitä. Mutta eipä tuo niin haitannut loppujen lopuksi. Olivatten vanhemmat työkaveritkin pääosin tyytyväisiä toimenkuvaansa: päivätyöläisen palkka tekemällä lyhyttä päivää yötyönä.

Viikonloppuisinkin pääsi suoraan baarista töihin.........eiku!
 
Kaveri, joka tuota varhaisjakoa kerrostaloihin teki kertoi, että useamman kerran kaupungin vuokrataloissa oli jonkun asunnon ovi raollaan tai kokonaan auki keskellä yötä ja kämppä pimeänä. Kuulemma hiukan kylmäsi ajatus, että vaaniiko siellä joku avohoitopotilas leipäveitsi kädessä ohikulkijoita.
 
Melindalle:

Ota ensiksi hyvä asenne ja rauhallisesti vaan etenet työssäsi eteenpäin. Jos vaikka tulisi heti negatiivisia palautteita, niin ajattele myös hyviä puolia ja ne hyvät asiat auttavat jaksamisen suhteen. Jos kovasti alkaa stressaamaan, niin ilmoittele tänne foorumille ja täällä me kaverit tsempataan, et siis ole yksin.

Onnea sinulle ja hyvää työntekoa sinulle!:thumbup:
 
Muista myös, että jos tulee positiivista palautetta, niin otat sen vastaan täysin eleettömästi ja ilmeettömästi. Korkeintaan voit lakonisesti todeta palautteen antajalle, että: "Jaa."
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös