Urmas Uljas Kilovatti, eli taiteilijanimeltään U.U.Vatti, oli ei enempää eikä vähempää kuin 4:eljännen F1-maailmanmestaruutensa jälkeen valmis vaihtamaan tallia. Daihatsu oli jo niin nähty ja vaikka se olikin tuonut menestystä, houkutteli Zastava isolla palkkasekillään ja kauniilla slovakialaisilla huorillaan häntä. Päätös oli vankkumaton.
Vaan saipa Vatti tallikaverikseen nuoren pyrkyrin, abessinialaisen Raimondo Calvenberger-Mandolinon, joka oli jo mediassa uhonnut pidemmän aikaa lyövänsä suomalaisen mennen tullen ja palatessa. Ei Vatti arvannut mihin joutui - ei vielä siinäkään vaiheessa, kun selvisi, että tallipäällikkö Declan Hauis oli RCP:n manageri, sponsori, valmentaja, vaatturi, parturi ynnä öö toi muusa. Oli aivan selvää, kuka tulisi olemaan tallin suosikkipoika ja ykköskuski. Vatti arveli kuitenkin murskaavansa juniorin ajotaidoillaan mutta vähänpä tiesi.
Ensimmäiset testit Mongolian Pruutpierupajun radalla jo antoivat osviittaa missä mennään. Siinä missä RCM sai parasta osaa autoon, joutui Vatti ajelemaan vuoden 1977 Wartburgilla rataa ympäri. No, hanskalla hän sai paikattua aikatappiokseen ainoastaan 0,7 sekuntia mutta kyllä kuulkaa saapasteli varikolla vihainen suomalainen miesi testin perästä. Hän vaati tallipäälliköltä selitystä mutta Hauis vain levitteli käsiään ja hoki saamelaisia manauksia.
Koko alkukevät oli Vatille täysin mestarin arvolle sopimatonta nöyristelyä ja tappelua. Sopimus oli vedenpitävä eikä sitä purkaakaan voinut. Yllättäen kuitenkin avauskisaan Skotlannin Imbesilly Circuitille saapuessa tilanne oli muuttunut parempaan suuntaan. Varikolla nimittäin mestaria odotti ihka-oikea, pakasta vedetty Zastava QE219- formula-ajokki, samanlainen kuin tallikaverilla, ehkä jopa hienompi, sillä tuulilasinpyyhkijän katkaisinnamiskat oli valettu pronssista. Kyllä nyt kelpasi Vatin ajella ylivoimaiselle paalupaikalle hurraavan yleisön edessä.
Vaan tuli kisa-aamu, ilma kylmeni ja Vatti joutui ottamaan käyttöönsä lyhytjyväiset Marlboron B-seos- renkaat. Se ei tuntunut olevan mitenkään huono ratkaisu - siltä ainakin tuntui. Hieman Vattia ihmetytti mekaanikkojen aulis maireus, kun renkahia asetettiin alle. Tarjosipa päämekaanikko Kortsu Kortesmäki kuskilleen jopa pirisätkän kisajännitystä lieventääkseen; moinen huomaavaisuus oli aivan ennennäkemätöntä. Hyvä oli lähteä kisaan...
...joka kuitenkin muodostui alusta saakka täydeksi farssiksi. Auto täristi niin jumalattomasti, että U.U:n tekohampaat putosivat pääsuoralle ja tyrä repesi. Eteenpäin ei pystynyt näkemään ollenkaan. Auton hallinta oli mahdotonta. Paikalle runsaslukuisna saapunut kisakansa ulvoi naurusta ja pilkkasi vanhaa mestaria, jonka hermojen uumoiltiin pettäneen nuoren tallikaverin paineen puristuksessa ja viskoipa joku uskalias radalle arbuusinkin mielenosoituksenomaisesti. Calvinberger-Mandolino meni kärjessä menojaan mutta Vatti nyki eteenpäin viimeisten joukossa minkä pääsi, kunnes viimein kierroksella 7 miehen oli pakko tulla varikolle. Koska radiopiuha oli kaameassa täristyksessä kolvautunut irki, ei varikkomiehistöllä ollut tietoa Vatin tulosta huoltopilttuuseen. Niinpä hän joutui parkkeeraamaan auton ruutuun, hyppäämään ulos ja lähtemään etsiskelemään mekatsuja. Silloin hän sattui näkemään, kuinka koko naureskeleva tekninen henkilökunta sahaili hänelle osoitettuihin renkaisiin hirmuisia railoja ja hinkkaili niihin rälläkällä valtavia tasaisia aukioita.
- Vai tällaista peliä! sai Vatti kimmastuneena huudettua pelästyttäen koko grid-tiimin pahanpäiväisesti.
- Tämä...tämä ei ole henkilökohtaista...vaan...vaan ihan poliittista, sopersi viimein punahtunut apumekaanikko Jorma Ceaucescu.
- Mä teille poliittiset näytän, tiuskaisi Vatti ja lampsi pitkin askelin yläkertaan, jossa tallipäällikkö Hauis oli seuraamassa kisaa kera kolmen pystytissisen manboy-hierojan ja suuren määrän nestepitoisia paukkuja. Sanaakaan sanomatta, ja Hauiksen ehkä jopa ehtimättä noteerata, Vatti tunki kemiläisellä puuvillapellolla aikanaan voimaantuneet sormensa Hauiksen päänahkaan ja repäisi yhdellä napakalla nykäisyllä mieheltä koko skalpin irti ja asetti sen roikkumaan Zastavan pääjohtajan Kimmo Sasin kuvan viereen kunniapaikalle.
- Tämä, lausui U.U.Vatti vakaana, ei ollut poliittista, tämä oli henkilökohtaista!