Eikö nyt juuri pitäisi olla varmempi, ettei lipsahduksia enää tule? Ei ole varaa ottaa riskiä yhdenkään savukkeen kanssa. Vuosi on hyvä mittari tällaisille jutuille. Pahimmat fiilikset ovat jo auttamatta takana ja seuraavan vuoden jälkeen ei pitäisi enää vanhan olla kuin muisto vain.
Kyllä kyllä. Vuosi on itsellä jo todella pitkä aika, eikä oikestaan enää koskaan tee mitenkään ihmeellisesti mieli.
Tosin ei kyllä tee pahaakaan. Niin kuin moni tutuista on ollut sen jälkeen kun hiukan joku tupakan savu/tuoksu tulee, että HYI HELVETTISAATANA... KAUHEA RÖÖKIN KÄRY YÄÄÄÄKKKK:yuck::yuck::yuck:
Kyllä mä pystyn siinä vieressä seisomaan, kun porukka polttaa. En mä sen paremmaksi ihmiseksi muuttunu, vaikka en olekkaan vuoteen polttanu, ekä alkaa vihamaan kaikkea/kaikkia, jotka hiukankin sen kanssa touhuu.
Jotenkin tulee mieleen että on vähän saatana tyhmiä ihmisiä sellaiset, kun ovat vetäneet röökiä vaikka kakskytä vuotta, ja sitten kun on oltu pari kuukautta ilman niin mesotaan ja ollaan oksentavinaan kun hiukan savu tuprahtaa jostain. Olis luullu että ne olis oksentanu koko ajan kun ne itse poltti :nope::nope: Ja jos se noin helvetin kamalaa on ollu jo silloin kun ne poltti itse niin olis luullu pysyvän lopettaa aikasemmin.
Ja tiedän senkin, että muutama vuosi ilman ei vielä takaa mitään. Niin paljon tiedän niitä, jotka ovat olleet useita vuosia ilman ja alkaneet uudelleen polttamaan. (Kuten kaksi veljeäni ja toisen vaimo
)
Mutta suosittelen kaikille. Ei se loppujen lopuksi niin kauhean paha tikki kuitenkaan ole. Tosin tollaiset pienet (eli todella vittumaiset kivut, kuten Juskasen kurkkukivut aina saattaa antaa sen alkupotkun, mistä on sitten helpompi jatkaa.
On ihan selvä, ettei edes tupakkalakkoa kannata aloittaa ihan tosta vaan hutasemalla. Sitten kun se hutiloitu lakko menee poskelleen, niin se seuraava, ehkä paremmin aloitettu lakko siirtyy pidemmälle.
Itselle sykäys (siis viimeisin) tuli siitä, kun ensin kaveri, joka oli kuukauden verran keuhkokuumessa ja niin huonossa kunnossa, ettei edes röökille jaksanu mennä, lopetti tupakoinnin siihen. Sitten meni kuukausi, kun sen vaimo lopetti myös. Molemmat poltti aika paljon ja itsekkin tuli niiden kanssa tosi reilusti käryteltyä, kun niillä kävi (lapset saman ikaisiä). Sitten kun kävi niiden parvekkeella yksin tupakalla, alkoi miettimään, että jos noi pystyy, niin miksi ihmeessä en muka mä.
Sitten kun viime tammikuussa oltiin tulossa kotiin junalla. Viikon ollu A-luokan matkalla Ylläksellä, joka päivä hieman ehkä punaviiniä/olutta/kirkasta temponeena ja askikaupalla röökiä käryttäneenä, oli hyvä ajatella että kun juna on Turussa 1.2.2009 aamulla, niin siihen voi lopetta. Ja niimpä muistan edelleen, että viimeisen tupakan (kaksi) poltin Oulun asemalla kun pysähdyttiin, klo 21.28-21.35vaunujen 72 ja 73 edessä tarpoen kevyessä pakkasessa. Avoin ja täysinäiseksi jääneet vihreät LM askit on vieläkin tuossa eteisen laatikossa, samoin kuin nippu sytkäreitä. Toivottavasti ei tarvi ainakaan itse enää niitä käyttää.