Albert Oil
Hippi ja juntti
Albert Oil 7pts
Mosse 2pts
Formulanomi 2 pts
Knoukkari 1pts
Domppari 2pts
burb 2pts
Jjusban 1pts
Mehe 1 pts
AJ 1 pts
Aziz 1pts
Uusien sanontojen tyyssija ja selitykset
- Viestiketjun aloittaja Dominic
- Aloituspäivämäärä
Mosse 2pts
Formulanomi 2 pts
Knoukkari 1pts
Domppari 2pts
burb 2pts
Jjusban 1pts
Mehe 1 pts
AJ 1 pts
Aziz 1pts
Örfil
Guest
Tää on helppo: ei Carlokselle sellaista myönnetty. Eli siis kompa.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Carlos Guantanamo oli hyväsydäminen madridilaismies. Sattuipa kerran niin, että ulkomailla koskaan käymättömän miekkosen oli lähdettävä Suomeen viemään ystävänsä Runarin ja Kyllikin Espanjaan unohtamat kotiavaimet miehelle. Lentolippuihin ei Carloksella ollut varaa, joten eipä sitten muuta kuin Seat Ibizan rattiin vain ja halki Euroopan suunnistamaan.
Carlos ei ollut kovinkaan hyvä autokuski, sillä aiemmin hän oli ajellut ainoastaan Villaviciosa de Odonin ja Camino de Sacedonin välisiä rauhallisia maalaisteitä. Nytpä tulikin miehelle hiki autobahnoilla ja valtateillä körötellessä. Monta kertaa oli läheltä-piti- tilanne enemmän kuin lähellä ja miespolon stressitaso oli aika korkea. Mitä jos hän naarmuttaisi tai peräti romuttaisi vaarivainaansa arvokkaan ajopelin? Se olisi kova kirpaisu.
20 tuntia yhteen pötköön ajeltuaan hän saapui perille ja löi avaimet terassillaan pelastajaansa jo kovin odotelleen R&K:n vastapestyyn kouraan. Aikoipa Carlos siitä sitten samoin tein lähteä ajamaan takaisin kotimaahansa mutta Runar sai houkuteltua miehen jäämään kahvikupposelle. Siinä sufeeta ryysteskellessään tuli Carlos maininneeksi hurjasta matkastaan ja peloistaan liikenteessä. Siellä sai väistellä tosissaan rampeilta tulevia ja rekatkin ajelivat hirmuista vauhtia. Runarin kävi urhoollista ystäväänsä kovin sääli, joten hän päätti auttaa tätä ja samalla tienata hieman ylimääräistä.
- Kuulehan Carlos, sai R&K kakaistua, minulla sattuu olemaan vanhassa vakuutuskortissani hieman kaskoa jäljellä. Voin myydä sen sinulle naurettavan halpaan 1000:uhannen pesetan hintaan.
- Mikäs se sellainen kasko oikein on, Carlos uteliaana ihmetteli.
Runar siitä sitten loihe selittämään, että se kasko on sellainen vakuutus, että sen kanssa voi ajella aivan huolettomasti, sillä mahdollisessa kolaritilanteessa korvaajaksi ja maksumieheksi joutuisi aina vastapuoli. Carloksen silmät kirkastuivat.
- Ainako, ainako vastapuoli maksaa minun autolleni koituvat vahingot?
- Kyllä, sellainen se on se kasko!
Carlos innostui ajatuksesta kovin ja kävi kotoaan Madridista hakemassa kaikki liikenevät säästönsä. No eihän niitä ollut kuin 5 pesetaa mutta ongelma ratkesi, kun Carlos keksi myydä Salamancan puistossa hieman itseään ja omaa kehoaan - möi siis kaikki ylimääräiset ja liikenevät osasensa kuten toisen munuaisen, umpisuolen, pikkuaivot, keuhkon, silmän, jalan ja ohutsuolen tarvitseville. Nyt hänellä oli helposti kasassa R&K:n pyytämät 1000 pesetaa ja kaupat saattoivat syntyä. Tästä konkreettisena todisteena Runar antoi Carlokselle mukaan postikortin, johon oli kirjoittanut sanan 'kasko'. Carlos oli onnellista poikaa ja ylitsepursuavan tyytyväinen. Vaihdettuaan ystävänsä kanssa poskisuudelmat, lähti Carlos huojentuneena ajelemaan takaisin kohti Etelä-Eurooppaa rallatellen zarzuela-klassikkoja.
Eihän Carlos päässyt Norrköpingiinkään saakka, kun voimakas sivutuuli heitti autoa korpisuoralla. Onneton kuski teki liian voimakkaan korjausliikkeen minkä seurauksena Seat lensi tuulen mukana päin tien vieressä jymäkkänä seisovaa tammea ja syttyi tuleen. Koska Carlokselta uupui toinen keuhko, ehti hän hengittää myrkyllistä muovisauhua niin paljon, että hänen toimintakykynsä heikentyi ratkaisevasti. Viimeinen, mitä mies muisti, oli se että hän yritti irrottautua turvavyöstä. Viimeinen, mitä mies ei muistanut oli se että hän työnsi kätensä povitaskuun.
Pelastushenkilökunnan kantaessa Carlosta paareilla hänen kätensä oli ojentautuneena kohti taivasta. Ja kädessä näytti olevan jonkinlainen hiiltynyt pahvinpalanen lujassa puristusotteessa. 'Kasko', siinä luki.
Carlos ei ollut kovinkaan hyvä autokuski, sillä aiemmin hän oli ajellut ainoastaan Villaviciosa de Odonin ja Camino de Sacedonin välisiä rauhallisia maalaisteitä. Nytpä tulikin miehelle hiki autobahnoilla ja valtateillä körötellessä. Monta kertaa oli läheltä-piti- tilanne enemmän kuin lähellä ja miespolon stressitaso oli aika korkea. Mitä jos hän naarmuttaisi tai peräti romuttaisi vaarivainaansa arvokkaan ajopelin? Se olisi kova kirpaisu.
20 tuntia yhteen pötköön ajeltuaan hän saapui perille ja löi avaimet terassillaan pelastajaansa jo kovin odotelleen R&K:n vastapestyyn kouraan. Aikoipa Carlos siitä sitten samoin tein lähteä ajamaan takaisin kotimaahansa mutta Runar sai houkuteltua miehen jäämään kahvikupposelle. Siinä sufeeta ryysteskellessään tuli Carlos maininneeksi hurjasta matkastaan ja peloistaan liikenteessä. Siellä sai väistellä tosissaan rampeilta tulevia ja rekatkin ajelivat hirmuista vauhtia. Runarin kävi urhoollista ystäväänsä kovin sääli, joten hän päätti auttaa tätä ja samalla tienata hieman ylimääräistä.
- Kuulehan Carlos, sai R&K kakaistua, minulla sattuu olemaan vanhassa vakuutuskortissani hieman kaskoa jäljellä. Voin myydä sen sinulle naurettavan halpaan 1000:uhannen pesetan hintaan.
- Mikäs se sellainen kasko oikein on, Carlos uteliaana ihmetteli.
Runar siitä sitten loihe selittämään, että se kasko on sellainen vakuutus, että sen kanssa voi ajella aivan huolettomasti, sillä mahdollisessa kolaritilanteessa korvaajaksi ja maksumieheksi joutuisi aina vastapuoli. Carloksen silmät kirkastuivat.
- Ainako, ainako vastapuoli maksaa minun autolleni koituvat vahingot?
- Kyllä, sellainen se on se kasko!
Carlos innostui ajatuksesta kovin ja kävi kotoaan Madridista hakemassa kaikki liikenevät säästönsä. No eihän niitä ollut kuin 5 pesetaa mutta ongelma ratkesi, kun Carlos keksi myydä Salamancan puistossa hieman itseään ja omaa kehoaan - möi siis kaikki ylimääräiset ja liikenevät osasensa kuten toisen munuaisen, umpisuolen, pikkuaivot, keuhkon, silmän, jalan ja ohutsuolen tarvitseville. Nyt hänellä oli helposti kasassa R&K:n pyytämät 1000 pesetaa ja kaupat saattoivat syntyä. Tästä konkreettisena todisteena Runar antoi Carlokselle mukaan postikortin, johon oli kirjoittanut sanan 'kasko'. Carlos oli onnellista poikaa ja ylitsepursuavan tyytyväinen. Vaihdettuaan ystävänsä kanssa poskisuudelmat, lähti Carlos huojentuneena ajelemaan takaisin kohti Etelä-Eurooppaa rallatellen zarzuela-klassikkoja.
Eihän Carlos päässyt Norrköpingiinkään saakka, kun voimakas sivutuuli heitti autoa korpisuoralla. Onneton kuski teki liian voimakkaan korjausliikkeen minkä seurauksena Seat lensi tuulen mukana päin tien vieressä jymäkkänä seisovaa tammea ja syttyi tuleen. Koska Carlokselta uupui toinen keuhko, ehti hän hengittää myrkyllistä muovisauhua niin paljon, että hänen toimintakykynsä heikentyi ratkaisevasti. Viimeinen, mitä mies muisti, oli se että hän yritti irrottautua turvavyöstä. Viimeinen, mitä mies ei muistanut oli se että hän työnsi kätensä povitaskuun.
Pelastushenkilökunnan kantaessa Carlosta paareilla hänen kätensä oli ojentautuneena kohti taivasta. Ja kädessä näytti olevan jonkinlainen hiiltynyt pahvinpalanen lujassa puristusotteessa. 'Kasko', siinä luki.
Lunssila
Well-known member
- Liittynyt
- 6.6.2008
- Viestit
- 18221
Taasko tähän aikaan näin, mietti Karvonen tuskissaan. Tasan ei käy onnenlahjat, ei käy. 100 metriä on raja sivistyksen kolmannen maailman välissä. Ei ole samoja ongelmia naapuritalon Keinosella, Holopaisella tai Mäkisellä. Siellä ne ovat, perkeleen riukusääret, nauravat naisiinsa ja käsiinsä, kuinka Karvosen ämmän äpärä kärvistelee asunnossaan. Tuskanhiki otsallaan, kierii lattiallaan, mutta helpotusta ei ole. Muutakuin se yksi keino. Mutta siihen ei ole vielä tarvetta. Saatanan Karvonen, mulkku mies kaikkine omituisuuksineen, miettivät naapuuritalon asukkaat. Aivan varmasti, jos joku asia on varma, niin se on tuo.
Ei auta viinan pirukaan tähän, tuumii Karvonen asunnonsa lattialta. Mutta eipä sitä olekaan. Ei auta F1-forumin hassuttelutoikkien lukeminenkaan, ei auta yhtään. Mutta jos runkkaisi? Tuskin sekään, siinä voisi käydä vielä vahinko. Ei tätä helvettiä ihminen kauaa kestä, mutta mitä myöhemmin nyt menen, sitä myöhemmin tarvitsee seuraavan kerran mennä. Näin järkeilee epätoivoinen mies, mies, Karvonen, mies asuntonsa lattialta. Ei auta Herra Jeesus Kristuskaan, toisin kuin siellä rippileirillä. Rippileirillä, jossa Myöhempien Aikojen sankar' pelasti Karvosen pahasta.
Yläkerrassa nussitaan, sen kuulee äänestä. Tuollainen tasainen säännöllinen sängynnytke ei ole muuten selitettävissä. Jos yläkerran Potti siellä naistaan tappaisi, niin eihän se nytke olisi tasaista. Ja mitä se enää sitä löisi, pilkkoisi muovikassiin jo, saatanan idiootti, jää vielä kiinni! Miestähän ne ensimmäisenä epäilisi, joten tuossa hommassa pitäisi olla erittäin tarkkana. Miten se perverssi voi nussia tällaisina aikoina? Samassa veneessähän tässä ollaan! Tämä yksi keikuttaa venettämme, jossa olemme molemmat, nussimalla äänekkäästi akkaansa keskellä yötä. Saatanan saatana, oispa kaljaa.
Karvonen nousee polvilleen ja tunnustulee itsensä. Sydän tykyttää ja selkä on hiessä kuin huoralla kirkossa. Ei helvetti, pakko tästä on lähteä. Karvonen nousee ylös varovasti ja jää paikoilleen. Kestääkö paikat vielä? Kaikki oli toistaiseksi kunnossa. Mies kävelee varovaisin, juopoin, askelin kohti ovea ja pelastusta. Pelastusta, joka olisi oleva vain väliaikainen. Lopullinen pelastus tulisi vasta taivaan porteilla, sanoi Jeesus Kristus siellä rippileirillä vuonna 97. Mika Häkkisen maailmanmestaruudenkin se mies, vai taruolento, tiesi. Muuten Karvonen, vanha raskali ja hulivilipoika, ei olisi Kristukseen kääntynyt, mutta tämä ennustus, johon ei Johan af Grahn, ei Mäntyharjun sammakkomies, ei A-kuppi Mette tai edes luokan kovin formulatietäjä, ranskalainen vaihto-oppilas Alber' Toil, johon nämä yleensä luotettavat tahot, johon nämä eivät päätyneet. Se riitti Karvoselle ja hänestä tuli isonen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi.
Nyt oli ulkovaatteiden vuoro. Kengätkin on laitettava, mutta kunhan ei tulisi naapurin Lunssila käytävässä vastaan. Se kuuntelee kuitenkin oven takana, että kohta sen Karvosen on lähdettävä, siitä on jo kuusi tuntia kun se edellisen kerran on mennyt, kohta sen on lähdettävä, ei mies, ei Karvosenlainen mies ainakaan, ei se seitsemättä tuntia kokonaan kestäisi, kohta sen on lähdettävä. Siinä on kanssa sellainen vittumainen kaveri, mutta mukava mies kaiken kaikkiaan muuten. No ei auta vaikka tulisi itse Saatana rappukäytävässä vastaan, nyt on mentävä, tai muuten...
Kaksi sekuntia siitä kun Karvosen kortteerin ovi avautui, avautui viereinen ovi, josta työntyi ulos ruma ja kauttaaltaan karvainen mies. Lunssila. Mies vailla minkäänlaista häpeän tunnetta istui ovenraossa kuin veistos. Kolmen raidan nappiverkkarit jalassa ja mainospaita päällään. Katsoi innossaan naapuriaan ja ampui kuin lopetusosasto.
- Karvonen, menetkö tupakalle? Menetkö naisiin? Ethän sinä naista saa, etkä tupakkaa polta, kunhan jauhan. Kyllä minä tiedän minne sinä olet menossa. Tulen seuraksi. Tiesitkös muuten Karvonen, että tämä meidän putkiremontti, tämä on sellainen putkiremontti, joka ei lopu ikinä. Ei, tämän jälkeen Suomesta poistuu vesivessat kokonaan ja paskalla käydään ulkokopeissa. ÄHÄHHHÄHÄHÄHÄ!!! Minuahan tämä ei haittaa, olen vanha maalaistalon poika, voi kuinka me pentuina velipojan kanssa hypättiin paljasjaloin läpi kylmän pakkaspihan kohti huussia. Ei ollut sisävessaa Karvosen talossa kuin vasta 2000-luvulla. Meillehän ei tullut televisio kuin vasta 98 loppuvuodesta. Jeesus Kristus toi sen meille, hän oli vetänyt sen hatusta ja kellekään muulle ei kelvannut, niin se toi sen meille. Ensimmäinen lähetys, jonka näköratiosta, kuten vanha isäukkoni laitetta sanoi, ensimmäinen lähetys jota me aikanaan katsoimme, oli urheiluruutu. Tiedätkös mitä siinä urheiluruudussa tapahtui, Karvonen? Siinä paloi Carloksen auto ja Tommi Mäkisestä tuli maailmanmestari. Sinun akkas Karvonen on muuten kuin Carloksen kasko.
- Mutta, eihän Carloksella, rahamiehellä, mitään kaskoa ollut?
- Nimenomaan, Karvonen, nimenomaan.
Ei auta viinan pirukaan tähän, tuumii Karvonen asunnonsa lattialta. Mutta eipä sitä olekaan. Ei auta F1-forumin hassuttelutoikkien lukeminenkaan, ei auta yhtään. Mutta jos runkkaisi? Tuskin sekään, siinä voisi käydä vielä vahinko. Ei tätä helvettiä ihminen kauaa kestä, mutta mitä myöhemmin nyt menen, sitä myöhemmin tarvitsee seuraavan kerran mennä. Näin järkeilee epätoivoinen mies, mies, Karvonen, mies asuntonsa lattialta. Ei auta Herra Jeesus Kristuskaan, toisin kuin siellä rippileirillä. Rippileirillä, jossa Myöhempien Aikojen sankar' pelasti Karvosen pahasta.
Yläkerrassa nussitaan, sen kuulee äänestä. Tuollainen tasainen säännöllinen sängynnytke ei ole muuten selitettävissä. Jos yläkerran Potti siellä naistaan tappaisi, niin eihän se nytke olisi tasaista. Ja mitä se enää sitä löisi, pilkkoisi muovikassiin jo, saatanan idiootti, jää vielä kiinni! Miestähän ne ensimmäisenä epäilisi, joten tuossa hommassa pitäisi olla erittäin tarkkana. Miten se perverssi voi nussia tällaisina aikoina? Samassa veneessähän tässä ollaan! Tämä yksi keikuttaa venettämme, jossa olemme molemmat, nussimalla äänekkäästi akkaansa keskellä yötä. Saatanan saatana, oispa kaljaa.
Karvonen nousee polvilleen ja tunnustulee itsensä. Sydän tykyttää ja selkä on hiessä kuin huoralla kirkossa. Ei helvetti, pakko tästä on lähteä. Karvonen nousee ylös varovasti ja jää paikoilleen. Kestääkö paikat vielä? Kaikki oli toistaiseksi kunnossa. Mies kävelee varovaisin, juopoin, askelin kohti ovea ja pelastusta. Pelastusta, joka olisi oleva vain väliaikainen. Lopullinen pelastus tulisi vasta taivaan porteilla, sanoi Jeesus Kristus siellä rippileirillä vuonna 97. Mika Häkkisen maailmanmestaruudenkin se mies, vai taruolento, tiesi. Muuten Karvonen, vanha raskali ja hulivilipoika, ei olisi Kristukseen kääntynyt, mutta tämä ennustus, johon ei Johan af Grahn, ei Mäntyharjun sammakkomies, ei A-kuppi Mette tai edes luokan kovin formulatietäjä, ranskalainen vaihto-oppilas Alber' Toil, johon nämä yleensä luotettavat tahot, johon nämä eivät päätyneet. Se riitti Karvoselle ja hänestä tuli isonen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi.
Nyt oli ulkovaatteiden vuoro. Kengätkin on laitettava, mutta kunhan ei tulisi naapurin Lunssila käytävässä vastaan. Se kuuntelee kuitenkin oven takana, että kohta sen Karvosen on lähdettävä, siitä on jo kuusi tuntia kun se edellisen kerran on mennyt, kohta sen on lähdettävä, ei mies, ei Karvosenlainen mies ainakaan, ei se seitsemättä tuntia kokonaan kestäisi, kohta sen on lähdettävä. Siinä on kanssa sellainen vittumainen kaveri, mutta mukava mies kaiken kaikkiaan muuten. No ei auta vaikka tulisi itse Saatana rappukäytävässä vastaan, nyt on mentävä, tai muuten...
Kaksi sekuntia siitä kun Karvosen kortteerin ovi avautui, avautui viereinen ovi, josta työntyi ulos ruma ja kauttaaltaan karvainen mies. Lunssila. Mies vailla minkäänlaista häpeän tunnetta istui ovenraossa kuin veistos. Kolmen raidan nappiverkkarit jalassa ja mainospaita päällään. Katsoi innossaan naapuriaan ja ampui kuin lopetusosasto.
- Karvonen, menetkö tupakalle? Menetkö naisiin? Ethän sinä naista saa, etkä tupakkaa polta, kunhan jauhan. Kyllä minä tiedän minne sinä olet menossa. Tulen seuraksi. Tiesitkös muuten Karvonen, että tämä meidän putkiremontti, tämä on sellainen putkiremontti, joka ei lopu ikinä. Ei, tämän jälkeen Suomesta poistuu vesivessat kokonaan ja paskalla käydään ulkokopeissa. ÄHÄHHHÄHÄHÄHÄ!!! Minuahan tämä ei haittaa, olen vanha maalaistalon poika, voi kuinka me pentuina velipojan kanssa hypättiin paljasjaloin läpi kylmän pakkaspihan kohti huussia. Ei ollut sisävessaa Karvosen talossa kuin vasta 2000-luvulla. Meillehän ei tullut televisio kuin vasta 98 loppuvuodesta. Jeesus Kristus toi sen meille, hän oli vetänyt sen hatusta ja kellekään muulle ei kelvannut, niin se toi sen meille. Ensimmäinen lähetys, jonka näköratiosta, kuten vanha isäukkoni laitetta sanoi, ensimmäinen lähetys jota me aikanaan katsoimme, oli urheiluruutu. Tiedätkös mitä siinä urheiluruudussa tapahtui, Karvonen? Siinä paloi Carloksen auto ja Tommi Mäkisestä tuli maailmanmestari. Sinun akkas Karvonen on muuten kuin Carloksen kasko.
- Mutta, eihän Carloksella, rahamiehellä, mitään kaskoa ollut?
- Nimenomaan, Karvonen, nimenomaan.
Viimeksi muokattu:
Albert Oil
Hippi ja juntti
Alexander Right ja Antti Left olivat tunnettu miespari aikanaan Arhinmäen pitäjässä keskisessä Töölössä. Miehet paitsi asuivat yhdessä, olivat myös työkavereita ja yleensä aika usein tukkanuottasilla keskenään ammatillisista asioista. Työhuoneiden ovien sulkeuduttua miehistä tuli taas tavallisia kuhertelevia kansalaisia ja arkisia tallaajia. Kotona Antti vietti mielellään aikaa täysistunnossa eli posliinipytyllä sokeaa mulattia äheltäen. Sontiminen oli hänelle hyvin mieluisa ja rakas harrastus. Tätä Alexander usein mielessään ihmetteli ja kerran miesten ollessa eroottisessa iltakoulussa tulikin kesken temmellyksen Alexanderille mieleen tehdä välikysymys asiasta. Mikä siinä ylenpalttisessa paskomisessa niin kiehtoi?
- Niin, sai Antti ujona soperrettua, katsos kun minun ahterissani kasvaa tukkaa aika viljalti. Ja ei sieltä oikein kakkaa tahdo tippua samalla taajuudella taikka ripeydellä kuin teillä muilla. Siksi se minulla kestää. Ruskea kulta tarttuu takaliston kutreihini ulos tullessaan ja se se vasta punnertamista on.
Ja toden totta, eipä ollut Alex aikaisemmin kuin nyt rakkaansa julkisivun taakse kurkistellessaan tajunnutkaan että Antin pylly oli kauttaaltaan hiusten peitossa ja karvainen kuin turkkilainen. Asiaa ei sen koommin taloudessa puitu vaikka Alexanderin mieleen hurja pehko kyllä juurtui.
Vaan kerranpa kävikin niin, että työrintamalla miesten välille syttyi totaalinen sota siitä, pitäisikö heteropareille suoda samat oikeudet kuin kaikilla muillakin on. Vääntöä syntyi pienistä mutta tärkeistä sanavalinnoista ja yksityiskohdista. Alexin ja Antin yhteinen kollega Juha Center katsoi huvittuneena miesten mesoamista ja sai viimein sanottua:
- Siinähän otetaan miestä ja seistään tukkona kuin jääkiekkopuolustuksen takakarvaajana ikään.
Alexander ei tänä päivänäkään tiedä miksi hän hetken mielijohteesta meni ja iski vyön alle mutta niin hän kuitenkin teki ja vastasi Centerille:
- Voin vakuuttaa, että takakarvaa täältä eräiltä löytyy ihan fyysisestikin ja omasta takaa.
Ennen niin läheisten miesten ei tiedetä tuon möläytyksen jälkeen puhuneen toisilleen enää koskaan.
- Niin, sai Antti ujona soperrettua, katsos kun minun ahterissani kasvaa tukkaa aika viljalti. Ja ei sieltä oikein kakkaa tahdo tippua samalla taajuudella taikka ripeydellä kuin teillä muilla. Siksi se minulla kestää. Ruskea kulta tarttuu takaliston kutreihini ulos tullessaan ja se se vasta punnertamista on.
Ja toden totta, eipä ollut Alex aikaisemmin kuin nyt rakkaansa julkisivun taakse kurkistellessaan tajunnutkaan että Antin pylly oli kauttaaltaan hiusten peitossa ja karvainen kuin turkkilainen. Asiaa ei sen koommin taloudessa puitu vaikka Alexanderin mieleen hurja pehko kyllä juurtui.
Vaan kerranpa kävikin niin, että työrintamalla miesten välille syttyi totaalinen sota siitä, pitäisikö heteropareille suoda samat oikeudet kuin kaikilla muillakin on. Vääntöä syntyi pienistä mutta tärkeistä sanavalinnoista ja yksityiskohdista. Alexin ja Antin yhteinen kollega Juha Center katsoi huvittuneena miesten mesoamista ja sai viimein sanottua:
- Siinähän otetaan miestä ja seistään tukkona kuin jääkiekkopuolustuksen takakarvaajana ikään.
Alexander ei tänä päivänäkään tiedä miksi hän hetken mielijohteesta meni ja iski vyön alle mutta niin hän kuitenkin teki ja vastasi Centerille:
- Voin vakuuttaa, että takakarvaa täältä eräiltä löytyy ihan fyysisestikin ja omasta takaa.
Ennen niin läheisten miesten ei tiedetä tuon möläytyksen jälkeen puhuneen toisilleen enää koskaan.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Nahkamasiina.
burb
.
- Liittynyt
- 19.2.2002
- Viestit
- 46199
Taannoin eräs Abraham Rubinstein kehitteli näppärää laitetta miesten ympärileikkuuseen. Tarkoitus oli että esinahkamasiinalla lähtis näppärästi veks kaikki ne ylimääräiset osat jotka Jumala on ensin miehelle luonut ja sitten poistettavaksi määrännyt, suuressa viisaudessaan. Ja katso, kyllähän masiina takoikin nahkat hittoon ja omistajalleen hyvät hynät sekä talveksi palttoon.
Nahkamasiina kuitenkin unohtui pian, kun jengi tajusi ettei tarpeettomissa ympärileikkauksissa ole mitään järkeä. Näin kävi, ihan totta.
Mutta olihan se näppärä laite. Niks naks.
Nahkamasiina kuitenkin unohtui pian, kun jengi tajusi ettei tarpeettomissa ympärileikkauksissa ole mitään järkeä. Näin kävi, ihan totta.
Mutta olihan se näppärä laite. Niks naks.
burb
.
- Liittynyt
- 19.2.2002
- Viestit
- 46199
Lainaamani viesti ei osallistu Uusikseen, eikä tämäkään.
Alli&Talli
Tallipaallikon rehtori
- Liittynyt
- 21.7.2010
- Viestit
- 349
Joo, ellei peräti Eagle.
Alli&Talli
Tallipaallikon rehtori
- Liittynyt
- 21.7.2010
- Viestit
- 349
Yksi perättäin on par-Törni
Kaksi perättäistä Eagle-Törni
Kolme perättäistä Albatross-Törni
Kaksi perättäistä Eagle-Törni
Kolme perättäistä Albatross-Törni
Albert Oil
Hippi ja juntti
Olkaa hiljaa ja vastailkaa.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Onkohan tässä pelissä mitään järkeä?
Albert Oil 8pts
burb 3pts
Mosse 2pts
Formulanomi 2 pts
Domppari 2pts
Aziz 2pts
Jjusban 1pts
Mehe 1 pts
AJ 1 pts
Knoukkari 1pts
Albert Oil 8pts
burb 3pts
Mosse 2pts
Formulanomi 2 pts
Domppari 2pts
Aziz 2pts
Jjusban 1pts
Mehe 1 pts
AJ 1 pts
Knoukkari 1pts
burb
.
- Liittynyt
- 19.2.2002
- Viestit
- 46199
Jaa-a. Pitää ehkä hioa sekä sanonnat että selitykset sopivan lyhyeksi. Up Slider:han oli aika hyvä uusis.