Luin tuon jutun. En oikein osta koko kokonaisuutta, mutkia oiotaan liiaksi.
Ukrainan talousongelmat ovat pitkältä ajalta kasautuneita. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen siellä ei ole tapahtunut oikein mitään. Lähtökohtaisesti samasta tilanteesta lähteneet maat; jos Ukrainan BKT per capita on nyt 1, on se Venäjällä 2 ja Virossa 3. Itäisen Ukrainan teollisuus on teknologialtaan vanhanaikaista, saastuttavaa ja loppuunhakattua. Jotenkin sitä markkinaa on Venäjältä vielä löytynyt. Mutta ei kai voida ajatella, että Venäjään nojaamalla voitaisiin loputtomasti suojautua globaalilta taloudelta?
NL:n romahduksen jälkeen Krimistä ja erityisesti Sevastopolin laivastotukikohdasta tuli ongelma. Nyt on päällä kymmeniä vuosia pitkä vuokrasopimus, ja maksuna maakaasua alennettuun hintaan. Krimin etniseen ja hallinnolliseen tilanteeseen ei ole tyytyväinen yksikään osapuoli.
Venäjään suuntautuneet ukrainalaiset kaiketi haluaisivat säilyttää tilanteen. Jotenkin tullaan toimeen, eikä äkillistä katastrofia tule. Mutta, sitten oltaisiin koko ajan Venäjän hyvän (?) tahdon varassa. Ostaisivat kelvotonta tavaraa, kaasua tulisi halvalla ja välillä suoraan rahaa tai lainaa. Oma päätösvalta olisi olematon, oikeasti.
Länsisuuntautuneet ovat halunneet nähdä tilanteen, korjata talouden ja muut ongelmat ja yrittää omaehtoisesti eteenpäin. Toki kipeitä ratkaisuja olisi edessä, mutta jossain vuosikymmenen päässä jo valoakin. Olisivatko ratkaisut liian kipeitä? Turjalainen väitti kirjoituksessaan, että omaisuus valuisi ulkomaisiin käsiin. Miksi siinä välttämättä niin kävisi? Ei kai sopeutusta tarvitsisi laakista tehdä? Teollisuus on mahdollista modernisoida. Maatalous voisi olla vahva ala. Onhan näitä maatalouteen vahvasti nojaavia maita esimerkkeinä, vaikkapa Tanska, Ranska ja Hollanti. Eihän niilläkään kovin kurjasti mene.
Etnisiä erimielisyyksiä ei oikein pysty edes rahalla paikkaamaan.
