CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14972
Tänä päivänä on kulunut Espanjan Grand Prixistä 1992 25 vuotta. 3.5.1992 ajetussa Espanjan Grand Prixissä ajettiin sadesäässä läpi kilpailun ajoittain olosuhteissa joissa välillä vettä oli vähemmän, mutta enimmäkseen todella märällä ja kilpailun loppua kohti huonoimmillaan jo pelottavan liukkaalla Barcelonan radalla sateen muuttuessa pahimmillaan jo rankkasateeksi. Nigel Mansellille tämä oli jo neljäs voitto kaudella 1992 yhtä monesta osakilpailusta.
Kilpailua ajateltiin viimeisen 10 kierroksen aikana myös lopetettavan punaisella lipulla kokonaan ja hieman tätä aiemmin kilpailussa ajateltiin kilpailu liputettavan poikki ja ajettavan yhteisaikakilpailuna tai käytettävän sääntöjenmukaista ja tuolloin melkoisen uutta Safety Caria vauhtien hillitsemiseksi ja tuomaristoa huolestuttaneiden ulosajojen vähentämiseksi, mutta lopulta Roland Bruynseraede piti päänsä kilpailun ajamisesta loppuun sellaisenaan ilman yhteisaikakilpailua tai muuta lopettamista.
Mies ei myöskään suostunut lähettämään Safety Caria radalle vastoin Charlie Whitingin tai Max Mosleyn neuvoa mikä johti myöhemmin myös puhutteluun Mosleyn osalta missä läsnä olivat niin Bruynseraede, Barcelonan 1992 kilpailun Johtava Tuomari tuosta kyseisestä kilpailusta ja myös tietenkin tuolloinen, vuoden 1992 lajin yleinen Tuomaristojen Puheenjohtajatuomari ja kaikkien tuomaristojen tuomareiden oma pomo joka kilpailussa läsnä olevana henkilönä eli Peter Warr.
Nigel Mansell voitti kilpailun, Michael Schumacher oli toinen ja Jean Alesi oli kolmas vaikka kilpailupäivänä moraalisesti ja ajallisestikin ajateltuna toinen sija olisi kuulunut Alesille ilman muuta ilman neljänneksi ajaneen Gerhard Bergerin järjestämää osumaa mistä Alesi ei aivan toipunut ikinä kilpailussa. Toisaalta taas Alesi kävi myös sadekelin renkaiden vaihdossa varikolla yhtenä 8 kuljettajasta jotka kisassa yleensäkin kävivät varikolla sateen takia.
Michele Alboreto oli viides ja Pierluigi Martini oli kuudes. Aguri Suzuki ajoi myös huippukilpailun jääden kuitenkin pisteittä harmittavasti seiskapaikallaan osin kyllä myös huonon lähtöruudunkin takia ja kehuja keräsi myös tavallaan erittäin paljon kasipaikallaan Karl Wendlinger March-tallin autolla. Espanjan kilpailussa kilpailuviikonlopun osalta debytoi mielenkiintoisesti Williamsin testikuljettajana vuosina 1991-1992 ajanut ja tapahtumahetkellä Ligierin paikkaa vuodeksi 1993 tai viimeistään vuodeksi 1994 halunnut, neuvottelunsa ranskalaistallin kanssa käynnistänyt ja muutoin tietenkin debyyttinsä Brabhamilla tehnyt Damon Hill joka ei kuitenkaan karsiutuneena ajanut itse kilpailussa.
Toki Graham Hill Junior tai Damon tietenkin maailmanmestarin poikana halusi päästä parhaimpaan mahdolliseen talliin eli tapahtuma-aikaan Williams-talliin heti luonnollisen testikuljettaja-aikansa jälkeen, mutta tie sinne luonnollisesti oli tukossa ja alkuperäisen reitin ja suunnitelman mukaan paras paikka hänelle olisi ollut kilpakuljettajana Ligier-talli joka käytti tietenkin tuolloin Renault-moottoreita Williamsin tapaan ja joka tavallaan oli Williams-tallin kanssa tavallaan mutkan kautta yhteistyössä joista vahvimmin moottoripuolella, mutta tavallaan myös sopimuksellisestikin.
Eräässä vaiheessa kautta 1992 varsinkin sen loppupuolella erinäisten seikkojen jälkeen vaikutti siltä, että vuodeksi 1993 Damon Hill ja Mika Häkkinen olisivat hyvinkin voineet olla tallikavereita nimenomaan Ligierillä koska vuodeksi 1993 oli tulossa Alain Prost ja joko Riccardo Patrese tai Thierry Boutsen olisi otettu ensisijaisesti Williamsille kakkoskuljettajaksi ja mahdollisesti Boutsenin kieltäytyessä tai ollessa erittäin vahvasti kiinni muun muassa Sauberille hänen sijaansa olisi otettu Erik Comas koska Boutsen ja Comas olivat varmistaneet muun muassa vuoden 1992 sopimuspykälissään sinetöineet erinäiset mahdollisuudet ja optiot mennä nimenomaan lunastettaessa erikseen kutsusta pääsyn Ligieriltä suoraan Williamsille.
Kilpailua ajateltiin viimeisen 10 kierroksen aikana myös lopetettavan punaisella lipulla kokonaan ja hieman tätä aiemmin kilpailussa ajateltiin kilpailu liputettavan poikki ja ajettavan yhteisaikakilpailuna tai käytettävän sääntöjenmukaista ja tuolloin melkoisen uutta Safety Caria vauhtien hillitsemiseksi ja tuomaristoa huolestuttaneiden ulosajojen vähentämiseksi, mutta lopulta Roland Bruynseraede piti päänsä kilpailun ajamisesta loppuun sellaisenaan ilman yhteisaikakilpailua tai muuta lopettamista.
Mies ei myöskään suostunut lähettämään Safety Caria radalle vastoin Charlie Whitingin tai Max Mosleyn neuvoa mikä johti myöhemmin myös puhutteluun Mosleyn osalta missä läsnä olivat niin Bruynseraede, Barcelonan 1992 kilpailun Johtava Tuomari tuosta kyseisestä kilpailusta ja myös tietenkin tuolloinen, vuoden 1992 lajin yleinen Tuomaristojen Puheenjohtajatuomari ja kaikkien tuomaristojen tuomareiden oma pomo joka kilpailussa läsnä olevana henkilönä eli Peter Warr.
Nigel Mansell voitti kilpailun, Michael Schumacher oli toinen ja Jean Alesi oli kolmas vaikka kilpailupäivänä moraalisesti ja ajallisestikin ajateltuna toinen sija olisi kuulunut Alesille ilman muuta ilman neljänneksi ajaneen Gerhard Bergerin järjestämää osumaa mistä Alesi ei aivan toipunut ikinä kilpailussa. Toisaalta taas Alesi kävi myös sadekelin renkaiden vaihdossa varikolla yhtenä 8 kuljettajasta jotka kisassa yleensäkin kävivät varikolla sateen takia.
Michele Alboreto oli viides ja Pierluigi Martini oli kuudes. Aguri Suzuki ajoi myös huippukilpailun jääden kuitenkin pisteittä harmittavasti seiskapaikallaan osin kyllä myös huonon lähtöruudunkin takia ja kehuja keräsi myös tavallaan erittäin paljon kasipaikallaan Karl Wendlinger March-tallin autolla. Espanjan kilpailussa kilpailuviikonlopun osalta debytoi mielenkiintoisesti Williamsin testikuljettajana vuosina 1991-1992 ajanut ja tapahtumahetkellä Ligierin paikkaa vuodeksi 1993 tai viimeistään vuodeksi 1994 halunnut, neuvottelunsa ranskalaistallin kanssa käynnistänyt ja muutoin tietenkin debyyttinsä Brabhamilla tehnyt Damon Hill joka ei kuitenkaan karsiutuneena ajanut itse kilpailussa.
Toki Graham Hill Junior tai Damon tietenkin maailmanmestarin poikana halusi päästä parhaimpaan mahdolliseen talliin eli tapahtuma-aikaan Williams-talliin heti luonnollisen testikuljettaja-aikansa jälkeen, mutta tie sinne luonnollisesti oli tukossa ja alkuperäisen reitin ja suunnitelman mukaan paras paikka hänelle olisi ollut kilpakuljettajana Ligier-talli joka käytti tietenkin tuolloin Renault-moottoreita Williamsin tapaan ja joka tavallaan oli Williams-tallin kanssa tavallaan mutkan kautta yhteistyössä joista vahvimmin moottoripuolella, mutta tavallaan myös sopimuksellisestikin.
Eräässä vaiheessa kautta 1992 varsinkin sen loppupuolella erinäisten seikkojen jälkeen vaikutti siltä, että vuodeksi 1993 Damon Hill ja Mika Häkkinen olisivat hyvinkin voineet olla tallikavereita nimenomaan Ligierillä koska vuodeksi 1993 oli tulossa Alain Prost ja joko Riccardo Patrese tai Thierry Boutsen olisi otettu ensisijaisesti Williamsille kakkoskuljettajaksi ja mahdollisesti Boutsenin kieltäytyessä tai ollessa erittäin vahvasti kiinni muun muassa Sauberille hänen sijaansa olisi otettu Erik Comas koska Boutsen ja Comas olivat varmistaneet muun muassa vuoden 1992 sopimuspykälissään sinetöineet erinäiset mahdollisuudet ja optiot mennä nimenomaan lunastettaessa erikseen kutsusta pääsyn Ligieriltä suoraan Williamsille.
Viimeksi muokattu: