Näinpä.
Tänä päivänä eli 25.10.1992 ajettiin tasan 25 vuotta sitten päivälleen vuoden 1992 Japanin Grand Prix. Vuoden 1992 Japanin Grand Prix Suzukan radalla kilpailuviikonloppunsa osalta oli omalla tavallaan äärimmäisen ikimuistettava.
Koska olen tätä viikonloppua sivunnut aika montakin kertaa monissa muissa eri toikeissa niin en hirveän paljon tätä kisaa tässä tällä erää muistele. Nigel Mansellin, Michael Schumacherin ja Ayrton Sennan osalta tämä kilpailu päättyi keskeytyksiin ja siten jo myös vuoden 1992 maailmanmestaruuden varmistaneen Mansellin oletettava uran toiseksi viimeinen ja varmasti toiseksi viimeiseksi koitunut kilpailu Punaisella Viitosella jäi kesken.
Lähinnä tämä oli eräällä tavalla erittäin hieno kisa ainakin Riccardo Patreselle, Martin Brundlelle, Andrea de Cesarikselle, Christian Fittipaldille ja ilman muuta myös keskeytyksestä riippumatta Suomen Mika Häkkiselle joka ajoi tässä kisassa itsensä ainakin sen hetken tilanteensa pohjalta lopullisesti huipputallien tietoisuuteen mikäli ei jostakin syystä kerta kaikkiaan tätä ennen ei muka olisi ollut mitään sellaista aivan todella iskevää suoritusta eri tallipomojen silmiin osunut.
Lotus-aikakauden ilman muuta sinänsä näyttävimmän ja oikeastaan sen parhaimman kilpailunsakin Häkkinen todella ajoi juuri tässä kilpailussa ja myös Johnny Herbert oli uskomattomassa iskussa tässä kisassa ennen kuin britin taival katkesi myös Lotuksen ratissa vielä Häkkistäkin aikaisemmin ja suhteessa erittäin lohduttoman tuntuisesti.
Suzukan rata oli jo useita vuosia toiminut normaalien kärkitallien, keskikastin tallien ja häntäpään tallien tasoerojen äärimmäisenä sekoittajana ja tasoittajana ennen kaikkea kilpailunaikaisessa vauhtiolemuksessa ennen tietenkin sitten lopputulosten ennen pitkää tullutta selviämistä. Talleista ainakin Lotuksen, Minardin ja Venturi-Larroussen vauhtiolemus tuntui jostakin syystä parantuneen kuin silmissä. Lotuksen tilanne ei ihan niin tuntematon ollut tietenkään, mutta Minardin ja Venturi-Larroussen vauhtiolemus ei ihan niin varmaa ollut vuoden 1992 kisoissa kuin mitä sinänsä Lotuksen oli.
Mikäli Lotuksen, Minardin ja Venturi-Larroussella oli tyytyväisyyttä vauhdin ja kilpailuolemuksen osalta sinänsä iloon niin Ferrari oli suorituskykynsä täydellisessä pohjamudissa ja sitä taustaa vasten Jean Alesin pisteajoakin pidettiin Italian lehdissä ja jopa Tulta Syöksevän Lohikäärmeenkin eli Ferrarin tunnetun tulisielu Claudio Lombardin silmissä melkein Maailman Kahdeksantena Ihmeenä koska niin karmeaa oli Ferrarin kilpailuviikonlopun olemus yleensäkin ollut ja Venturi-Larroussen, Minardien ja Dallaroiden hyppiessä ties kuinka monetta kertaa ja varsinkin Suzukassa 1992 erityisen järkyttävästi Ferrarin silmille radalla oli yleinen mieliala läpi kisan oikeastaan ennen ruutulippua hiilisäkin musta Ferrarille ja Ferrarista kuten monesta muustakin autosta oli tuona päivänä loppua dramaattisesti kisan loppukierroksilla polttoaine.
Se tosiasia oli muuttaa koko kisan loppuvaiheet todella dramaattiseksi ja jonka tuloksena esimerkiksi hyvinkin korkealla olisi voinut olla muun muassa JJ Lehto jolla tosiaan Pierluigi Martinin kanssa oli tuossa kisassa eniten polttoainetta autoissaan ennen kisaa.
Kuitenkin siis Riccardo Patrese voitti ja joutui valitettavan kisajärjestelysyytekohun uhriksi kuten Gerhard Bergerkin oli joutunut Japanin Grand Prixissä 1991 myöskin Suzukan radalla tuolloin ajetun kilpailun voittajana, Berger oli vuoden 1992 kilpailussa toinen, Martin Brundle oli kolmas vaikka niin ruokamyrkytyksen jälkitoipuminen kuin myös bensan loppuminen olivat tuhota hänen upean kilpailunsa, Andrea de Cesaris ajoi myös yhden elämänsä kisoista Suzukassa 1992 olemalla neljäs ja ilman taas sitä muiden kuskien aiheuttamaa helkkarin estelyä tai muuta teknistä ongelmaa olisi parhaimmillaan seissyt itse kolmospaikalla vaikka toki Tyrrellin autosta oli myös polttoaine erittäin vähissä pitkin kilpailun loppuvaiheita kun polttoaine ei ollut millään riittää maaliin asti, Jean Alesi oli kammottavan huonosta kisan alusta huolimatta uskomattomin rattimiehen ottein kuin myös ehkä pienen keskeytysten suoman onnen avulla viides, Christian Fittipaldi oli uskomattoman kisan ajaneena uskomattoman onnellinen kuutostilastaan ja hänestäkin ajateltiin Mika Häkkisen tapaan tuona päivänä yhtenä suurimpana tulevaisuuden nimenä lajissa joskin pieni tahra oli se tosiseikka, että ilman Stefano Modenan polttoaineen loppumista hän olisi ehtinyt jäädä pisteittä.
Modena ajoi myös Mauricio Gugelminin kanssa tavallista paremman kisan Jordanilla kuin yleensä kaudella 1992 oli tapana vaikkakin ne kuuluisat estelyt jatkuivat ja muutkin itsepäisyydet ja lisäksi Modena oli joutumassa pois Jordanilta ja koko lajista vuoden 1993 osalta kun pahansisuisuus ja kärttyisyys toki onnettoman huonon vuoden 1992 vuoksi olivat suuttuttaneet suurin piirtein oikeastaan kaikki tallipäällikköt jotka hänen palveluksistaan olivat vielä vuoden 1991 lopussa edes sentään noteeranneet miehen kuulumiset tai jopa olleet äärimmäisen kiinnostuneita hänestä itsestään ja täten Modena oli siis bensan loppumisen takia seitsemäs, Aguri Suzuki oli kotiradan tuntemuksen turvin kahdeksas, JJ Lehto oli yhdeksäs ja Pierluigi Martini oli kymmenes.
Ukyo Katayama yhdestoista kisassa kotiyleisönsä edessä jossa Katayama teki huikeita ohituksia tai ohitusyrityksiä esimerkiksi JJ:stä avauskierroksten aikana todella ahtaasta paikasta rataa ennen kuin hölläsi hieman kaasujalkaa ja antoi suomalaisen mennä menojaan kuin että olisi tullut valtava ja jopa hengenvaarallinen kolari vaikka kolarissa Katayama oli totta vieköön itse tallikaverinsa Bertrand Gachotin kanssa kisassa, Nicola Larini Ferrarilla Ivan Capellin korvaajana oli kahdestoista, Emanuele Naspetti oli kolmastoista, Gianni Morbidelli oli neljästoista ja toiseksi viimeinen ja Michele Alboreto oli viidestoista ja viimeinen.
Hollannin Jan Lammers palasi tässä kilpailussa takaisin F1:siin 10 vuoden tauon jälkeen kun yksinkertaisesti vuosina 1983-1991 ei vain paikkaa koskaan tulla takaisin tullut ja aina kun yritti tulla (Itse asiassa yllättävänkin monta kertaa oli tulla takaisin
.) oli yksinkertaisesti jotakin estettä.:frown: Hienoa kuitenkin oli, että mies pääsi vielä ajamaan lajissa niin tässä kuin Adelaidenkin kisassa 1992 ennen vuoden 1993 surullista March-tallin loppua ja jolloin Lammers olisi uskomattomasti palannut lajiin ajamaan täydenkin kauden mikäli vain talli olisi kestänyt.
Erikoisesti Lammersilla oli paikka tulla takaisin vuonna 1992 aiemminkin samana vuonna ja jopa hyvinkin aikaisin, mutta ensin sponsorirahat eivät riittäneet ja kun riitti niin kisaruostetta oli pakko saada miehen itsensäkin mukaan pois armottomallakin määrällä maksutestaamista ennen kuin pystyi todella menemään takaisin. Ja olihan paikka myös Karl Wendlingerinkin osalta ainakin osin kiinni.
Onneksi kuitenkin palasi lajiin kun palasi ja keräsi ainakin positiivista kannatusta teostaan jos ei sitten mitään muuta.:alppu: