Aorttakesijä on Suomen leveysasteilla aika harvinainen lintu mutta kyllä lajin yksilöitä eritoten Keuruun maakunnassa silloin tällöin näkee. Aorttakesijäkoirakset ovat siitä vikkeläsulkaista porukkaa, että niillä täytyy olla vaimo, rakastaja ja vakiohuora, jotta elämä pysyy tasapainossa. Luonto onkin järjestänyt asian niin, että naaraiden määrä on joka yhdyskunnassa kolme kertaa isompi kuin koiraiden ja täten jokaisella yksilöllä on reviirikohtaiset omat tehtävänsä. Oma rooli määräytyy jo varhain, hetikohta kuoriutumisen jälkeen. Jos osoittaa kiinnostusta munimiseen ja jälkikasvuun, on tuleva perheen emo ja niin edelleen.
Jostain ihmeen syystä jotkut aorttakesijänaaraat ovat hyvin mieltyneitä väkeviin makuihin, kuten jalluihin, pakkasnesteeseen tai chiliin. Edes Suomen ja Pohjois-Euroopan johtava lintupsykologi Kaarna Viikate ei ole onnistunut selvittämään minkä takia. Tai että minkälaiset naaraat eritoten pitävät esimerkiksi sinihomejuuston mausta. Ruoveden Väärinmajalla seurattiinkin taannoin hauskaa tapausta, jossa nuori aorttakesijäuros oli pihistänyt torikauppiaan pöydältä aimo köntsän raakaa sipulia mutta eipä muistanutkaan, kuka kolmesta lähinaaraastaan sitä sipulia hamusi. Tarjosi sitä ensin kotipesässään munia hautovalle elämänkumppanilleen, joka kaameasti sähisten kuitenkin ajoi miehen myrkkyineen kauemmas. No naapurihongassapa sopivasti sirkuttikin rakastajatar, jolla pörisi pyrstökin puoliksi pystyssä kuin odottaen jotakuta saapuvaksi. Vaan väärin meni - ei kelvannut sipulintuoksuinen siittäjä. Lehahti siis lopulta onneton, päästään aivan sekaisin mennyt lintupolo Kantolan kuusen nokkaan ja jo vain, seksinkipeä lirkkusirkkuhan se siellä vääntelehti soidinkuosissaan. Sipulia saadessaan lintutypy muuttui aivan villiksi ja saivat Toniksi nimetyn, 28.6.2001 rengastetun nuoren uroksen sulat sinä yönä todellista kyytiä.
