CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14972
Tänä päivänä on kulunut tasan 25 vuotta Italian Grand Prixistä 1992. Se ajettiin tietenkin Monzan radalla 13.9.1992.
Kilpailun osalta tuttuun tapaan oli montakin historiallista asiaa mitä siinä kisassa tapahtui.
Aluksi historiallisuuksia oli jo tapahtua heti alkuun kun Ivan Capellin piti jo lähteä Ferrarilta pois, mutta tifosojen edessä ja vielä peräti Monzassa tapahtuva potkukohu olisi kerta kaikkiaan ollut liikaa Ferrarin tuolloiselle tahratulle tilanteelle jo muutenkin joten sen takia Capelli sai ajaa vielä Nicola Larinin Claudio Lombardille välittämistä pyynnöistä huolimatta vielä Monzan kilpailun ja seuraavan kilpailun eli Portugalin Grand Prixin Estorilissa ennen kun Lombardi sitten tunnetusti nk. Tulta Syöksevänä Lohikäärmeenä käytännössä ampui Capelliin kiinni legendaarisen näköisesti, räyhäsi TV-kamerojen edessä minkä ehti ennen kun TV-kamerat siirtyivät vaivaantuneen hienotunteisesti näyttämään muuta kuvaa kuin lähes itku kurkussa olleen näköistä Capellia ja Lombardi vähemmän yllättäen raivoltaan ehtivänä kertoi tämän olevan erotettu Estorilin varikolla...:frank:
Ferrarin tilanteesta puhuttaessa kilpailu tosiaan oli katastrofi kun molemmat kuljettajat eli Capelli ja kaikkien tifosojen tuon ajan sankari eli Jean Alesi keskeyttivät samalla kierroksella jonka aikana Alesi oli nelospaikalla ja Capelli jälleen kaikkia Ferrarin ystäviä häiritsevästi oli tippumaan päin vaikka alun ajoikin suurin piirtein viimeisen pisteen selkeää vauhtia osoittaen kuitenkin pitkästä aikaa oikeastikin eloa Ferrarin ratissa.
Monzan kilpailu 1992 oli Ayrton Sennan viimeinen McLaren-voitto jossa hänellä oli käytössään Hondan moottori. Ikävä kyllä jälleen kerran Senna tuntui saavuttavan voittonsa tämänkin osalta vuonna 1992 vain siksi, että Williamsin Nigel Mansell ja Riccardo Patrese joutuivat ongelmiin ja mihin ongelmaan Mansell jo keskeyttikin. Patrese vuorostaan sinnitteli vaikka paljoa ei keskeytyksestä puuttunut maalissa.
Monzan kisassa 1992 käytettiin viimeisen kerran vuonna 1992 karsiutumista kun Andrea Moda-talli oli suljettu kokonaan pois sarjasta, Brabham-tallin konkurssi lopullisen vahvistettu kauden 1992 osalta lopullisesti kesken kilpailukauden ja tapahtumahetkellä alustavan lopullisesti myös vuoden 1993 ja koko tallin historiankin osalta ennen pitkää toteutuvasti ja Fondmetal-talli joutui konkurssiin vaikka vielä Portugalin Estoriliin talli yritti päästä yksittäisen maksukuljettajan ja pakkotilanteen luoman sääntöluvan turvin siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kilpailussa suomalaisittain arvioituna JJ Lehdolla oli vaikea kisa joka oli masentava jopa ennen loppuvaiheen keskeytystä ja ennen pitkää muutoin hyväksyttävää sijoitusta maalissa kun taas Mika Häkkisellä olisi voinut olla hyvä kisa edessä ilman liian aikaista keskeytystä. Johnny Herbert ajoi Lotuksella selkeämmällä pistepaikalla ja tuntui olevan vauhtia parempaankin kun sitten hänellekin keskeytys tuli.
Thierry Boutsen ajoi myös hyvin kilpailussa ennen keskeytystään mikä oli poikkeuksellista Ligierin autolla tuon ajan yleiseen Ligierin keskivertokilpailuun nähden nimenomaan kuivassa kelissä joskin Renault-moottorin ollessa Ligierin takana ei tietenkään Ligierin kisat olleet aivan yhtä tuhoon tuomittuja toisin kuin Lamborghini-moottorin tai Ford-moottorin aikaan vuosina 1991 tai 1990.
Erik Comas vuorostaan ehkä hieman Belgian tilanteiden jälkeen sinä viikonloppuna ja nimenomaan sen jälkeen ei aivan terävimmässä iskussa ollut muutenkaan ennen keskeytystään ja vaikka olisi ollutkin niin silti niin Comas kuin myös Boutsen kunnostautuivat keskikastin pienosumien aiheuttajina. Molemmat herrat osuivat enemmän tai vähemmän selvemmin myös Benettonin Michael Schumacherin kanssa kisan aikana yhteen joskin ainakin yhteen näistä osumista myös Schumacher itse oli syyllinen myöhemminkin kisassa tunkemalla sitä autoa sellaiseen rakoon juuri näiden sankareiden kanssa kilkatessa, että siitä ei olisi voinut olla muuta seurausta kuin kolari ja siinä olisi voinut olla saksalaisnuorukaisen ja tuoreen kisavoittajan kisa pilalla.:nope:
Andrea de Cesaris ajoi myös ehkä hienoimpia elämänsä kisoja Monzassa 1992 jota kuitenkin taas kerran varjostivat tekniset ongelmat ja vaikeudet joskin kilpailun loppua kohti de Cesaris onnistui ajamaan pistesijoille ja tasoitusta antoi ilman muuta muille liikaa myös huono lähtöruutu aika-ajon jälkeen kilpailussa. Ilmorilla oli tuona kilpailuviikonloppuna paljon ongelmia moottoriosastolla ja erityisesti sytytystulppien kanssa jotka todettiin isoksi osaksi eriltään viallisiksi.
Vialliset erät määrättiin hävitettäväksi, mutta siltikin niiden paljouden takia vielä niinkin myöhään kuin surullisen kuuluisasti vuoden 1993 Imolan kilpailunkin aikaan niin JJ:n kuin 'Kallen' autoista löytyi niitä viallisia sytytystulppien eriä jotka olivat kiusanneet niin de Cesarista kuin myös Olivier Grouillardia Monzassa 1992...
Tosin silti eräällä tavalla hienoimmat ajot ajoivat varmaankin Martin Brundle ja Michael Schumacher Benettonilla kun molemmat ajoivat palkinnoille ja lisäksi saivat vihdoin ja viimein jo pitkään odotetusti Benettonin molemmat autot ensi kertaa kaudella palkinnoille vaikka vähän paremmalla onnella molempien autojen palkintosijoituksia ja ehkä jopa voittoja olisi voinut olla Michael Schumacherin lisäksi myös nimenomaan Martin Brundlella etenkin Belgiasta puhuttaessa ennen legendaarisen murheellista virhearviota olla menemättä varikolle silloin kun olisi pitänyt mennä.
Kilpailun osalta siis Ayrton Senna voitti, Martin Brundle oli toinen, Michael Schumacher oli kolmas, Gerhard Berger oli neljäs ja kuului tietenkin myös kilpailun hyvin ajaneisiin kuljettajiin ja ilman ongelmiaan olisi ehkä myös ollut voitossa kiinni, Riccardo Patrese oli tuurilla ruutulipun pelastaessa teknisen vian sijaan viides, Andrea de Cesaris oli kuudes päivänä jolloin viitospaikka tai nelostila olisi ollut selvempi, ehkä tosiaankin vähän paremmalla ruudulla ja ilman teknisiä harmeja taustalla palkintosijoitusajo olisi ollut todellisinta sitten Spa-Francorchampsin kilpailun 1991 sillä vauhdilla mitä de Cesaris osoitti Monzassa 1992, Michele Alboreto oli katkerasti taas kerran melko hyvän kilpailupäivän jälkeen seitsemäs ja ensimmäinen pisteittä jäänyt kuljettaja, Pierluigi Martini Dallaralla oli kahdekas ajettuaan pitkän ja vaikean kilpailun jossa häntä ei auttanut edes Monzan ratakaan, Ukyo Katayama oli yhdeksäs huolimatta vaihdelaatikkoviastaan ennen ruutulippua kun japanilaiselle sijoitus annettiin maalissa kaikesta huolimatta, Karl Wendlinger oli kymmenes ja toiseksi viimeinen ja JJ Lehto oli 11:sta ja viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja maalissa keskeytyksestään huolimatta. Tehottomaksi osoittautunut moottori kun ehti sopimuksensa irti sanoa ennen ruutulippua.
Kilpailun osalta tuttuun tapaan oli montakin historiallista asiaa mitä siinä kisassa tapahtui.
Aluksi historiallisuuksia oli jo tapahtua heti alkuun kun Ivan Capellin piti jo lähteä Ferrarilta pois, mutta tifosojen edessä ja vielä peräti Monzassa tapahtuva potkukohu olisi kerta kaikkiaan ollut liikaa Ferrarin tuolloiselle tahratulle tilanteelle jo muutenkin joten sen takia Capelli sai ajaa vielä Nicola Larinin Claudio Lombardille välittämistä pyynnöistä huolimatta vielä Monzan kilpailun ja seuraavan kilpailun eli Portugalin Grand Prixin Estorilissa ennen kun Lombardi sitten tunnetusti nk. Tulta Syöksevänä Lohikäärmeenä käytännössä ampui Capelliin kiinni legendaarisen näköisesti, räyhäsi TV-kamerojen edessä minkä ehti ennen kun TV-kamerat siirtyivät vaivaantuneen hienotunteisesti näyttämään muuta kuvaa kuin lähes itku kurkussa olleen näköistä Capellia ja Lombardi vähemmän yllättäen raivoltaan ehtivänä kertoi tämän olevan erotettu Estorilin varikolla...:frank:
Ferrarin tilanteesta puhuttaessa kilpailu tosiaan oli katastrofi kun molemmat kuljettajat eli Capelli ja kaikkien tifosojen tuon ajan sankari eli Jean Alesi keskeyttivät samalla kierroksella jonka aikana Alesi oli nelospaikalla ja Capelli jälleen kaikkia Ferrarin ystäviä häiritsevästi oli tippumaan päin vaikka alun ajoikin suurin piirtein viimeisen pisteen selkeää vauhtia osoittaen kuitenkin pitkästä aikaa oikeastikin eloa Ferrarin ratissa.
Monzan kilpailu 1992 oli Ayrton Sennan viimeinen McLaren-voitto jossa hänellä oli käytössään Hondan moottori. Ikävä kyllä jälleen kerran Senna tuntui saavuttavan voittonsa tämänkin osalta vuonna 1992 vain siksi, että Williamsin Nigel Mansell ja Riccardo Patrese joutuivat ongelmiin ja mihin ongelmaan Mansell jo keskeyttikin. Patrese vuorostaan sinnitteli vaikka paljoa ei keskeytyksestä puuttunut maalissa.
Monzan kisassa 1992 käytettiin viimeisen kerran vuonna 1992 karsiutumista kun Andrea Moda-talli oli suljettu kokonaan pois sarjasta, Brabham-tallin konkurssi lopullisen vahvistettu kauden 1992 osalta lopullisesti kesken kilpailukauden ja tapahtumahetkellä alustavan lopullisesti myös vuoden 1993 ja koko tallin historiankin osalta ennen pitkää toteutuvasti ja Fondmetal-talli joutui konkurssiin vaikka vielä Portugalin Estoriliin talli yritti päästä yksittäisen maksukuljettajan ja pakkotilanteen luoman sääntöluvan turvin siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kilpailussa suomalaisittain arvioituna JJ Lehdolla oli vaikea kisa joka oli masentava jopa ennen loppuvaiheen keskeytystä ja ennen pitkää muutoin hyväksyttävää sijoitusta maalissa kun taas Mika Häkkisellä olisi voinut olla hyvä kisa edessä ilman liian aikaista keskeytystä. Johnny Herbert ajoi Lotuksella selkeämmällä pistepaikalla ja tuntui olevan vauhtia parempaankin kun sitten hänellekin keskeytys tuli.
Thierry Boutsen ajoi myös hyvin kilpailussa ennen keskeytystään mikä oli poikkeuksellista Ligierin autolla tuon ajan yleiseen Ligierin keskivertokilpailuun nähden nimenomaan kuivassa kelissä joskin Renault-moottorin ollessa Ligierin takana ei tietenkään Ligierin kisat olleet aivan yhtä tuhoon tuomittuja toisin kuin Lamborghini-moottorin tai Ford-moottorin aikaan vuosina 1991 tai 1990.
Erik Comas vuorostaan ehkä hieman Belgian tilanteiden jälkeen sinä viikonloppuna ja nimenomaan sen jälkeen ei aivan terävimmässä iskussa ollut muutenkaan ennen keskeytystään ja vaikka olisi ollutkin niin silti niin Comas kuin myös Boutsen kunnostautuivat keskikastin pienosumien aiheuttajina. Molemmat herrat osuivat enemmän tai vähemmän selvemmin myös Benettonin Michael Schumacherin kanssa kisan aikana yhteen joskin ainakin yhteen näistä osumista myös Schumacher itse oli syyllinen myöhemminkin kisassa tunkemalla sitä autoa sellaiseen rakoon juuri näiden sankareiden kanssa kilkatessa, että siitä ei olisi voinut olla muuta seurausta kuin kolari ja siinä olisi voinut olla saksalaisnuorukaisen ja tuoreen kisavoittajan kisa pilalla.:nope:
Andrea de Cesaris ajoi myös ehkä hienoimpia elämänsä kisoja Monzassa 1992 jota kuitenkin taas kerran varjostivat tekniset ongelmat ja vaikeudet joskin kilpailun loppua kohti de Cesaris onnistui ajamaan pistesijoille ja tasoitusta antoi ilman muuta muille liikaa myös huono lähtöruutu aika-ajon jälkeen kilpailussa. Ilmorilla oli tuona kilpailuviikonloppuna paljon ongelmia moottoriosastolla ja erityisesti sytytystulppien kanssa jotka todettiin isoksi osaksi eriltään viallisiksi.
Vialliset erät määrättiin hävitettäväksi, mutta siltikin niiden paljouden takia vielä niinkin myöhään kuin surullisen kuuluisasti vuoden 1993 Imolan kilpailunkin aikaan niin JJ:n kuin 'Kallen' autoista löytyi niitä viallisia sytytystulppien eriä jotka olivat kiusanneet niin de Cesarista kuin myös Olivier Grouillardia Monzassa 1992...
Tosin silti eräällä tavalla hienoimmat ajot ajoivat varmaankin Martin Brundle ja Michael Schumacher Benettonilla kun molemmat ajoivat palkinnoille ja lisäksi saivat vihdoin ja viimein jo pitkään odotetusti Benettonin molemmat autot ensi kertaa kaudella palkinnoille vaikka vähän paremmalla onnella molempien autojen palkintosijoituksia ja ehkä jopa voittoja olisi voinut olla Michael Schumacherin lisäksi myös nimenomaan Martin Brundlella etenkin Belgiasta puhuttaessa ennen legendaarisen murheellista virhearviota olla menemättä varikolle silloin kun olisi pitänyt mennä.
Kilpailun osalta siis Ayrton Senna voitti, Martin Brundle oli toinen, Michael Schumacher oli kolmas, Gerhard Berger oli neljäs ja kuului tietenkin myös kilpailun hyvin ajaneisiin kuljettajiin ja ilman ongelmiaan olisi ehkä myös ollut voitossa kiinni, Riccardo Patrese oli tuurilla ruutulipun pelastaessa teknisen vian sijaan viides, Andrea de Cesaris oli kuudes päivänä jolloin viitospaikka tai nelostila olisi ollut selvempi, ehkä tosiaankin vähän paremmalla ruudulla ja ilman teknisiä harmeja taustalla palkintosijoitusajo olisi ollut todellisinta sitten Spa-Francorchampsin kilpailun 1991 sillä vauhdilla mitä de Cesaris osoitti Monzassa 1992, Michele Alboreto oli katkerasti taas kerran melko hyvän kilpailupäivän jälkeen seitsemäs ja ensimmäinen pisteittä jäänyt kuljettaja, Pierluigi Martini Dallaralla oli kahdekas ajettuaan pitkän ja vaikean kilpailun jossa häntä ei auttanut edes Monzan ratakaan, Ukyo Katayama oli yhdeksäs huolimatta vaihdelaatikkoviastaan ennen ruutulippua kun japanilaiselle sijoitus annettiin maalissa kaikesta huolimatta, Karl Wendlinger oli kymmenes ja toiseksi viimeinen ja JJ Lehto oli 11:sta ja viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja maalissa keskeytyksestään huolimatta. Tehottomaksi osoittautunut moottori kun ehti sopimuksensa irti sanoa ennen ruutulippua.
