Vastaan vähän näihin ihan aiheellisiin kysymyksiin, joissa perätään opiskelurauhaa rauhallisille ja "hyville oppilaille", jonka vuoksi häiriköt ja muuten hankalat oppilaat pitää saada pois.
Ensin pitää käydä läpi, että mikä tekee toisesta oppilaasta helpon ja toisesta vaikean. Se on temperamentti. Temperamentti on pysyvä, osin perinnöllinen ja varhan ilmaantuva taipumusten kokoelma. Temperamentti määrää yksilöllisen ja ominaisen reagoimis- ja käyttäytymistyylin. Temperamentti on neuropsykologiaa: sitä millä tavalla yksilön hermosto, aivot ja keskushermosto, reagoivat sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Temperamentti ei ole älykkyyttä, muistia, motivaatiota, kypsyyttä tai toimintamalli, jonka yksilö valitsee kärsimättömyytensä seurauksena. Temperamentti ei ole aggresio! Lapsella luonne, persoona ja identiteetti eivät ole vielä kehittyneet, joten lapsi on erityisen altis omalle temperamentilleen. Erityisesti stressitilanteissa lapsi on liki täysin temperamenttinsa vietävissä. Temperamentti on se neurologinen perusta, jonka päälle ihmisen persoona kasvaa.
Tässä hyvä tietoisku aiheesta.
Kuten tossa linkin jutussa on niin lapsista noin 60-65% voidaan jakaa temperamentin perusteella kolmeen luokkaan:
1. Helppo temperemantti (40%): säännöllinen syömis- ja nukkumisrytmi, helposti sopeutuva ja lähestyttäväm ennustettava, korkea ärsykekynnys, yleensä hyväntuulinen.
2. Hitaasti lämpenevä temperamentti ( 15%): biologiset rytmit melko säännöllisiä, passiivinen, arka, vaikea saada aktivoitumaan, reagoi uusiin tilanteisiin vetäytymällä.
3. Vaikea temperamentti (10%): epäsäännölliset rytmit, sopeutuu hitaasti muutoksiin ja reagoi voimakkaasti muutoksiin.
Huomaa, että tuossa on kolme luokkaa, joihin siis kaksi kolmannesta lapsista voidaan temperamentin mukaan jakaa. Ei kolme temperamenttipiirrettä, niitä on enemmän ja löytyvät toisaalta.
Koulutemperamentti taas voidaan jakaa kolmeen alueeseen:
1. Tehtäväorientaatio: aktiivisuus, sinnikkyys, häirittävyys. Tämä on suoraan yhteydessä koulumenestykseen. Vaarana alisuoriutuminen.
2. Jousvauus: korkea sopeutuvuus, positiivinen mieliala, taipumus lähestyä uusia asioita ja ihmisiä. Joustavuus ja mieliala epäsuorasti yhteydessä koulumenestykseen. Välittävinä tekijöinä opettajan oppilasta koskevat käsitykset, arvostukset ja asenteet sekä suhtautuminen oppilaaseen.
3. Reaktiivisuus: Intessiivisyys, reaktiokynnys, negatiivinen mieliala. Pääosin negatiivinen faktori. Aiheuttaa häiriköksi leimaantumista.
Otin nämä esille siksi, että nämä temperamenttipiirteet ovat sellaisia, joille lapsen, jonka aivot ovat vielä kehitysvaiheessa on erittäin vaikea tehdä mitään. Kärjistäen voidaan sanoa, että temperementti on lapsen "ajo-ominaisuudet" ja luonne se miten lapsen "liikennekäyttäyminen".
Nyt palataan näiden synnynnäisten ja erilaisten ominaisuuksien, koulun ja opettajan haasteisiin. Pitää kysyä muutama kysymys!
Yksilöllisyys vs. eriarvoisuus
- onko samanlainen kohtelu oikeudenmukaista kohtelua?
- onko erilainen kohtelu epäoikeudenmukaista kohtelua?
- onko erilaisten oppijoiden samanveroinen arvostaminen oikeudenmukaista kohtelua?
Koulunkäyntiä helpottavat temperamenttipiirteet
- korkea sopeutuvuus
- korkea sinnikkyys
- matala häirittävyys
- taipumus lähestyä uusia asioita
Opettajan haasteet eri temperamenttityyppien suhteen
Huomioon otettavat piirteet: sensitiivisyys, aktiivisuus, intensiivisyys, joustavuus, lähestymistaipumus, sinnikkyys, häirittävyys.
Ja rakenteelliset seikat, jotka näihin vaikuttavat:
- muutosten määrä, ennakoitavuus, rutiinien luominen
- liikunta koulutuntien aikana
- istumajärjestys
- ryhmäkoot ja ryhmädynamiikka ryhmissä
- melu
- visuaalinen kohina (luokan koristelu yms)
Opettajan opetustyyli
- projektityöskentely
- rutiinit ja uuden oppiminen
Yksilöllinen ohjaaminen
- palkinnot ja rangaistukset
No nyt palaan niihin temperamenttipiirteisiin, jotka ovat yhteydessä käytösongelmiin: negatiivinen mieliala, matala sopeutuvuus, matala sinnikkyys, huono lähestyttävyys, korkea aktiivisuus.
Tossa sekalainen avaus lapsen synnynnäisistä ominaisuuksista, jotka vaikuttavat koulussa menestymiseen, opettajan arvioon oppilaasta, oppilaan sosiaaliseen menestykseen jne.
Ja nyt kysytään uudelleen nämä:
- onko samanlainen kohtelu oikeudenmukaista kohtelua?
- onko erilainen kohtelu epäoikeudenmukaista kohtelua?
- onko erilaisten oppijoiden samanveroinen arvostaminen oikeudenmukaista kohtelua?
Nykyinen koulujärjestelmä kun suosii (lukekaa yllä) tiettyä temperamenttityyppiä toisen kustannuksella. Väitän, että tässä on eräs syrjäytymisen pääsyy. Siinä miten huonosti kouluun sopivat temperamentit eivät voi hyvin nykyisessä kouluympäristössä eivätkä siellä pärjää. Seassa on vahvasti mukana myös opettajan sukupuolittuneet mallioppilasodotukset.
Myös arvioinnissa on ongelmia: koulussa tulisi arvioida vain sellaisia asioita, joita voidaan opetussuunnitelman mukaisesti opettaa ja joihin opettaja voi vaikuttaa. Arvioitavan asian tulisi olla sellainen, johon oppilas voi omalla käytöksellään ja ratkaisuillaan vaikuttaa. Kaikella mitä mitataan, täytyy olla selkeästi määrätyt tavoitteet ja yleisesti hyväksytyt arviointikriteerit eli luotettava mitta-asteikko.
No näinhän asia ei tällä hetkellä ole. Kouluympäristö suosii tiettyjä temperamenttityyppejä ja tekee toisille temperamenttityypeille rakenteellista väkivaltaa. Näin on toki ollut aina, mutta muutama vuosikymmen sitten nämä hankalat temperamenttityypit löysivät tiensä aidoiksi ja täysivaltaisiksi kansalaisiksi ja veronmaksajiksi. Nykyisillä työmarkkinoilla tätä mahdollisuutta ei käytännössä enää ole. Tämä luo valtavan stressorin näille oppilaille, jotka reagoivat siihen niillä välineillä, jotka heillä on eli pääsääntöisesti kieltämällä. Paska loppu.
Kansantaloudellisestikin asia on äärimmäisen tärkeä. On vahvoja viitteitä, että koululle hankala temperamenttityyppi on hyväksi toisaalla: yrittäjät, keksijät, innovaattorit, taitelijat ovat korostetun edustettuja tässä ryhmässä. Lukekaapa menestyvien yrittäjien haastatteluja.
Yksi ero aikaan entiseen on myös tuo mainittu kohinan, ärsykkeiden määrä. Ennen oli vähemmän.
Tää ei sit liity kyseiseen tapaukseen, mutta kunhan sekavasti avauduin näistä asioista, jotka jo jollain tapaa tuttuja mulle on. Pisa-tutkimukset ja muut on mun mielestä huonoja mittareita koulujärjestelmän hyvyydestä. Hyvä mittari ottaisi huomioon menetettyjen, syrjäytyneiden oppilaiden määrän. Tämä on resurssi ja poliittinen kysymys. Myös opettajien ammattitaitokysymys. Tällä hetkellä opettajan koulutuksessa on luvattoman vähän kehitys- ja persoonallisuuspsykologian opintoja. Tuskin lainkaan. Opettajalla ei ole välineitä ymmärtää ja toimia hankalien koulutemperamenttien kanssa. Kuri ilman muita koulu- ja oppimisympäristöön vaikuttavia muutoksia ei asiaa paranna. Näyttöä on, että vain pahentaa tilannetta. Onneksi on paljon loistavia ja luonnostaan erilaiset oppijat ja lapset ymmärtäviä opettajia seassa. Jokainen varmaan muistaa sellaisen koulutaipaleeltaan. Mun on sanottava, että Alppilan opettaja ei sellainen mielestäni ole. Ei sinne päinkään.
Eli summa summarum: se mikä on rauhalliselle ja hyvälle oppilaalle oikeudenmukaista voi olla hankalle temperamentille rakenteellista väkivaltaa.
Vanhemmat ja muut tekijät jätin tästä avautumista syystäkin pois. Ei mahdu eikä ehdi.