Mehe Rienarsuo
Lupaavin tulokas
Tulee myös toki muistaa, että väkivalta synnyttää väkivaltaa, eikä se ole mikään idioottiaforismi.
Ei tähän kuvioon mitään helppoa tai lopullista ratkaisua ole. Kuulostaa ehkä kukkahattuilulta, mutta kyseessä on kasvatuksellinen ongelma ja sitä pitää lähestyä kasvatuksellisena ongelmana ja kurinpidollisena vasta sen jälkeen.
Olen vuosia puhunut oikeanlaisen ja paremman aineksen opettajankoulutukseen houkuttelemisen tärkeydestä. Lisäksi se aines tarvitsee kouluttamista hyvään johtamiseen, psykologisesti ja muuten. En kuitenkaan näkisi pahana järjestyksenvalvonnallista koulutusta opettajille. Vastuut, oikeudet ja velvollisuudet soveltuvin osin käyttöön. Voimakeinot kuuluvat ainoastaan ääritilanteisiin.
Tulipalot täytyy kyetä sammuttamaan. Niin täytyy, mutta huonosti/väärin sammutettuna ne jäävät kytemään ja sitten niitä myöhempiä roihuja ihmetellään etusivuilla ja valtakunnallisissa muistotilaisuuksissa.
Mielestäni:
- työrauha ja turvallisuus on kouluissa pystyttävä turvaamaan
- väkivalta tai voimakeinot lapsia kohtaan eivät missään olosuhteissa ole normaaleja kasvatusmetodeja. Ei kotona, ei koulussa.
- ruokalasta poistaminen vittuilun vuoksi ei ole turvallisuuden kannalta sellainen ääritilanne, että se oikeuttaisi aikuista auktoriteettia käymään lapseen fyysisesti käsiksi
- tuntuvat sanktiot (ei fyysiset tai henkiset nöyryyttämiset) toimivat varmasti riittävänä pelotteena suurimmalle osaa lapsia
- tuntuvien sanktioiden jakamisen huono puoli on, että ne edesauttavat vääjäämättä syrjäytymistä ja sitä kautta huonosti suunniteltuna lisäävät häiriökäyttäytymistä
Täytyy muistaa, että nyt puhutaan kasvatuksellisista metodeista, ei ääritilanteiden hanskaamisesta. Kasvatuksellisilla metodeilla pyritään vaikuttamaan siihen, että ääritilanteita ei syntyisi. Niihin ääritilanteisiin (oikeisiin turvallisuusuhkiin yms.) joudutaan varmasti sitä useammin, mitä jokapäiväisempää väkivalta tai voimakeinot kouluissa [lapsia kohtaan] ovat. Aivan varma asia.
Ihan ensimmäisenä askeleena olis syytä lopettaa lasten fyysinen kurittaminen kodeissa.
Ei tähän kuvioon mitään helppoa tai lopullista ratkaisua ole. Kuulostaa ehkä kukkahattuilulta, mutta kyseessä on kasvatuksellinen ongelma ja sitä pitää lähestyä kasvatuksellisena ongelmana ja kurinpidollisena vasta sen jälkeen.
Olen vuosia puhunut oikeanlaisen ja paremman aineksen opettajankoulutukseen houkuttelemisen tärkeydestä. Lisäksi se aines tarvitsee kouluttamista hyvään johtamiseen, psykologisesti ja muuten. En kuitenkaan näkisi pahana järjestyksenvalvonnallista koulutusta opettajille. Vastuut, oikeudet ja velvollisuudet soveltuvin osin käyttöön. Voimakeinot kuuluvat ainoastaan ääritilanteisiin.
Tulipalot täytyy kyetä sammuttamaan. Niin täytyy, mutta huonosti/väärin sammutettuna ne jäävät kytemään ja sitten niitä myöhempiä roihuja ihmetellään etusivuilla ja valtakunnallisissa muistotilaisuuksissa.
Mielestäni:
- työrauha ja turvallisuus on kouluissa pystyttävä turvaamaan
- väkivalta tai voimakeinot lapsia kohtaan eivät missään olosuhteissa ole normaaleja kasvatusmetodeja. Ei kotona, ei koulussa.
- ruokalasta poistaminen vittuilun vuoksi ei ole turvallisuuden kannalta sellainen ääritilanne, että se oikeuttaisi aikuista auktoriteettia käymään lapseen fyysisesti käsiksi
- tuntuvat sanktiot (ei fyysiset tai henkiset nöyryyttämiset) toimivat varmasti riittävänä pelotteena suurimmalle osaa lapsia
- tuntuvien sanktioiden jakamisen huono puoli on, että ne edesauttavat vääjäämättä syrjäytymistä ja sitä kautta huonosti suunniteltuna lisäävät häiriökäyttäytymistä
Täytyy muistaa, että nyt puhutaan kasvatuksellisista metodeista, ei ääritilanteiden hanskaamisesta. Kasvatuksellisilla metodeilla pyritään vaikuttamaan siihen, että ääritilanteita ei syntyisi. Niihin ääritilanteisiin (oikeisiin turvallisuusuhkiin yms.) joudutaan varmasti sitä useammin, mitä jokapäiväisempää väkivalta tai voimakeinot kouluissa [lapsia kohtaan] ovat. Aivan varma asia.
Ihan ensimmäisenä askeleena olis syytä lopettaa lasten fyysinen kurittaminen kodeissa.