Tänä päivänä onkin kulunut jo vuosi teoriassa jo 5.10.2014 kuolettavasti loukkaantuneen Jules Bianchin lopullisesta poismenosta elintoimintojen äkkiromahduksen jälkeen 17.7.2015 ja nuoren miehen lähdettyä koskaan tajuihinsa tulematta.
Vuosi tapahtuman jälkeen on lajikin mennyt tavallaan eteenpäin ja paljon vaikka Philippe Bianchi ja FIA käyvät ilmeisesti edelleen asemasotaan juuttunutta erillistä oikeustaistoa Suzukan 2014 tapauksesta ja virallisen onnettomuusraportin osuus ei tietenkään ole miellyttänyt isä-Bianchia. Sateen nopeudeksi Jules ajoi kovimmillaan ennen osumaa paljonkin kovempaa kuin mitä oli lopullisiin papereihin merkitty.
Pitkä aika on kun luin viimeksi raporttia, mutta silloin siinä oli ollut luku 125,346 kilometriä keskituntinopeutena. Voi olla, että heittää parilla kilometrillä oikeasta luvusta. Suurin piirtein noilla rajoilla kuitenkin.
Ja siinä osumakulmassa vaikka vielä 78 kilometrinkin kolarinopeus olisi voinut aiheuttaa saman lopputuloksen kuin mitä kävi koska osumakulma ja kohde mihin osuttiin olivat liian huonoja ja vankkoja selviytymisen kannalta. Ja vaikka kypärä uskomattomasti taisi kestää osuman suurta lommoa huomioimatta niin mies sen sisällä ei kestänyt eikä se ole ollut ihmekään kaiken jälkeen.
Alempi kuin 78 kilometriäkin tunnissa olisi aiheuttanut loukkaantumisen ja todella, todella hiljaa olisi saanut osua ilman mitään loukkaantumista jotta olisi selvinnyt ja niinhän tietenkään ei murheellisesti käynyt.
Positiivisempana asiana sentään miestä on todella paljon kaikkiaan muistettu ja eleitäkin on tehty paljon kun yleensä melkein kaikki pienempien tallien menehtyneet kuljettajat ovat aina jääneet kokonaan varjoon lajissa ellei sitten Riccardo Palettia tai jo viimeistään Roland Ratzenbergeriä ole laskettu vähän tunnetumpien tapausten joukkoon. Bianchille on tosiaan perustettu perhesäätiö ja lisäksi olisin voinut uskoa, että Bianchi olisi saanut oman radan kuten aikanaan Paletti sai Varanoon oman Riccardo Paletti Circuitin miehen poismenon jälkeen.
Lopputuloksen järkyttävyyttä ennen oli ollut paljon pienemmän oloisia vakavia puutteita, mutta ainoa mahdollisesti Bianchin onnettomuutta ja poismenoa jouduttanut tilanne oli sadesää, lähialueen sumutila mikä on ollut Suzukassa aina ikävä asia ja joka on vuosina 1987-2015 estänyt ennenkin helikoptereita nousemasta ilmaan ajoissa ja aikatappio pelkällä ambulanssikyydillä suhteellisesti paremmasta hoidosta tiettävästi riippumatta oli jopa tunnin verran, vähintään ainakin 32 minuuttia ja keskimäärin noin 37 minuuttia kuin mitä olisi ollut helikopterilla mikäli ilmaan olisi päätetty lähteä välittömästi sadesäästä riippumatta.
Ukkosta ei Japanin oman Ilmatieteenlaitosta vastaavan säälaitoksen mukaan ollut ratkaisevan paljon ilmassa tuulenkaan ohella sillä alueella mistä olisi lähdetty toisin kuin lähialueilla niin paljoa hätätilalennon estämiseksi, mutta sumua oli ja sekin ratkaisi.
Maailmanmestaruustaistelun kannalta kilpailun lopettamisella oli Lewis Hamiltonille etua, mutta vaikka Nico Rosbergkin olisi voittanut kilpailun niin kaiken kaikkiaan lukemattomien muiden kuolonkolareita tai myöhemmin jälkikäteen kuolonkolareiksi laskettavien ja niitä sisältäneiden kilpailun osalta voiton moraalilla tai muulla vastaavuudella ei olisi ollut siinä tilanteessa mitään hyvää sanottavaa.
Nuoren Jules Bianchin osalta miehelle oli tiettävästi tulossa edelleenkin jatkoa edustamassaan Marussia-tallissa, mutta muutoin häntä vietiin Sauberille, mahdollisesti myös Force Indialle koska mies oli aiemminkin siellä testannut ja lopulta tietenkin myös Ferrarille jolloin hän olisi parhaimmillaan korvannut Fernando Alonson ja tullut Kimi Räikkösen tallikaveriksi. Joka tapauksessa potentiaali jäi ikuisiksi ajoiksi kysymysmerkiksi vaikkakin ajoi Monacossa 2014 uransa ainoat pisteet juurikin Marussialle tai nykyiselle Manor-tallille. Se kertoi erittäin lahjakkaasta kuljettajasta joka kuitenkin vain ajoi huonon tallin autolla vailla oikeastaan mitään toivoakaan pisteistä normaaleissa oloissa normaaleilla radoilla.