Renesanssinero tais viedä.
Uusien sanontojen tyyssija ja selitykset
- Viestiketjun aloittaja Dominic
- Aloituspäivämäärä
Mehe Rienarsuo
Lupaavin tulokas
Tässä kävi nyt niin, että tämän voitti burb. Hienoa burb. Huonoa muut.
Formulanomi
Seksikäs rumä kääpiö
Nilsiässä järjestettiin pari vuotta vai oliskohan ollut 10,5 vuotta sitten vaali-iltamat. Mukaan oli kutsuttu osallistujia eri puolueista. Isoimpana ryhmänä oli tietysti keskusta ja perussuomalaiset. Vaali-iltamien puheenjohtajana toimi epyktiläinen emigrantti Pyna Mustyssä. Miehellä ei ollut oikein suomenkieli vielä hanskassa, eikä engleska sen paremmin. Pyna Mustyssä aloitti iltamat legendaariseksi muodostuneilla sanoilla: Pidetäänpä tänään, hyvät kavaljeerit, oikein hyvä poliittinen flat spot.
DSQ
Elossa
Poliittinen flat spot tarkoittaa politiikan osa-aluetta, jolle poliitikot eivät ole vielä iskeneet raivaushakkujaan. Hyvinä esimerkkeinä käyvät islamin uhka, kansanedustajien palkanalennukset sekä nykyisen puhemiehen päälaki - sivulaeista puhumattakaan.
AJ
Well-known member
Poliittinen flatspot on tilanne, jossa kaikki, siis ihan kaikki tuttia imevästä pienokaisesta tutisevaan vaariin tietää, että joku päätös pitäisi tehdä, paitsi oppositiopoliitikko, tuo inhimillisen elämän tuolle puolen hairahtunut hahmo, jonka kuuluu harata vastaan ja jarruttaa. Ja mitä enemmän jarruttaa, sitä tukevammin mielestään sen asian kanssa seisoo, paitsi kunnes pääsee hallituksen, jolloin painetaan kaasu pohjaan, sen saman renkaan kanssa, eikä kyytiä paljon pienen kansan mielipide ja arvomaailma häiritse. Tyypillisesti poliittinen flatspot esiintyy vain ns. väärällä puolueella. Oma puoluehan ei siihen koskaan sorru.
FW08
Registered User of Talent
Poliittinen flat spot löytyi Urho Kalevan otsalta.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Urmas Uljas Kilovatti, eli taiteilijanimeltään U.U.Vatti, oli ei enempää eikä vähempää kuin 4:eljännen F1-maailmanmestaruutensa jälkeen valmis vaihtamaan tallia. Daihatsu oli jo niin nähty ja vaikka se olikin tuonut menestystä, houkutteli Zastava isolla palkkasekillään ja kauniilla slovakialaisilla huorillaan häntä. Päätös oli vankkumaton.
Vaan saipa Vatti tallikaverikseen nuoren pyrkyrin, abessinialaisen Raimondo Calvenberger-Mandolinon, joka oli jo mediassa uhonnut pidemmän aikaa lyövänsä suomalaisen mennen tullen ja palatessa. Ei Vatti arvannut mihin joutui - ei vielä siinäkään vaiheessa, kun selvisi, että tallipäällikkö Declan Hauis oli RCP:n manageri, sponsori, valmentaja, vaatturi, parturi ynnä öö toi muusa. Oli aivan selvää, kuka tulisi olemaan tallin suosikkipoika ja ykköskuski. Vatti arveli kuitenkin murskaavansa juniorin ajotaidoillaan mutta vähänpä tiesi.
Ensimmäiset testit Mongolian Pruutpierupajun radalla jo antoivat osviittaa missä mennään. Siinä missä RCM sai parasta osaa autoon, joutui Vatti ajelemaan vuoden 1977 Wartburgilla rataa ympäri. No, hanskalla hän sai paikattua aikatappiokseen ainoastaan 0,7 sekuntia mutta kyllä kuulkaa saapasteli varikolla vihainen suomalainen miesi testin perästä. Hän vaati tallipäälliköltä selitystä mutta Hauis vain levitteli käsiään ja hoki saamelaisia manauksia.
Koko alkukevät oli Vatille täysin mestarin arvolle sopimatonta nöyristelyä ja tappelua. Sopimus oli vedenpitävä eikä sitä purkaakaan voinut. Yllättäen kuitenkin avauskisaan Skotlannin Imbesilly Circuitille saapuessa tilanne oli muuttunut parempaan suuntaan. Varikolla nimittäin mestaria odotti ihka-oikea, pakasta vedetty Zastava QE219- formula-ajokki, samanlainen kuin tallikaverilla, ehkä jopa hienompi, sillä tuulilasinpyyhkijän katkaisinnamiskat oli valettu pronssista. Kyllä nyt kelpasi Vatin ajella ylivoimaiselle paalupaikalle hurraavan yleisön edessä.
Vaan tuli kisa-aamu, ilma kylmeni ja Vatti joutui ottamaan käyttöönsä lyhytjyväiset Marlboron B-seos- renkaat. Se ei tuntunut olevan mitenkään huono ratkaisu - siltä ainakin tuntui. Hieman Vattia ihmetytti mekaanikkojen aulis maireus, kun renkahia asetettiin alle. Tarjosipa päämekaanikko Kortsu Kortesmäki kuskilleen jopa pirisätkän kisajännitystä lieventääkseen; moinen huomaavaisuus oli aivan ennennäkemätöntä. Hyvä oli lähteä kisaan...
...joka kuitenkin muodostui alusta saakka täydeksi farssiksi. Auto täristi niin jumalattomasti, että U.U:n tekohampaat putosivat pääsuoralle ja tyrä repesi. Eteenpäin ei pystynyt näkemään ollenkaan. Auton hallinta oli mahdotonta. Paikalle runsaslukuisna saapunut kisakansa ulvoi naurusta ja pilkkasi vanhaa mestaria, jonka hermojen uumoiltiin pettäneen nuoren tallikaverin paineen puristuksessa ja viskoipa joku uskalias radalle arbuusinkin mielenosoituksenomaisesti. Calvinberger-Mandolino meni kärjessä menojaan mutta Vatti nyki eteenpäin viimeisten joukossa minkä pääsi, kunnes viimein kierroksella 7 miehen oli pakko tulla varikolle. Koska radiopiuha oli kaameassa täristyksessä kolvautunut irki, ei varikkomiehistöllä ollut tietoa Vatin tulosta huoltopilttuuseen. Niinpä hän joutui parkkeeraamaan auton ruutuun, hyppäämään ulos ja lähtemään etsiskelemään mekatsuja. Silloin hän sattui näkemään, kuinka koko naureskeleva tekninen henkilökunta sahaili hänelle osoitettuihin renkaisiin hirmuisia railoja ja hinkkaili niihin rälläkällä valtavia tasaisia aukioita.
- Vai tällaista peliä! sai Vatti kimmastuneena huudettua pelästyttäen koko grid-tiimin pahanpäiväisesti.
- Tämä...tämä ei ole henkilökohtaista...vaan...vaan ihan poliittista, sopersi viimein punahtunut apumekaanikko Jorma Ceaucescu.
- Mä teille poliittiset näytän, tiuskaisi Vatti ja lampsi pitkin askelin yläkertaan, jossa tallipäällikkö Hauis oli seuraamassa kisaa kera kolmen pystytissisen manboy-hierojan ja suuren määrän nestepitoisia paukkuja. Sanaakaan sanomatta, ja Hauiksen ehkä jopa ehtimättä noteerata, Vatti tunki kemiläisellä puuvillapellolla aikanaan voimaantuneet sormensa Hauiksen päänahkaan ja repäisi yhdellä napakalla nykäisyllä mieheltä koko skalpin irti ja asetti sen roikkumaan Zastavan pääjohtajan Kimmo Sasin kuvan viereen kunniapaikalle.
- Tämä, lausui U.U.Vatti vakaana, ei ollut poliittista, tämä oli henkilökohtaista!
Vaan saipa Vatti tallikaverikseen nuoren pyrkyrin, abessinialaisen Raimondo Calvenberger-Mandolinon, joka oli jo mediassa uhonnut pidemmän aikaa lyövänsä suomalaisen mennen tullen ja palatessa. Ei Vatti arvannut mihin joutui - ei vielä siinäkään vaiheessa, kun selvisi, että tallipäällikkö Declan Hauis oli RCP:n manageri, sponsori, valmentaja, vaatturi, parturi ynnä öö toi muusa. Oli aivan selvää, kuka tulisi olemaan tallin suosikkipoika ja ykköskuski. Vatti arveli kuitenkin murskaavansa juniorin ajotaidoillaan mutta vähänpä tiesi.
Ensimmäiset testit Mongolian Pruutpierupajun radalla jo antoivat osviittaa missä mennään. Siinä missä RCM sai parasta osaa autoon, joutui Vatti ajelemaan vuoden 1977 Wartburgilla rataa ympäri. No, hanskalla hän sai paikattua aikatappiokseen ainoastaan 0,7 sekuntia mutta kyllä kuulkaa saapasteli varikolla vihainen suomalainen miesi testin perästä. Hän vaati tallipäälliköltä selitystä mutta Hauis vain levitteli käsiään ja hoki saamelaisia manauksia.
Koko alkukevät oli Vatille täysin mestarin arvolle sopimatonta nöyristelyä ja tappelua. Sopimus oli vedenpitävä eikä sitä purkaakaan voinut. Yllättäen kuitenkin avauskisaan Skotlannin Imbesilly Circuitille saapuessa tilanne oli muuttunut parempaan suuntaan. Varikolla nimittäin mestaria odotti ihka-oikea, pakasta vedetty Zastava QE219- formula-ajokki, samanlainen kuin tallikaverilla, ehkä jopa hienompi, sillä tuulilasinpyyhkijän katkaisinnamiskat oli valettu pronssista. Kyllä nyt kelpasi Vatin ajella ylivoimaiselle paalupaikalle hurraavan yleisön edessä.
Vaan tuli kisa-aamu, ilma kylmeni ja Vatti joutui ottamaan käyttöönsä lyhytjyväiset Marlboron B-seos- renkaat. Se ei tuntunut olevan mitenkään huono ratkaisu - siltä ainakin tuntui. Hieman Vattia ihmetytti mekaanikkojen aulis maireus, kun renkahia asetettiin alle. Tarjosipa päämekaanikko Kortsu Kortesmäki kuskilleen jopa pirisätkän kisajännitystä lieventääkseen; moinen huomaavaisuus oli aivan ennennäkemätöntä. Hyvä oli lähteä kisaan...
...joka kuitenkin muodostui alusta saakka täydeksi farssiksi. Auto täristi niin jumalattomasti, että U.U:n tekohampaat putosivat pääsuoralle ja tyrä repesi. Eteenpäin ei pystynyt näkemään ollenkaan. Auton hallinta oli mahdotonta. Paikalle runsaslukuisna saapunut kisakansa ulvoi naurusta ja pilkkasi vanhaa mestaria, jonka hermojen uumoiltiin pettäneen nuoren tallikaverin paineen puristuksessa ja viskoipa joku uskalias radalle arbuusinkin mielenosoituksenomaisesti. Calvinberger-Mandolino meni kärjessä menojaan mutta Vatti nyki eteenpäin viimeisten joukossa minkä pääsi, kunnes viimein kierroksella 7 miehen oli pakko tulla varikolle. Koska radiopiuha oli kaameassa täristyksessä kolvautunut irki, ei varikkomiehistöllä ollut tietoa Vatin tulosta huoltopilttuuseen. Niinpä hän joutui parkkeeraamaan auton ruutuun, hyppäämään ulos ja lähtemään etsiskelemään mekatsuja. Silloin hän sattui näkemään, kuinka koko naureskeleva tekninen henkilökunta sahaili hänelle osoitettuihin renkaisiin hirmuisia railoja ja hinkkaili niihin rälläkällä valtavia tasaisia aukioita.
- Vai tällaista peliä! sai Vatti kimmastuneena huudettua pelästyttäen koko grid-tiimin pahanpäiväisesti.
- Tämä...tämä ei ole henkilökohtaista...vaan...vaan ihan poliittista, sopersi viimein punahtunut apumekaanikko Jorma Ceaucescu.
- Mä teille poliittiset näytän, tiuskaisi Vatti ja lampsi pitkin askelin yläkertaan, jossa tallipäällikkö Hauis oli seuraamassa kisaa kera kolmen pystytissisen manboy-hierojan ja suuren määrän nestepitoisia paukkuja. Sanaakaan sanomatta, ja Hauiksen ehkä jopa ehtimättä noteerata, Vatti tunki kemiläisellä puuvillapellolla aikanaan voimaantuneet sormensa Hauiksen päänahkaan ja repäisi yhdellä napakalla nykäisyllä mieheltä koko skalpin irti ja asetti sen roikkumaan Zastavan pääjohtajan Kimmo Sasin kuvan viereen kunniapaikalle.
- Tämä, lausui U.U.Vatti vakaana, ei ollut poliittista, tämä oli henkilökohtaista!
Urho Kekkosen Neuvostoliiton visiitillä isäntäväki pilkkasi, että taitaa Urkilla olla liian lyhyt sänky, kun hiukset tuolla lailla ovat pois kuluneet.
Ennen kuin Kekkoselle tulkattiin mitään, avustaja ehti väliin sanomaan, että kyseessä on ennemminkin poliittinen flatspot.
Eivät ryssät ymmärtäneet, englantia ja Urho kiipesi palmuun.
Ennen kuin Kekkoselle tulkattiin mitään, avustaja ehti väliin sanomaan, että kyseessä on ennemminkin poliittinen flatspot.
Eivät ryssät ymmärtäneet, englantia ja Urho kiipesi palmuun.
PekPoy
oik. yo.
Alppu. 
Hihittelin yksikseni sporassa.
Hihittelin yksikseni sporassa.
Formulanomi
Seksikäs rumä kääpiö
Alpun oli ihan huono. (tarinahan oli kyl kiva) Oliko siinä edes kaikki sanat.:mad_old:
Albert Oil
Hippi ja juntti
Kotisamin kujanjuoksu.
AJ
Well-known member
"Saako täällä kiljua?", kysyi vanhempi konstaapeli ovella. Ja silloin peräkamarin aikamiespoikaa, koti-Saminakin tunnettua pimeän lestin heittäjää vietiin.
Ikkunan kautta kujalle ja sitä kautta kadulle yritti mies, vaan nuorempi konstaapeli oli mennyt sinne valmiiksi kytikselle. Sami yritti harhautukseksi potkua munille, vaan ei onnistunut, sillä ikkunasta hyppäämisen aikana olivat henkseleiden takaviillekkeet tarttuneet ikkunanpieleen ja Samin ponnistaessa potkuun samaan aikaan äärimmilleen kiristyneet henkselit kiskaisivat miehen ilmavassa kaaressa takaisin. Näky oli melkoinen koti-Samin juostessa ilmassa takaperin ulvoen kirouksia poliisien päälle.
Ikkunan kautta kujalle ja sitä kautta kadulle yritti mies, vaan nuorempi konstaapeli oli mennyt sinne valmiiksi kytikselle. Sami yritti harhautukseksi potkua munille, vaan ei onnistunut, sillä ikkunasta hyppäämisen aikana olivat henkseleiden takaviillekkeet tarttuneet ikkunanpieleen ja Samin ponnistaessa potkuun samaan aikaan äärimmilleen kiristyneet henkselit kiskaisivat miehen ilmavassa kaaressa takaisin. Näky oli melkoinen koti-Samin juostessa ilmassa takaperin ulvoen kirouksia poliisien päälle.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Perjantaihin saakka saatte vielä yrittää.
Aina kun pesäpalloa pelattiin, niin Sami ei päässyt koskaan pois kotipesältä, niinpä Samia kutsuttiin pesäpallopiireissä Koti-Samiksi. Sitten yhtenä päivänä Sami huomasi olevansa Jari Porttila ja siitä alkoi hänen kujanjuoksunsa hyvien haastattelujen perässä.