Hankirallien karttapino on (toivottavasti vain hetkellisesti) ohentunut, ja nyt etsitäänkin täsmäiskuilla seuraavia:
- Hankiralli 1986
- Hankiralli 1987
Foorumi osoitti mahtavalla tavalla voimansa. Tästä viestistä ei ehtinyt kulua kuin pari tuntia, niin hallussani oli molempien vuosikertojen reittikartat. Suuret kiitokset vielä kerran näiden toimittajille.
Hankiralli 1986
Hankiralli 1987
Muutama huomio:
Vuoden 1986 reittikartassa ilmoitetut pätkien pituudet ovat aivan poskettomia. Ja nyt ei puhuta mistään parin sadan metrin heitoista, vaan eroa ilmoitetun ja todellisuuden välille tuli järjestäen toista kilometriä (siis ihan reittikartan piirros vs. MapFabin tälle ilmoittama lukema). Muutaman kerran meinasi jo usko loppua, mutta onneksi VM:n kisaraportin pätkäaikataulukosta selvisi myös pätkien todelliset pituudet. Siinä missä reittikartan mukaan pätkäkilometrejä kertyi 439,7, todellisuus oli 402,46. Esim. EK16 Konivuori oli reittikartan mukaan 42 km, vaikka pätkän piirtämällä pääsi hädin tuskin 39 kilometriin (VM:n tilaston mukaan tarkka pituus oli 38,64 km). Sinänsähän tämä vuoden 1986 reitti on sangen poikkeuksellinen, koska tauko pidettiin Jämsässä ja näin ollen reitille saatiin Jyskälästäkin tuttuja pätkiä. Tämä vuosi oli myös kisan viimeinen Kalastajatorpalla ennen vuoden 1992 hetkellistä paluuta.
Sen lisäksi, että vuonna 1987 kisan pääpaikka sijaitsi ensimmäistä kertaa Espoon Dipolissa, oli tuon vuoden kisa pätkäkilometreillä mitattuna 80-luvun lyhin Hankiralli. Reitti itsessään oli kyllä todella hieno ja lauantain lenkillä nähtiin useampikin Hankis-klassikko ensikertaa sitten 80-luvun alun. Aikataulullisena erikoisuutena kisassa oli ensimmäisen lenkin päättyminen jo lauantai-iltapäivänä. Tosin toiselle lenkille startattiinkin sitten heti kolmen jälkeen aamuyöstä!
Timo "Vartiamäki 1989" Heinonen kuittasi kisan voiton molempina vuosina. Tosin, sen verran täytyy sanoa, että hieman onnekkaasti molemmat voitot tulivat; vuonna 1986 Antero Laine oli täysin ylivoimainen (pohjat joka pätkälle) ennen keskeyttämistään turbovikaan. Vuonna 1987 Mikko Sundström oli puolestaan täysin omassa luokassaan kunnes Mazda hyytyi sunnuntai-aamuyön tunteina Lieviön pätkälle. Näin VM:n kisaraportissa:
Pitkän tauon jälkeen ensimmäisenä pätkänä aamun varhaisina tunteina ajettiin Lieviö, jolla pituutta oli nyt 16 kilometriä. Tie on tunnetusti Sundströmin Mikon bravuuripätkä, joten miehen loppuaikaa odotettiin jännittyneinä. Kahdeksan kilometrin kohdalla ollut epävirallinen väliaikapiste kellotti Mikolle uskomattomalta kuulostavat 36 sekunnin pohjat ennen Bastia. Mutta kaksi kilometriä tästä eteenpäin Mikon autosta alkoi tekniikka pettää.
- Mäntä suli. Voi olla, että kone vaurioitui yöllä kylmäkäynnistyksessä, sillä kesti minuutin ennen kuin oljynpaineet alkoivat nousta. Harmittaa, sillä juuri Lieviön olisin todella halunnut ajaa. Sitten öljyt olisivat voineet roiskua, Mikko puheli maalipaikalla ulkoisesti tyynenä keskeyttämiskohtalonsa hyväksyneenä.
VM 3/87
